maanantai 31. lokakuuta 2011

Teknologia ja digitaalinen onni

Tekeekö teknologia ja sosiaalisen median hyödyntäminen meidät onnellisemmaksi. Entä onko digionnellisuus yhtä tärkeätä kuin reaalimaailman onnellisuus. Olenko onnellinen digimaailmassa jos minulla on FB:ssä tai Google+:ssa kymmeniä tykkääjiä tai Twitterissä lauma seuraajia. Voiko digionnellisuutta ylipäätään verrata reaalimaailman onnellisiin hetkiin.

Digitaalinen onnellisuus muokkaa elämää ja kulttuuria. Elämme reaalimaailman lisäksi virtuaalimaailmoissa eikä aina ole helppoa sanoa missä on meidän ja teknologian rajapinta. Voimme olla samanaikaisesti sekä täällä että siellä. Samalla luomme kaiken aikaa omaa e-muistiamme, joka auttaa meitä ehkä oppimaan omista elintavoistamme ja tekemään parempia valitoja tulevaisuudessa.

Verkossa voi olla sosiaalinen some-sovellusten avulla. Voin keskustella verkossa päivittäin vanhempieni ja sisarusteni kanssa kuten ennen aamiaspöydässä. Muiden elämää on helppo seurata FB:ta tai blogeista. Toisaalta jos jatkuvasti kerron netissä missä kulloinkin liikun, niin luovunko yksityisyydestäni tai annako varkaille hyvän vinkin siitä milloin kotini on tyhjänä. Toisaalta mitä enemmän annan tietoa itsestäsi sitä myös enemmän saan.

Kantaa ottaminenkin on helppoa. Ei välttämättä tarvitse mennä kadulle osoittamaan mieltään. Sekin voidaan tehdä mukavasti omalla kotisohvalla, olla passiivisesti aktiivinen ja kuitenkin osallistua. Lisäksi sosiaalinen media on demokratisoinut mielipiteiden julkaisemisen. Moraali ja etiikka on otettava huomioon ja mietittävä mihin vedämme rajan digitaalisessa todellisuudessa.

Verkossa oleva laite toimii tavallaan katseen vangitsijana, emme saa silmiämme irti siitä. Joskus virta vaan on katkaistava ja on etsittävä tasapaino reaalimaailman ja digitaalisen elämän suhteen. Lopulta ei ole kyse teknologiasta vaan siitä miten onnellisuus määritellään. Entä jos emme roikkuisikaan verkossa viikonloppuisin,  mihin kaikkeen muuhun jäisikään aikaa.

Lisää digitaalisesta onnellisuudesta Anna Akbarin (PhD Professor, New York University) luentotallenteesta.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Visioita ja innovaatioita

On mielenkiintoista seurata miten suosituksi Steve Jobs on tullutkaan. Moni tuttavani löysi hänet vasta iPhonen, iPadin tai jonkun muun i:n myötä, vaikka hän on ollut pitkään busineksessä kuten Bill Gateskin. Jobs oli loistava visionääri ja innovaattori. Nyt julkaistaan tarinoita siitä miten hänen keksintönsä muuttivat jonkun elämän. Esimerkiksi iPad -sovellukset avaavat autisteille uuden maailman ja kommunikointi onnistuu vanhoja menetelmiä helpommin. Tästä esimerkkinä CBS:n 60 minutes Apps for Autism. Katso myös CBS:n videot Jobsista.

Tässä muutamia poimintoja: Wiredissä julkaistu taiwanilainen animaatio ja TNW artikkeli Applen omasta muistotilaisuudesta myös Cupertinon videon kera sekä CNETin artikkeli muistotilaisuudesta.

Amerikan kuulumisia: 10 years ago we had Steve Jobs, Bob Hope and Johnny Cash. Now we have no Jobs, no Hope and no Cash.

torstai 20. lokakuuta 2011

Somea intensiivillä

Katin kanssa on tällä viikolla tehty opiskelijoille somea tutuksi. Eipä silti, kyllähän moni tuntee some-palveluja mutta eniten käytetään kuitenkin Facebookia ja YouTubea. Olipa yksi kurssilaisista sitä mieltä, että muuta hän ei tule tarvitsemaankaan ja niinpä jäi kurssi kesken. Joku oli sitä mieltä, että Facebookista on alkanut sosiaalisen median kehitys. No, jokainen katsoo omista kokemuksistaan maailmaa ja mediaa yleensä. Haastavinta on saada opiskelijat innostumaan ja kokeilemaan. Kun tavoitteena on hyvä arvosana, niin silloin halutaan tietää tarkalleen mitä tulisi kirjoittaa. Missä on uteliaisuus, kokeilunhalu ja tutkiminen?

Medialukutaitoa tarvitaan somessa. TV-uutisissa oli äsken teknologialukutaidosta ja sen opetuksesta. Esimerkkinä oli Lego-robotit ja niiden ohjelmointi. Minullakin on joitakin vuosia sitten ollut tilaisuus kokea ja nähdä miten perusopetuksessakin opitaan ohjelmoimaan. Perusopetuksen kerhoihin ja valinnaisaineisiin tämä sopii hyvin mutta miten ammattikorkeassa opetetaan teknologialukutaitoa?

Olen myös seurannut keskustelua tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisestä opetuksessa ja (ilmeisesti) muut kuin opettajat ovat sitä mieltä, että opettajat ovat kangistuneet kaavoihinsa ja eivät osaa hyödyntää teknologiaa. Haloo! Missä tietoyhteiskunta ja nopeat nettiyhteydet? Entä mistä kunnon koneet kouluihin. Kymmenen vuotta on lupailtu, vaan eipä näy. Toinen on opetussuunnitelmat ja niiden perusteet. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin äkkiseltään näyttää. Toki kaikenlaisia apuvälineitä voi hyödyntää jokaisessa oppiaineessa. Se on opettajasta ja teknologiasta kiinni. Opettaminen on asia, josta jokaisella on oma näkemyksensä ja asiantuntijoita riittää.

Näkymätön oppiminen näyttää olevan suomalaisessa keskustelussa nyt kova sana. Se vaikuttaa olevan ehdotus oppimisen uudeksi paradigmaksi. Intensiivi -kurssilla oli muuten paljon näkymättömiä opiskelijoita harrastamassa todennäköisesti näkymätöntä oppimista.