Oivallusta opinnäytetyöhön ja ohjaukseen

HAAGA-HELIAn ohjauksen päivän 11.4. teemana oli oivallallus ja opinnäytetyö.   

Jenni Ruokonen Elinkeinoelämän keskusliitosta puhui Oivalluksesta ja tulevaisuuden työelämän haasteista. Millaisia opiskelijoita tulisi työelämään valmistaa. Hän muistutti, että sekä  ICT-osaaminen että ympäristöosaaminen ovat kaikkia aloja koskevia asioita -  poikkileikkaavia. Työelämässä tarvitaan vuorovaikutustaitoja, verkosto-osaamista, oikeaa asennetta, laaja-alaisuutta ja  moniosaamista. Verkostoitumisella eli tekemällä yhteistyötä, haetaan uusia mahdollisuuksia ja ratkaisuja ongelmiin. Jos maailma on entistä enemmän verkostoitunut, niin koulussa pitäisi opettaa entistä enemmän tekemistä, uskallusta kokeilla, testata ja demota sekä erehtyä. Koulutus valmentaa (myös) ei-valmiiseen maailmaan. Sitä ovat yrittäjyys, uudistaminen ja pystyvyys. Luovuus on yrittäjämäistä asennetta: mahdollisuusajattelua, rohkeutta tarttua mahdollisuuksiin, kokeilemista, testaamista ja tarvittaessa uuden aloittamista. Voit itse päättää oletko I- vai T-tyyppi.


Oivallus-esityksessä todettiin myös, että olisi hyvä huomoida mikä voimavara oma henkilöstö on. Yritykset voisivat harrastaa koulutuksissa oman henkilökuntansa osaamista eli aina ei tarvita ulkopuolista kouluttajaa, omillekin voi maksaa. Lisäksi puhuttiin opettajan roolista. Opettaja on oppimisen asiantuntija/ohjaaja, ei niinkään opettavan tietosisällön haltija/välittäjä. Tiimityö ja yhdessä tekeminen pitäisi tuoda myös opettamiseen. Opettajat tarvitsevat sparrausta!

Toiminnallisesta opinnäytetyöstä ja sen mahdollisuuksista, ohjauksesta ja raportoinnin monista ulottuvuuksista puhui sosiologi Hanna Vilkka Tamperen yliopistosta.  Hänen mielestään on huolestuttavaa, että lukiossa tai toisella asteella pitäsi tietää mihin suuntautuu.  Kasvatustieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että tarkeää, on vain peruskoulun ja lukion päästötodistus. Toiminnallisen opinnäytetyön ominaispiirteitä ovat: ammatillinen tekeminen, ammatillisen tiedon soveltaminen käytäntöön, tutkiva tekeminen, ammatillisen ja tutkivan tekemisen sanallistaminen. Vilkan ehdottaa, että kaivetaan opinnäytetyöhön opetussuunnitelmasta ne keskeiset käsitteet ja unohdetaan viitekehykset.

Opinnäytetyön teon haasteena se miten saa opiskelijan valitsemaan häntä motivoivan työn. Ohjaajan ei pidä vastata yhtään mitään miten työ rajataan. Opiskelijan pitäisi pystyä hahmottamaan mitä ja miten kannattaa toteuttaa. Mitä on tehty aiemmin voiko niitä hyödyntää oman työn rajaamisessa. Ohjaajalle vaikein työ on saada opiskelija tekemään kunnon taustatyö. Toimeksiantajan kanssa neuvotellessa ei pysty vastaamaan kysymyksiin mikäli taustatyö on tekemättä.  Taustakartoitus on itsensä myymistä.

Vilkka puhui myös siitä mikä on oman ammattialan mielekäs raportointitapa ja kertoi, että  Metropoliassa oli käynyt melkoinen osaamisen laadun parantuminen kun kaikissa opinnäytetöissä  osaamista tarvitse enää esitää A4:lla. Voisiko osaamista esitellä muutenkin. Omaa osaamista on myös osattava arvioida kriittisesti. Reflektointi on entistä tärkeämpää.Mitä opin ja mihin asiantuntijuus lähtee kehittymään. Tutkiminen liittyy opinnäytetyöhön siinä, että omasta päästä ei keksitä asioita. Pitää olla faktaa. Ei haluta tietää osaako tutkia, osaako teoreettisen viitekehyksen, vaan halutaan tietää miten tutkimuksellisia työvälineitä käytetään, jotta saadaan tai tuotetaan jotain uutta.

Ohjataanko työprosessia, tekstiä, jota tulee ulos vai taitoja, joka tulee ulos työprosessin takana. Epätoivoinen ohjaaja, jolla konteksti ei ole hallussa ohjaa tekstiä. Mitä teen kaikella tällä tiedolla ja tutkimuksilla ja suunnitelmilla - miten tehdään tulkinta eli mikä on olennaista. Oletetaan, että opiskelija osaa tulkita tietoa.

Toiminnallisen opinnäytetyön haasteita ovat osaamista lisäävän ja motivoivan aiheen löytäminen, aiheen, tuotoksen, tietoperustan ja tutkimuksellisen osuuden rajaaminen, yhteistyö työn eri osapuolten kanssa sekä eri osa-alueiden raportoiminen mielekkäällä tavalla. Viestinnällisen koulutuksen tulisi nivoutua entistä tarkemmin opinnäytetyöhön.

Iltapäivän esimerkeissä käsiteltiin opiskelijaa asiakkaana ja onnistumisen tarinoita opinnäytetöiden takaa. Nina Heiskanen vertasi opiskelijaa IKEAn asiakkaaseen, joka tietää heti kuka on henkilökuntaa ja keneltä voi kysyä neuvoa. Tuula Ryhäsen työpajassa pohdittiin mikä on onnistunut opinnäytetyö. Hän kertoi myös, että näistä onnistumisista on tulossa oma blogi viestinnän ja markkinoinnin opiskelijoiden työpajassa.

Erilaista virtuaalisuutta

Aloitin päivän tutustumalla opintojen ohjaukseen. Paikallisella opolla on psykologin koulutus ja hän on se olkapää, johon nojataan ja jonka huoneessa itketään kun mies on merillä, rahat loppu ja yksin pitäisi hoitaa koti ja lapset ja ehtiä tehdä töitäkin, opiskelun ohella. Islannissa ei tunneta opintotukea, vaan opiskelijat ottavat opintolainaa tai tekevät töitä. Opo ei ilmoita lainkaan opiskelijoita kursseille tai katso mitä puuttuu opinnoista ja mitä ei. Tämän hoitaa joko opiskelija tai tiedekunta. Kun puolet opiskelijoista on aidosti virtuaaliopiskelijoita, niin useimmat soittavat opolle vasta sitten kun on todella hätä. Jotta saataisiin asiat aiemmin hoitoon, opo pyrkii nykyisin juttelemaan etäopiskelijoiden kanssa kerran kuukaudessa Skypellä, jos ei muusta niin säästä.

Tämän jälkeen käytiin kauppatieteellisessä läpi koulutusohjelmaa ja sitä miten etäopetus käytännössä hoidetaan. Opiskelijat käyvät opintojen alussa orientaatioviikolla yliopistolla ja oppivat talon tavat ja tietokonesysteemit. Tämän jälkeen he käyvät kerran lukukaudessa yliopistolla kuuntelemassa luentoja ja tenttimässä. Tietokonetentit tehdään aina valvotussa tilassa joko yliopistolla tai oppimiskeskuksissa, vaikka opiskelijat tekevätkin ne omilla koneillaan. Näin pystytään tarkistamaan, että tentissä on oikea henkilö. Islannissa on muuten kansainvälinen opetuksen laatua ohjaava ryhmä. Siinä on pari opetusalan asiantuntijaa Skotlannista, yksi Norjasta ja Tanskasta ja oliko joku Hollannistakin. Laatuun panostetaan ja paljon. Pudokkaille ehdotetaan hitaampaa opiskeluaikataulua. Ne, jotka huomaavat olevansa väärässä koulutusohjelmassa ohjataan toiseen paremmin sopivaan. Islannissa ole sitä ongelmaa, että haetaan opiskelemaan, jotta saadaan turvattua toimeentulo.

Esittelin erilaisia tapoja opettaa verkossa. Meillä hyödynnetään nettiä monipuolisemmin. Katin ja minun HH-some kiinnosti kovasti, samoin tikostartti sekä miten Moodlea hyödynnetään. Moodlen suhteen toimitaan samalla tavalla. Joillakin opettajilla on vain materiaali kurssilla ja joillakin on kaikki ominaisuudet käytössä. ConnectPro -luentotallenteet eivät valitettavasti toimineet. Yliopiston verkko ei pitänyt niistä.

Akureyri

Onko lapsesi naamakirjassa

Lapsi valehtelee ikänsä päästäkseen Facebookiin ja sosiaalisen median palveluihin. On uskomatonta, että alle 13-vuotiasta suomalaisista lapsista neljänneksellä on Facebook-profiili. Kannustavatko vanhemmat valehtelemaan iän vai eivätkö he tiedä mitä lapset puuhaavat. Minne on unohtunut aikuisten kasvatusvastuu netin ja verkkoelämän suhteen. Entä suomalainen rehellisyys, oikean ja väärän tai sallitun ja kielletyn ero. Lainsäädännöllä ei Suomessa määritellä ikärajoja mutta Amerikassa näin tehdään. Useimmat sosiaalisen median palveluista ovat amerikkalaisia.  Lapsi ei ymmärrä sosiaalisen median sääntöjä eikä välttämättä sisältöäkään mutta ymmärtävätkö kaikki vanhemmatkaan. Vanhempien kavereiden tai tutun tuttujen päivitykset eivät varmasti ole sopivaa luettavaa lapsille kuvista puhumattakaan. Ei ihme, että lapsi löytää netistä jonkun hyväksikäyttäjän tai tulee kiusatuksi.  Varsinkin jos koko perhe seurustelee itsekseen oman tietokoneensa kanssa ja lapsi on oman onnensa nojassa netin pauloissa.  IRC- Galleriassa käräytetään ylläpidolle alle 12-vuotiaat. Pitäisikö Facebookissakin toimia samalla tavalla. Kannattaa lukea lapsista sosiaalisessa mediassa kertova Ylen artikkeli Mediakasvattajat: Facebook ei sovi pienille lapsille.

Tuttavani kertoi, että on toivotonta selittää 11-vuotiaalle ikärajojen tarkoitusta kun hänen kaverinsa saavat vanhempiensa tietämänä pelata K16-pelejä. Lapsi ihmettelee, että miksi minä en saa pelata kun toisetkin saavat. Tuttavani oli selvittänyt Facebookin käyttöä oman lapsensa luokalla. Hämmästyttävää kyllä, yli puolella on Facebook-profiili. Uskomatonta. Tuttavani kannatta Facebookissakin alaikäisten käräyttämistä. Ovatko sinun lapsesi Facebookissa tai oletko lastesi kaveri? Paraneeko lapsen itsetunto kun hän elää aikuisten maailmassa tai millainen identiteetti hänelle muodostuu.

Lapsikin tietää, että pihallakin oppii

Olen seurannut aktiivisesti sosiaalisessa mediassa käytävää kirjoittelua opetuksesta. Suomessa esille nousee kirkasotsaisten innovaattoreiden kirjoittamana se, että nykyopettajat ovat ihan pihalla ja että opetusalan, vai liekö peräti koko yhteiskunnan, suurin ongelma on se, että ei tiedetä mitä tehdään suurille määrille opettajia. Mitenhän perusopetus hoidettaisiin, ellei perinteisessä koululaitoksessa ja mitä noudatetaan opetuksen pohjana jos ei ole opetussuunnitelmien perusteita ja opetussuunnitelmia. Kuka opastaa alakoululaista, video, Internet, iPad, älykännykkä vai koulun talkkari tai kenties kirkasotsainen konsultti. Muistin virkistämiseksi vielä: koulu on paitsi paikka oppimiseen, lasten ja nuorten säilytyspaikka, niin myös yhteiskuntaan integrointia. Koulutuksella kohotetaan yhteiskuntakelpoisuutta ja tasoitetaan tietä työmarkkinoille. Yksi suosikkiammateista Amerikassakin on opettaja. Lopulta on aivan sama millaisilla menetelmillä opiskellaan lukutaitoa, kirjoittamista, matematiikkaa tai sosiaalisia taitoja, toisen huomioon ottamista tai empatiaa. Tai minkä merkkistä tietokonetta tai sosiaalisen median sovellusta tai vimpainta käytetään. Voiko Suomessa opettaa ilman viimeistä tekniikkaa. Nepalissa riittää kynä ja ruutupaperi ja Afrikassa opiskellaan matematiikkaa peruskännyköillä, Internetiä kun ei ole – puhelinverkko kyllä. Eipä Amerikassakaan langattomat verkot toimi missä tahansa. Ihmettelipä joku myös miksei Suomessa käytetä opetusvideoita. Tiedoksi, että lukio-opetustakin annetaan jo videoneuvottelujärjestelmien avulla eikä etäopetustakaan keksitty eilen, puhelinlangat ovat laulaneet jo ennen Internet-yhteyksiä. Suomessa on ollut jo vuosia sitten koulutelevisio, opettaja-tv, ylen videot ja ylen lähettämät opetusohjelmat. Ehkä näiden tyyppien kouluaikana juuri heidän kouluissaan ei käytetty muuta kuin luokan edessä puhuvaa päätä, ei opetustaulujakaan. Vai olivatko he ylivilkkaita opiskelijoita, jotka odottivat käytävässä oppitunnin päättymistä ja siinä jäi se perusopetuksen oppimiskokemus puuttumaan. Syrjäydyttiin opetuksesta. Kävi hyvä tuuri, että ei syrjäydytty elämästä.

Twitterissä ja blogeissa leviää kulovalkean tavoin Salman Khanin TED-video: Let's use video to reinvent education. Matematiikkaa, ja sitä myös tässä. Osataan Suomessakin. Nokian Moodle-pohjainen peruspuhelimissa toimiva opetusohjelma. Entäpä Amerikassa niin suosittu puheenaihe Flipped Classroom, toinen, kolmas ja neljäs esimerkki. Tarvittaisiinko kuitenkin muutakin kuin video. Siispä puhuvasta päästä ohjaajaksi ja opastajaksi. Kotitehtävät tehdäänkin ohjatusti koulussa. Kotona keskitytään vaikka opetusvideoihin. Sulautuvaa opetusta tai tutkivaa oppimista siis.  Olemme menossa opettajakeskeisyydestä opiskelijakeskeisyyteen. Uuttako. Tuskin. Erityisopetuksessa näitä menetelmiä on sovellettu pitkään. Jokainen opiskelija on yksilö. Kaikki eivät opi samalla tavalla. Aina on myös niitä, jotka haluavat, että opettaja opettaa.

Sitten vielä sosiaalista oppimista, ja lapsikin tietää, että opetusta on muutettava ja infograafeja etäopetuksen kehittymisestä. Lopuksi hyvä esimerkki siitä miten kouluissa olevia vanhoja kuvatauluja voidaan uusiokäyttää.

Mobiilista moneksi

Mervi Jansson Omniasta kertoi kuinka heillä on i-hommat omppuineen ollut jo puolitoista vuotta käytössä erilaisissa hankkeissa. Ammattillisessa opetuksessa näytöt ovat vahvassa roolissa ja toisaalta opiskelijoiden akateemiset taidot eivät ole niin loistavia, että raportin kirjoittaminen luonnistuisi. Tästä syystä on helpompi kuvata pikkuvideo ja laittaa se heti omaan Posterous-blogiin. Näin ope pysyy hyvin ajan tasalla työssäoppimisjaksoillakin. Mobiilipuoli tukee siis oppimista ja opetusta. Opetusta ei ole siirretty mobiililaitteisiin. Kuvaamisesta tehdään sopimukset etukäteen työnantajien kanssa. Toinen haaste on se, että opiskelijat ovat alaikäisiä. Sopimukset siis kuntoon ajoissa. Hankkeessa päädyttiin kokeilemaan iPodeja ja iPadeja. Myös iPod touch on helppo pitää mukana ja kestää hyvin suojattuina ja vaikka se ei olekaan puhelin, niin skype toimii.

mobiilimuistiinpanoja

Lauantain puuhapajassa tutustuttiin Dropboxiin sekä Diigoon. Lisäksi kaikilla halukkailla oli mahdollista kokeilla erilaisia mobiililaitteita. Ja todellakin Bambuseriin meni live-streamina mutta ehkä vain pienen piiriin tietoon. Paluumatkan parasta antia oli yrittäjänäkökulma Mobiilioppimiseen ja HBC:n Wordpress blogiin rakennetun portaalin esittely. Siinä on koottu yhteen näkymään opiskelijalle opiskelun kannalta tarpeelliset some-sovellukset ja muutkin.

Some ohjauksessa

Pidimme Annen kanssa HAAGA-HELIAn Ohjauksen päivässä 2.3. Sosiaalinen media ohjauksessa -työpajan. Esittelimme ideoimamme ja tekemämme Tikostartti -blogin sekä tikomonimuoto -moodletoteutuksen. Näitä käyttävät nyt muutkin tikon iltaopot. Tikostartin jujuna on se, että sillä tavoitamme koulutukseen valitut opiskelijat ennen kuin he ovat ilmoittautuneet läsnäolevaksi ja saaneet HH-tunnukset. Tikomonimuoto taas toimii kaikkien iltatikolaisten eli tikomonimuotolaisten tiedotus- ja tehtävien palautuskanavana. Käytämme doodlea ohjausaikojen varaamiseen ja Googlen dokumentteja, kalenteria sekä lomakkeita niin tikostartissa kuin tikomonimuodossakin. Lisäksi hyödynnämme Adobe ConnectPro -videoneuvottelujärjestelmää ja Skypeä ohjauksessa ja onpa SecondLifeakin kokeiltu. Työpajan päätteeksi opastimme muutamalle innokkaalle blogin tekemistä ja näytimme miten doodle toimii.

Miksi opinnäytetyö ei valmistu

Kimmo Svinhufvud on tehnyt Gradutakuu -oppaan, joka auttaa pohtimaan omia opinnäytetyötavoitteita ja ennen kaikkea kirjoittamista.

Opinnäytetyöprosessia voisi muuttaa niin, että on 1) viikoittainen kontakti ja tilivelvollisuus, 2) suunnitelmallinen ja etukäteen sovittu ohjelma, 3) lähes välitön palaute tekstistä ja työskentelystä ja 4) opinnäytetyöllä on lopullinen deadline. Opiskelijan kannalta keskeistä on valmistumiseen orientoituminen, aikataulu, palaute, vertaistuki ja kirjoitustyön korostaminen.  Opiskelijat lykkäävät universaalisti kirjoittamisen aloittamista. Paljastuu, että omilla ajatuksilla ei olekaan pohjaa.

Kimmon teesit opinnäytetyön onnistumiseksi: opinnäytteen tekeminen on ensisijaisesti kirjoittamista ja tutkiminen on osa kirjoitusprosessia. Tämän lisäksi tarvitaan tekniikkaa niin ajanhallintaan ja keskittymiseen kuin tulostenkin aikaansaamiseksi. Niin, ja paras opinnäytetyö on valmis työ.

Ohjauskäytänteet

HAAGA-HELIAn Oppimisen päivässä Kirsti Lonka totesi aivojen olevan muovautuva järjestelmä ja että non-verbaalia oppimista on aliarvostettu. Tekniset välineet vaikuttavat aivotoimintaan ja kuvat kuormittavat enemmän aivoja, kuten tietokoneitakin. Tästä syystä lepoa tarvitaan enemmän kuin ehkä aikaisemmin. Ruumiinavauksessa aivoista nähdään ainoastaan musiikki, tippaleipäaivot. Oppimistyylin merkityksestä oppimiseen ei ole evidenssiä, sen sijaan oppimistilanteessa nousevat tunteet ennustavat oppimista paremmin. Negatiiviset tunteet torjuvat oppimista.

Entä onko luento ylipäätään kestävä käyttöliittymä? Innostavat luennot eivät aiheuta virtauskokemusta eli sisäistä motivaatiota. Ongelmalähtöisessä oppimisessa luennoilla on paikkansa mutta ryhmän on asetettava tavoitteet ensin. Muistiinpanot vaikuttavat muistamiseen ja oppimiseen, vaikka muistiinpanot hävittäisikin luennon jälkeen. Kun lukee passiivisesti vaikkapa pääsykokeeseen, ei pärjää.

Kuuntelu ja dialogi on ohjauksessa tärkeintä. Haasteet pitävät ihmiset hereillä ja ne kiinnostavat. Haasteet eivät kuitenkaan saa olla liian vaativia. Miksi mieluummin treenaamme lihaksia kuin aivoja? Tähän liittyy tunnehinta eli se hinta, joka pitää maksaa siitä, että joudumme jatkuvasti sietämään omaa keskeneräisyyttämme.  Hyvä ilmapiiri antaa resursseja ja maksaa tunnehintaa. Miten katkaista negatiivisuuden kehä?

Rakentava palaute lähtee aina kuuntelusta. Palaute ei kohdistu persoonaan, vaan toimintaan ja kritiikki tulee kysymysten muodossa. Palautteen tulee ottaa huomioon myös tunnetila ja tunteiden erilaiset ulottuvuudet (kiinnostus, innostuneisuus ja energisyys).

Ohjaajan tärkein työkalu on persoona. Lopuksi vielä Kirstin 5K: kunnioita, kuuntele, kiinnostu, kannusta ja kiitä.

Copy-paste tutkinto

Parin viikon sisällä olen lukenut viitisentoista opinnäytetyötä ja katsellut Urkund-tuloksia. Jotkut hallitsevat copy-pasten paremmin kuin hyvin ja jotkut kirjoittavat niin sujuvaa suomen kieltä, että sitä on ilo lukea illan pimeinä tunteina. Läheviittaukset aiheuttavat monelle ongelmia tai lähteiden käyttö ylipäätään. Eräs enter-mestarikin on luettujen töiden joukossa. Joka rivin jälkeen vaan enter ja ollaan näpäkästi seuraavalla rivillä ja kauhistus sitä sotkua jos sanankin lisää väliin. Nopeasti ovat tekstinkäsittelytaidot unohtuneet tai sitten ne ovat jääneet oppimatta alunperinkin. Onpa jopa yksi plagiaattikin löytynyt.

Muutama viikko sitten eräällä kurssilla ihmeteltiin, että katsonko tehtävät todellakin. Pari sankaria kun oli palauttanut tyhjän tiedoston ja muutamalla oli copy-paste töitä. Totesin, että teetän vain sen määrän tehtäviä mitkä ehdin katsoa. Toisaalta miksei voisi saada copy-paste tutkintoakin. Osoittaahan sekin jotain, että osaa etsiä tietoa ja kopioida sen. Hyviä esimerkkejäkin löytyy aina copy-paste lääkäreistä sairaala-apulaisiin. Mutta minne ovat muut taidot unohtuneet eikö oppimista ja asioiden syvällistä hallintaa enää arvostetakaan. Selviääkö työelämässäkin copy-pastella. Jos näin on, niin ei muuta kun copy-paste -tutkintoa suunnittelemaan.

Blogi valmiina ja käytössä

Teimme Annen kanssa kesäkuussa Orientaatioblogin, jota suunniteltiin alunperin HH-alustalle mutta aikatauluongelmista ja muista haasteista johtuen se toteutettiinkin bloggeriin. Nyt muutaman kuukauden käyttökokemuksella voi sanoa, että kannatti tehdä ja blogi toimii hyvin opintojen ohjauksen tukena. Aluksi pidimme blogin avoimena mutta suljimme sen kun opetus alkoi.

Oheisena kuva blogimme - Tikostartin  etusivusta ensimmäisen postauksen kera.