Mobiilista moneksi

Mervi Jansson Omniasta kertoi kuinka heillä on i-hommat omppuineen ollut jo puolitoista vuotta käytössä erilaisissa hankkeissa. Ammattillisessa opetuksessa näytöt ovat vahvassa roolissa ja toisaalta opiskelijoiden akateemiset taidot eivät ole niin loistavia, että raportin kirjoittaminen luonnistuisi. Tästä syystä on helpompi kuvata pikkuvideo ja laittaa se heti omaan Posterous-blogiin. Näin ope pysyy hyvin ajan tasalla työssäoppimisjaksoillakin. Mobiilipuoli tukee siis oppimista ja opetusta. Opetusta ei ole siirretty mobiililaitteisiin. Kuvaamisesta tehdään sopimukset etukäteen työnantajien kanssa. Toinen haaste on se, että opiskelijat ovat alaikäisiä. Sopimukset siis kuntoon ajoissa. Hankkeessa päädyttiin kokeilemaan iPodeja ja iPadeja. Myös iPod touch on helppo pitää mukana ja kestää hyvin suojattuina ja vaikka se ei olekaan puhelin, niin skype toimii.

mobiilimuistiinpanoja

Lauantain puuhapajassa tutustuttiin Dropboxiin sekä Diigoon. Lisäksi kaikilla halukkailla oli mahdollista kokeilla erilaisia mobiililaitteita. Ja todellakin Bambuseriin meni live-streamina mutta ehkä vain pienen piiriin tietoon. Paluumatkan parasta antia oli yrittäjänäkökulma Mobiilioppimiseen ja HBC:n Wordpress blogiin rakennetun portaalin esittely. Siinä on koottu yhteen näkymään opiskelijalle opiskelun kannalta tarpeelliset some-sovellukset ja muutkin.

M-oppimiskokemuksia

Appseja ja applikaatioita livenä Tallinnasta tai ainakin matkalla Tallinnaan. Tällä matkalla kuvattiin paljon suorana Bambuseriin, mutta jos et tiennyt osoitetta ennalta ja sitä nähnyt tai kuullut, niin eipä niistä paljoa iloa ollut.

Mobiilia oppimista

Koulutus taskussa -seminaari alkoi hyvin. Ensin kaikkien piti kirjautua älyvimpaimilla 3G-verkkoon ja mennä twitteriin ja tutustua siellä. Hyvä idea, vaan eipä verkkoyhteys kovin pitkälle satamasta yllä.

Lasse Seppänen (HAMK) esiteli opinnäytetyön ohjausta verkossa. Kypsäri tehdään paikan päällä mutta muuten opinnäytetyön ohjaus on verkossa.  HAMKissa on käytössä tekstarit ja blogit. Ohjaajablogissa on opinnäytetyöprosessi ohjeineen ja sitten muistutusviestejä lähetetään tekstareina. Käytetään näitä muuallakin. Esimerkiksi Helsingin yliopistolla on opinnäytetyöohjeiden blogi. Meillä vastaavat asiat ja vähän muutakin, on Extranetissä ja Moodessa. Moodlessa pyörii paitsi opinnäytetyön työpaja (käynnistyvaihe) myös koko opinnäytetyöprosessi.

Seminaariin osallistujilla oli iPadeja mukana ja joku onnistui hetken aikaa lähettämään Bambuseriin live-videotakin. Kuvia ja videoita otettiin koko ajan. Toikkasen Tarmo (Aalto) kertoi, että kännykkä ei ole pieni ilmiö. Pelejä voi pelata ratikassa tai bussissa tai sitten senkin ajan voi käyttää oppimiseen. Myös erkka-appsista näytettiin kuvaa.  Pictogrammit ovat siirtyneet mobiililaitteisiin, ainakin Amerikassa. Veikkaan, että monelle seminaarilaiselle aukesi uusi maailma kommunikoinnin suhteen. Kone puhuu kuin painaa kuvaketta ja kuvissa on paitsi asiat, toiminnot myös tunteiden kuvakset. Näistä on apua monella dysfaatikolle tai afaatikolle. Tulisi vaan ne suomenkielisetkin sovellukset. Tähän astihan on käytetty puhekirjoja tai kortteja tai piirretty ja arvuuteltu. Laite auttaa siis puheen tuottamisessa tekstin kirjoittamisen sijaan. Mobiililaitteen eduksi todettiin myös muistiin laittaminen ja muistista tiedon haku ja tässä oli esimerkkinä dementikko tai vardem (varhaisdementikko), joka voisi hakea koneelta tietoa ja palauttaa asiat mieleen. Niinpä. Entä kun dementikko unohtaa avata tai ladata koneen tai ei osaa katsoa enää muistissa olevia asioita tai joku ottaa pääkatkaisijasta virran pois. Sinne meni muisti mummoltakin. Mikä on mobiilia. Kirjat ja kynät - ei mitään uutta. Tieto löytyy nopeammin, paikasta ja ajasta riippumatta jos on virtaa ja nettiyhteys. Opeopetuksessa onkin hyvä tutustua apps- ja some-tarjontaan.

Irmeli Pietilä (HH AOKK) esitteli omassa opetuksessaan käyttämiään sovelluksia ja näitä oli vino pino. Hän tekee kurssin Ning-alustalle ja sinne on linkattu niin opiskelijoiden blogit, reittikartta, puhelinluettelo ja mitä niitä nyt olikaan. Varmaan viitisenkymmentä erilaista some-sovellusta.

Tarinaa myös livenä Bambuserissa.

Äly hoi - älytöntä

Töissä pohdittiin mikä saisi opettajat käyttämään koulun kalenteria ja miksei postia lueta kännykästä. Ei mikään ja ei lueta. Entä miten aktivoida opettajat keskustelemaan. Ei mitenkään - mobiililaitteilla. Entä miten Intranetiä kannatta uudistaa. Ei mitenkään.

Turha kuvitellakaan, että opettajat olisivat vastarannan kiiskiä. Ei todellakaan. Meillä älykännykät on jaettu johdolle, hallinnolle ja it-palveluille. Mitäpä opettajat niillä tekisivätkään. Eihän opettaja tai opo lue sähköpostia, ei tarvitse kalenteritietoa eikä katso lukujärjestyksiäänkään muualla kuin koulussa. Tekstiviestejäkään ei tarvitse lähettää ja puhuminenkin on tarpeetonta, ainakin virka-ajan jälkeen. Varsinkin iltaopettajille. Kuluerä. Puhelimesta menee, siitä, jota ei ole valmistettu enää vuosikausiin, vitonen kuukaudessa vaikka sillä ei soitettaisi kertaakaan. Monet käyttävätkin omaa älypuhelinta ja omaa liittymää mieluummin kuin työpuhelinta. Älytöntä. Tällä välttyy selittelemästä ilta- ja viikonloppupuheluita.

Lopulta selvisi, että kaikki älykännykän haltijat eivät tiedä, että open työkännykkä ei sovellu nykyajan ohjaus- tai opetustilanteisiin, ei siitä lueta kalenteria ja, että sähköpostin siirto puhelimeen on opettajilta estetty, vaikka se sinne teknisesti menisikin. Hyvä diili. Omalla henkilökohtaisella älykännykällä,
Googlen kalenterilla ja gmaililla hoituu yhteydenpito, ainakin vapaa-ajalla. Voi ottaa kuvia ja videoita
opetuksen tueksi tai omaksi huviksi. Huomenna osallistun mobiilioppimisen seminaariin ja tutustun uusiin ideoihin mobiili-oppimisessa ja -opettamisessakin.

Kuinkas sitten kävikään

Katsoin Twitteristä päivän uutisia ja Edudemic -blogissa oli Alvaro González-Alordan ajatuksia tulevaisuuden opetuksesta.

THE END OF TEACHING by @agalorda

View more presentations from Alvaro González-Alorda

Perinteistä opetusta ja tenttejä

Tänään keskustelin parin kollegani kanssa siitä, että perinteinen opetus alkaa olla historiaa. Ainakin silloin kun oppilaitos haluaa olla suosittu hakukohde tai silloin kun opiskelijoille halutaan antaa mahdollisuus opiskella muutenkin kuin istumalla luennot. Monet opiskelevat työn ohella ja työstä on joskus haasteellista ehtiä iltaisinkaan oppitunneille. Silloin kun tullaan, aika halutaan käyttää hyödyksi. Aikuisopiskelijan on joskus vaikea ymmärtää miksi ylipäätään läsnäolo on pakollista tai miksei voisi olla läsnä vaikkapa ConnectProssa. Valitettavasti verkko-oppimisympäristötkin ovat joillekin kollegoille liian haastavia eivätkä  sosiaalisen median säännötkään ole selvillä. Opastusta ja koulutustakin olisi tarjolla uusien menetelmien soveltamiseen. Toki resurssipula vaikuttaa uuden omaksumishaluun.

Tarvitaanko tenttejä tai niin montaa harjoitustehtävää, että opettaja ei ehdi antaa niistä palautetta. Törmäsin itse joku aika sitten ilmiöön, että oli palautettu oikean nimiset tehtävät mutta tiedostot olivat tyhjiä. Kun ihmettelin asiaa niin minulta kysyttiin luenko ne todellakin. Tietysti. Teetän vain sen määrän tehtäviä, jotka ehdin katsoa ja joista ehdin antaa palautetta. Toisaalta onhan meillä vielä opiskelijoita, jotka odottavat perinteistä luokan edessä luennoivaa opettajaa, joka näyttää dioja, joiden teksti jäljennetään sanasta samaan. Itseasiassa muistiinpanojen tekeminen auttaakin oppimaan ja muistamaan asioita paremmin riippumatta siitä palaako muistiinpanoihin myöhemmin.

Miksi blogi on vieläkin kova sana

Ennustin kymmenisen vuotta sitten eräässä tutkielmassani, että blogit unohtuvat nopeasti ja jotain uutta tulee tilalle. Kerrankos sitä erehtyy. Uutta on toki tullutkin mutta näyttää siltä, että blogi ja bloggaus on vasta nyt lyömässä läpi. Mikä onkaan helpoin tapa tehdä mikroyritykselle tai vaikkapa pk-yritykselle web-sivusto. Blogi. Entä miten yritys löytyy parhaiten hakukoneilla. Aktiivinen blogi ja hyvä sisältö. Miten brändätä tuoteen tai itsensä. Säännöllisillä ja mielenkiintoisilla blogi-artikkeleilla. Blogilla voi myös ansaita rahaa, Suomessakin. Kyllä. Mainosmyynnillä. Esimerkkejä näistäkin löytyy niin muoti-, harrastus- kuin ruokablogeistakin.

Lukijat toki haluavat muutakin kuin hyvän blogin. Hyvää palvelua on se, että kommentoi nopeasti.
Hyvät bloggaajat käyttävät blogikirjoitustensa suunnitteluun, tekemiseen ja kommentointiin paljon aikaa. Mieti miten luokittelet tekstisi. Käytä tunnisteita. Ne palvelevat tiedonhakua blogissasi. Muista, että blogi ei ole wiki. Jos vähän mietityttää mikä on wiki, niin vilkaise vielä Wikipediaa.

Kun kirjoitat blogiin, laita persoonallisuutesi peliin. Jos et kirjota tieteellisestä tutkimuksesta, niin unohda asiatyyli. Kirjoita sillä tyylillä, jota kohderyhmäsi lukee. Mutta muista aina myös sosiaalisen media pelisäännöt ja etiikka. Olet oman blogisi päätoimittaja ja olet vastuussa omista kirjoituksistasi. Kuvatkaan eivät ole pahitteeksi. Ennen kuin julkaiset ensimmäistäkään, mieti vielä onko sinulla kuvan julkaisuoikeudet tai jos on, niin muista aina merkitä mistä kuva on ja millä lisenssillä se on julkaistu. Vaikka olisit ottanut kavereista kuinka kivan kuvan tahansa, niin oletko kysynyt lupaa kuvaamiseen tai kuvan julkaisuun. Tätä voisi miettiä naamakirjassakin kun julkaiset ja linkität kuvia. Pinterest on
nopeasti yleistyvä kuvablogi, johon voin kiinnittää kuvia muualta. Mutta tässä jos missä tekijänoikeudet ovat kyseenalaisia. Tiedätkö kenen kuvasta oli alunperin kyse ja voitko liittää kuvan omaan blogiisi.

Entä mikä on Twitterin ja Facebookin suhde blogiin. Blogi on se pohja, jossa on ajankohtaista tietoa ja artikkeleita ja paikka, josta peukuttajat saavat lisää tietoa tuotteesta ja tweettaamalla voi mainostaa uutta blogikirjoitusta. Näitä kaikkia tarvitaan yritysviestinnässäkin unohtamatta hyvää ja suunnitelmallista sähköpostiviestintää.

Vastuuta sosiaaliseen vuorovaikutukseen

Opetushallitus on julkaissut sosiaalisen median suositukset esi- ja perusopetukseen, lukio koulutukseen ja ammatillisen opetuksen järjestäjille. OPM:n suosituksilla korostetaan koulun kasvatustehtävää oppijoiden sosiaalisen median käyttötapojen ja -taitojen kehittämisessä turvallisiksi, vastuullisiksi ja eettisesti kestäväksi. Suosituksessa ei oleta kantaa yksittäisiin palveluihin. Sosiaalisen median turvallisessa ja eettisessä käytössä on huolehdittava tekijänoikeuksista, tiedon luottamuksellisuudesta, salasanoista ja käyttöehdoista sekä ikärajoista, hyvästä käytöksestä sosiaalisessa mediassa, sääntöjen rikkomisen seuraamuksista sopimisesta sekä on tehtävä somemalli askel-askeleelta -osaamisen ja taitojen ohjatussa kehittämisessä. Käytännössä siis samoja asioita, jotka työelämässäkin on huomioitava.

Sosiaalisen median suosituksiin olisi hyvä tutustua myös niiden ei-opetuksessa-työskentelevien -opetuksen asiantuntijoiden. Kouluihin vaaditaan sosiaalista mediaa ja ihmetellään miksei mitään tehdä vaikka lapsilla on pelit ja vehkeet. Mielestäni on hyvä lähteä suositusten lukemisesta ja siitä, että jokaisessa oppilaitoksessa tehdään säännöt ja pohditaan miten näitä suosituksia sovelletaan käytännössä. Näin kasvatetaan vastuullisia sosiaalisen median toimijoita. Myös rehtoreiden ja opettajien on hyvä miettiä miten esiintyvät sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen mediahan on lopulta vuorovaikutusta ihmisten kesken joko jonkun roolin välityksellä tai ilman. Tekniikka ja sovellukset ovat apuvälineitä.

Arkirealismia ja äksönpläänejä

Aikaa on jo kulunut reippaanlaisesti kun olin töissä kansainvälisessä vientiyrityksessä, jossa tehtiin pisnestä ja äksönpläänit olivat arkipäivää. Olipa virallinen kommunikointikielikin, se kirjallinen viestintä, in English vaikka puhelimessa puhuttiinkin formulaenglantia ja officessa suomea ja savvoo ja ehkä vähän turkkustakin muista murteista puhumattakaan. Nyt koulumaailmassakin tarvitaan jo sanakirjaa, enkä tarkoita atk-sanakirjaa. Ei ole enää toimintasuunnitelmaa, vaan Action Plan. Ei ole yrityshautomoja, vaan StartUp–Schools ja yksikkökokouskin on Info Share. Menestystarinat palkitaan the Great Case Award -nimellä. Opettajille kerrotaan koulusta valmistuvan Bacheloreita, vaikka opiskelijaksi haetaankin johonkin ihan muuhun kuin Bachelor's programmeen. Ja-ja. Yes! Meillä on vivahteikas ja moniulotteinen suomen kieli, jolla asiat voidaan ilmaista rikkaammin kuin englannin kielellä. Ongelmaksi muodostuneekin, miten motivoida opiskelijat kirjoittamaan suomenkielisessä tutkinnossa laadukkaita opinnäytetöitä suomen kielellä tai edes kunnon esseevastauksia tenteissä, jos niitä nyt enää pidetäänkään. Svetisismistä ollaan ainakin päästy ja nyt jyrää fingelska. Tarvitaanko koulutustakaan, voisiko senkin ulkoistaa verkkoon. Siispä buenos días, kohta tämä profesor aloittaa virtual conferencias ja jospa aluksi olisikin Info Share ja käytäisiin kurssin plan de acción ja objectivos. Nähdään verkossa, virtually in real-life!

Joustava opetus verkossa

Kuuntelin tänään Otavan opiston Taru Kekkosen luentoa siitä miten pudokkaat voivat suorittaa opintonsa jouhevasti verkossa. Luento kuului Distans and Nordifon Webinaarien -sarjaan. Otavan opisto järjestää sekä peruskouluopetusta että lukio-opetusta siinä missä muutkin valtion tukea saavat oppilaitokset sekä verkossa että lähiopetuksena. Myös kansanopisto-opintoja on tarjolla. Otavan opisto toimii eri oppilaitosmuotojen ja -tasojen rajapinnassa ja siellä kehitetään niin oppimisen metodeja kuin ympäristöjäkin.

Taru kertoi kolmenlaisista kursseista: non-stop, yhteistoiminnalliset ja ilmiöpohjaiset -kurssit. Non-stop kurssilla opiskelija voi suorittaa kurssin oman aikataulunsa mukaisesti itsenäisesti ja joustavasti. Tämä sopii niille, jotka haluavat opiskella omaan tahtiin. Yhteistoiminnalliset (collaboration) kurssit vaativat ilmoittautumisen ja työskentely voi tapahtua suljetussa oppimisympäristössä, wikeissä, virtuaaliluennoilla tai keskusteluissa. Ilmiöpohjaisilla kursseilla (phenomenon based)opitaan yhdessä. Näillä kursseilla on oppiaineiden intergrointia, voidaan kokata englanniksi. Nämä kurssit ovat kaikille avoimessa ympäristössä.

Erilaiset oppimahdollisuudet tuovat opiskelijalle joustavuutta, mahdollisuuden opiskella tai palata takaisin koulun opiskelurytmiin ja ne antavat vapautta sekä vastuuta. Myös opetuskulttuuri muuttuu ja otetaan riskejä, on kestettävä keskeneräisyyttä ja epävarmuutta ja on oltava mahdollisuus muuttaa joustavasti suunnitelmia. Opiskelijat tukevat virtuaaliopiskelussa toisiaan ja muodostavat itsenäisesti keskusteluryhmiä itse valitsemilleen sosiaalisen median alustoille. Vaikka opiskelijat olisivatkin Facebookissa, niin opettajat eivät mene heidän ryhmäänsä.

Oppimispäiväkirja

Keskustelimme tänään kollegani kanssa oppimispäiväkirjasta ja totesimme, että blogi on siihen oiva valinta. Toki esimerkiksi Kyvyt.fi -palveluakin kannattaa käyttää, jos se on käytettävissä. On kuitenkin paljon opettajia, jotka haluavat oppimispäiväkirjan perinteisenä paperiraporttina. Tämän opiskelija yleensä kyhää edellisenä iltana ja kirjoittaa siihen kaiken minkä muistaa. Kuka oikeasti kirjoittaa päiväkirjaa tai kirjaa tapahtumat kalenteriin? Sitten se vielä pitäisi kirjoittaa puhtaaksi ja palauttaa opettajalle. Oppiiko tässä muuta kuin raportointia ja sen hetken analysointia tai olisiko itsearvionti parempi vaihtoehto. Blogia oppimispäiväkirjana voi puolustaa sillä, että sitä voi kirjoittaa sitä mukaa kun oppimista tai oivaltamista tapahtuu ja vaikka ei tapahtuisikaan, niin silloin kun tekee oppimistehtäviä. Moni pelkää blogiin kirjoittamista, vaikka esimerkiksi Facebook onkin luonteva chattipaikka. Toisaalta onko pakko kirjoittaa blogiin jotain sellaista, jota ei halua julkistaa. Entä kirjoitetaanko perinteiseen paperilla olevaan oppimispäiväkirjaan jotain julkaisukelvotonta? On hyvä muistaa, että useimmat blogit voi myös sulkea ulkopuolisilta ja lukuoikeuden voi antaa vaikka vain opettajalle.

Miten soveltaa somea opetuksessa

SULOP2012 -seminaarissa Hanni Muukkonen piti luennon, jossa käsiteltiin sitä mitä korkeakouluopettajan tulisi tietää sosiaalisesta mediasta. Mieleen jäi erityisesti teknologian käyttö: mieti mikä on tarkoituksen mukaista ja ohjeista se, jota käytetään - hyvin. Toinen asia oli sosiaalisen median swot. Vahvuudet: ohjelmien saatavuus hyvä ja aloituskynnys on matala. Heikkoudet: hajauttavat tietämyksen eri välineille eivätkä ne keskustele keskenään, vaikea hallinnoida ja ylläpitää, tietokäytäntöjen reflektoinnin puute ja some ymmärretään keskustelun mahdollistajana eikä jaettujen kohteiden yhdessä työstämisen välineenä. Mahdollisuudet: jakaminen ja yhdessä työstämisen toimintamallien omaksuminen, suunnittelu ja koordinointi, sisältöjen kehittyminen ja prosessien etenemisen seuraaminen. Uhat: pitkäjänteinen tiedonluomisen ja -kehittelyn prosessi voi yllättäen katketa sosiaalisen median välineillä, tekijänoikeuksien menettäminen, omiminen ja yleinen oikeuksien hämärtyminen sekä se, että jossain mielessä tiedon tallentaminen pilvipalveluille uhka, koska ei voi vaikuttaa missä tieto on.

Aloitusluennon jälkeen osallistuin työpajaan, jossa pohdittiin miten soveltaa sosiaalista mediaa omassa opetuksessa. Työpajaa vetivät Jere Majava ja Antero Aunesluoma. Työpajan paras anti oli keskustelut muiden osallistujien kanssa somen soveltamisesta opetuksessa. Ryhmämme pohti opettajan työkalupakkia eli mitä sosiaalisen median välineitä tulisi käyttää. Porukalla todettiin, että  Moodle toimii kotipesänä (kurssitiedot, arvioinnit ja linkit muualle). Tämän lisäksi tarpeen on Dropbox ja Dropitto.me (tiedostot aina mukana ja tehtävien palautus). EduFeedr (kootaan kurssiblogit ja blogien feedit) vaikuttaa mielenkiintoiselta tavalta hallita kurssia. Blogit: (Posterous, Tumblr, Blogger ja WordPress) kannattaa ottaa käyttöön. Entä wikit (kun asia muuttuu, kokouksen muistiinpanot, projektin hallintaa to-do -lista) tai GoodleSites, kumpaa käytetään. Dokumenttien työstämisessä ja myös ryhmätöissä on GoogleDocs paikallaan. Miksi Twitter (keskustelut ja kysymykset ja tiedon haku) on parempi kuin Facebook? Ihan siitä syystä, että Twitterissä on mahdollista tehdä erilaisia tunnuksia eri roolit huomioiden. Olenko töissä, opiskelenko vai keskustelenko kavereideni kanssa. Ryhmätöihin ja keskusteluihin soveltuu myös Skype tai Googlen Hangout. Kiitos vielä innokkaille ja asiantunteville työpajan vetäjille - Jerelle ja Anterolle.

SULOPin caset

Sulautuvan opetuksen ja oppimisen seminaarin iltapäivän case-esityksistä valitsin Adobe Connect - neljä kärpästä yhdellä iskulla, Tradenomin tutkinto monimuoto-opetuksena ja Älä hölmöile, tiedä mitä teet.

Helsingin yliopiston avoimesta yliopistosta koulutussuunnittelija Sanna Saari-Salomeri esitteli 3 op:n kurssin Kasvun Haasteet. Kurssi soveltuu paitsi asiasta kiinnostuneille myös erkkapedan ja psykan opiskelijoille valinnaisiin opintoihin. Kurssi toteutetaan sekä lähiopetuksena ja välitetään verkossa Adobe Connectin välityksellä Lahden toimipisteeseen sekä kotikoneille. Luennot nauhoitetaan ja ne on 14 vrk ajan katsottavissa kurssin Moodle-toteutuksesta löytyvästä linkistä. Kurssilla on vastuuopettaja ja 14 vierailevaa luennoitsijaa. Opiskelijoita on 169. Mielenkiintoista tässä on se, että opiskelijat tulvat Lahden toimipisteeseen kuuntelemaan luentoja sen sijaan että he kuuntelisivat ne kotona. Vaikka esityksessä sanottiinkin, että kurssi vaatii paljon resursseja, niin suurin työ on varmasti kurssin vastuuopettajalla, jonka on luettava kaikkien kurssilaisten opintopäiväkirjat. Vertaisarviointi voisi olla tehokkaampi suuressa ryhmässä, mutta sitä harkittaneen vasta seuraavassa toteutuksessa.

Päivän mielenkiintoisin anti oli Eeva Karttusen esitys aikuiskoulutuksen monimuoto-opetuksena toteutetusta liiketalouden tradenomin tutkinnosta. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa monimuoto-opetus tarkoittaa sitä, että on 11-14 lähiopetuspäivää ja muu opetus on verkossa. Heillä on myös yksi saapumisryhmä, joilla on vain 4 lähipäivää/kalenterivuosi. Mitenhän monessa oppilaitoksessa puhuttaisiin tässä yhteydessä jo virtuaaliopinnoista,vaikka monimuotoahan se on jos on lähipäiviä. Lähipäivinä on yleensä kolmen kurssin orientaatio, tämän jälkeen opiskelu on verkossa. Pohjois-Karjalassa on käytössä myös kesälukukausi koska muuten tradenomiopintoja ei saisi suoritettua 3,5 vuodessa. Niin, ja kurssit eivät ole pientä silppua, vaan muistaakseni 8 opintopisteen kokonaisuuksia. Opiskelu tapahtuu joko Moodlessa, Adobe Connectissa joko suoraan välitettävinä luentoina tai tallenteina ja lisäksi käytetään myös wikejä, blogeja ja Google Docsia. Monimuoto-opetus on perusteltua siitä syystä, että opiskelijoiden Kiteeltä, Lieksasta, Nurmeksesta tai Outokummusta ei tarvitse tulla Joensuuhun neljänä iltana viikossa. Tämä opintojen toteutustapa on houkutellut opiskelijoita myös pääkaupunkiseudulta ja toki muualtakin Suomesta.

Jyväskylän yliopistosta Merja Ruuska ja Terhi Taanonen kertoivat siitä miten ope voi hyödyntää somea työssään. Jyväskylän yliopistoon on hankittu pilvipalveluina Google Apps for Education ja opiskelijoiden sähköposti on ulkoistettu. Oppilaskunta selvitti ja ehdotti Google Appsin hankintaa. Miksi Google Apps? Ryhmätöiden tekeminen on helpompaa, voi seurata esimerkiksi versiota ja kommentteja vaikkapa opinnäytetyöstä ja esimerkiksi oppimispäiväkirjasta näkee muutakin kuin sen edellisenä iltana hätäisesti väsätyn lopputuloksen. Sekä opiskelijoita että henkilökuntaa muistutetaan, että verkolla on historia ja hölmöily voi maksaa työpaikan tai yksityisyyden menetyksen. Mieti haluatko itse määritellä mitä verkossa sinusta liikkuu. Toki jokainen saa määritellä yksityisyytensä, jos haluaa myydä ilmaisella lounaalla, niin OK. Oletko lukenut Facebookin käyttöehdot. Entä mitä kaverisi linkittävät verkkoon. LinkedOuti - LinkedIn:  mieti mitä kerrot ja jos et kerro niin miksi et kerro. Voi olla, että sinulla onkin työpaikka, josta ei saa kertoa mitään. Pidä työ- ja vapaa-ajan sovellutkset erillään. Vaikka nodoby cares! on somessa on hyvääkin ja sitä  kannattaa hyödyntää opetuksessa. Muista, että some-välineet ovat vain apuvälineitä ja käytä niitä tarkoituksen mukaisesti.

Sulautuvaa opetusta ja oppimista

SULOP2012 -seminaarin aamupäivän ensimmäisessä luennossa professori Päivi Häkkinen Jyväskylän yliopistosta puhui yhteisöllisen verkko-opetuksen murroksesta. Hän puhui nettisukupolvesta tai diginatiiveista, suoraan Internet-maailmaan syntyneestä sukupolvesta. He kyseenalaistavat ja heillä on tasavertaisuuden kulttuuri vahvasti läsnä. Tätä ei ole tutkittu oppimisen näkökulmasta mutta muuttaako se oppimista. Miten koululaitos kykenee valmistamaan oppijoille yhteiskunnan kannalta tärkeitä valmiuksia. Nettisukupolvi ei ole homogeeninen ryhmä ja jokainen meistä voi kokea olevansa nettisukupolvea. Sosiaalisen median käytössä korostuu itsesäätelyn taitojen merkitys ja tiettyjen taitojen harjaannuttaminen tuottaa tiedon kanssa työskentelijöitä ja tietoon intohimoisesti suuntautuvia tietotyöläisiä, jotka ratkovat monimutkaisia ongelmia ja rakentavat käsitteellisesti monimutkaisia tuotoksia, käyttävät paljon aikaa tehtävän määrittelyyn, suunnitteluun, rajaukseen ja muodostavat omia käsityksiä. Nettisukupolven somen käytössä vapaa-ajan kuluttaminen ja viihdekäyttö on tyypillistä. Sitä ei ole tutkittu, miten somea käytetään osana oppimisympäristöä. Toki yksittäisiä välineitä kuten blogeja ja wikejä on tutkittu. Tuottavatko avoimet ja oppijalähtöiset ympäristöt tietoon intohimoisesti suhtautuvia älyn jättiläisiä.

Toinen luennoitsija oli elintarviketieteiden lisensiaatti Eeva Voutilainen Helsingin yliopistosta. Hän kertoi verkko-opettajan kokemuksista vuosien varrelta. Tehtävissä on tärkeää vuorovaikutteinen keskustelu, referaatit ja esseet sekä myös monivalintatehtävät ja tentti. Adobe Connect -verkkoluennon hän jaksottaa kolmeen 20+10 minuutin jaksoon, josta 20 minuuttia on luentoa ja 10 minuuttia aktivoivia tehtäviä (väittämiä, ei avoimia). Pohdintatehtävät tehdään joko mikin tai chatin (luontevin) välityksellä. Vain opettajalla on puheoikeus ja opiskelijoilla oikeus chattiin. Luennon aikana näkyy pelkät diat ja kun ne on käsitelty, tehdään väittämätehtäviä (poll) ennakkokäsityksistä. Kun opiskelija on valmis hän nostaa käden ylös (raise hand). Opetuksessa käytetään myös teemakeskustelua: alustus, osallistuminen, keskusteluun mahdollisuuksien mukaan. Seuraava vaihe on lukupiiri: vastuu- ja perusjäsenet (ope taustalla) - edellytys tenttimiselle. tämän jälkeen on seminaari: alustus ja opponointi sitten on vuorossa verkkokongressi. aihe 1: puheenvuoro + kommentti. Aihe 2: ideointi. Opiskelijat tekevät yhteenvedot keskusteluista. Opiskelijalle pakko on paras motivaattori.

Kolmantena aamupäivän esityksenä kuultiin professori Jari Multisillan mobiiliopetus nyt ja tulevaisuudessa. Multisilta puhui käsitteistä digital natives vs. digital immigrants ja totesi, että nuoret käyttävät vapaa-aikana somea ja tekniikkaa, joten kyllä he käyttävät koulussakin ja ovat koko ajan yhteydessä jonnekin. Onko digitaalinen eliitti muodostumassa ja putoaako osa nuorista tai meistä muista pois kehityksen kelkasta? Mobiilioppiminen oli 2000-luvun alussa kännykkä ja opittiin kun oltiin liikkeessä. Istuminen onkin heikoin tapa oppia mitään. Oppimisella on oltava aika ja paikka, vaikka se olisikin järjestettyjen tilanteiden ulkopuolella. On oltava välineitä - työkaluja, jotka aikaansaavat ajattelua ja oppimista. Kognitiivinen työkalu voi olla mikä vain, vaikka Excel, jos on oppimistehtävä, joka aikaansaa oppimisprosesseja. Multisilta otti esille erilaisia trendejä. Trendi: avoimen lähdekoodin ohjelmistot: OpenOffice.org --> GoogleDocs (pilvipalvelut). Oppimisjärjestelmät Moodle --> Google apps (oppija: oppimisympäristö kasataan itse). Trendi myös: tekstintuottamisesta ollaan siirtymässä videomateriaalin käyttöön OpenOffice.org --> YouTube. 70% lapsista ja nuorista käyttää päivittäin YouTubea. Trendi läppäreistä mobiiliin ja tabletteihin. Mobiilioppimisen teoreettiset viitekehykset: toiminnan teoria ja siitä johdetut mallit (Engeström), Kolbin kehä, learning styles (kokemuksellisen oppimisen malli) ja Paceyn teknologian merkityksiä käsittelevä malli. Sitten on vielä motivaatiotutkimukset eli mikä motivoi teknologian käyttöön.

SULOP2012

8.-9.3. on vuorossa SULOP2012 Sulautuvan oppimisen seminaari Metsätalolla. Luvassa on monta mielenkiintoista case-esitystä ja työpajaa. Itse odotan etukäteen verkko-ohjaukseen ja virtuaaliopetukseen liittyviä esityksiä.

Some ohjauksessa

Pidimme Annen kanssa HAAGA-HELIAn Ohjauksen päivässä 2.3. Sosiaalinen media ohjauksessa -työpajan. Esittelimme ideoimamme ja tekemämme Tikostartti -blogin sekä tikomonimuoto -moodletoteutuksen. Näitä käyttävät nyt muutkin tikon iltaopot. Tikostartin jujuna on se, että sillä tavoitamme koulutukseen valitut opiskelijat ennen kuin he ovat ilmoittautuneet läsnäolevaksi ja saaneet HH-tunnukset. Tikomonimuoto taas toimii kaikkien iltatikolaisten eli tikomonimuotolaisten tiedotus- ja tehtävien palautuskanavana. Käytämme doodlea ohjausaikojen varaamiseen ja Googlen dokumentteja, kalenteria sekä lomakkeita niin tikostartissa kuin tikomonimuodossakin. Lisäksi hyödynnämme Adobe ConnectPro -videoneuvottelujärjestelmää ja Skypeä ohjauksessa ja onpa SecondLifeakin kokeiltu. Työpajan päätteeksi opastimme muutamalle innokkaalle blogin tekemistä ja näytimme miten doodle toimii.

Miksi opinnäytetyö ei valmistu

Kimmo Svinhufvud on tehnyt Gradutakuu -oppaan, joka auttaa pohtimaan omia opinnäytetyötavoitteita ja ennen kaikkea kirjoittamista.

Opinnäytetyöprosessia voisi muuttaa niin, että on 1) viikoittainen kontakti ja tilivelvollisuus, 2) suunnitelmallinen ja etukäteen sovittu ohjelma, 3) lähes välitön palaute tekstistä ja työskentelystä ja 4) opinnäytetyöllä on lopullinen deadline. Opiskelijan kannalta keskeistä on valmistumiseen orientoituminen, aikataulu, palaute, vertaistuki ja kirjoitustyön korostaminen.  Opiskelijat lykkäävät universaalisti kirjoittamisen aloittamista. Paljastuu, että omilla ajatuksilla ei olekaan pohjaa.

Kimmon teesit opinnäytetyön onnistumiseksi: opinnäytteen tekeminen on ensisijaisesti kirjoittamista ja tutkiminen on osa kirjoitusprosessia. Tämän lisäksi tarvitaan tekniikkaa niin ajanhallintaan ja keskittymiseen kuin tulostenkin aikaansaamiseksi. Niin, ja paras opinnäytetyö on valmis työ.

Ohjauskäytänteet

HAAGA-HELIAn Oppimisen päivässä Kirsti Lonka totesi aivojen olevan muovautuva järjestelmä ja että non-verbaalia oppimista on aliarvostettu. Tekniset välineet vaikuttavat aivotoimintaan ja kuvat kuormittavat enemmän aivoja, kuten tietokoneitakin. Tästä syystä lepoa tarvitaan enemmän kuin ehkä aikaisemmin. Ruumiinavauksessa aivoista nähdään ainoastaan musiikki, tippaleipäaivot. Oppimistyylin merkityksestä oppimiseen ei ole evidenssiä, sen sijaan oppimistilanteessa nousevat tunteet ennustavat oppimista paremmin. Negatiiviset tunteet torjuvat oppimista.

Entä onko luento ylipäätään kestävä käyttöliittymä? Innostavat luennot eivät aiheuta virtauskokemusta eli sisäistä motivaatiota. Ongelmalähtöisessä oppimisessa luennoilla on paikkansa mutta ryhmän on asetettava tavoitteet ensin. Muistiinpanot vaikuttavat muistamiseen ja oppimiseen, vaikka muistiinpanot hävittäisikin luennon jälkeen. Kun lukee passiivisesti vaikkapa pääsykokeeseen, ei pärjää.

Kuuntelu ja dialogi on ohjauksessa tärkeintä. Haasteet pitävät ihmiset hereillä ja ne kiinnostavat. Haasteet eivät kuitenkaan saa olla liian vaativia. Miksi mieluummin treenaamme lihaksia kuin aivoja? Tähän liittyy tunnehinta eli se hinta, joka pitää maksaa siitä, että joudumme jatkuvasti sietämään omaa keskeneräisyyttämme.  Hyvä ilmapiiri antaa resursseja ja maksaa tunnehintaa. Miten katkaista negatiivisuuden kehä?

Rakentava palaute lähtee aina kuuntelusta. Palaute ei kohdistu persoonaan, vaan toimintaan ja kritiikki tulee kysymysten muodossa. Palautteen tulee ottaa huomioon myös tunnetila ja tunteiden erilaiset ulottuvuudet (kiinnostus, innostuneisuus ja energisyys).

Ohjaajan tärkein työkalu on persoona. Lopuksi vielä Kirstin 5K: kunnioita, kuuntele, kiinnostu, kannusta ja kiitä.