Onko lapsesi naamakirjassa

Lapsi valehtelee ikänsä päästäkseen Facebookiin ja sosiaalisen median palveluihin. On uskomatonta, että alle 13-vuotiasta suomalaisista lapsista neljänneksellä on Facebook-profiili. Kannustavatko vanhemmat valehtelemaan iän vai eivätkö he tiedä mitä lapset puuhaavat. Minne on unohtunut aikuisten kasvatusvastuu netin ja verkkoelämän suhteen. Entä suomalainen rehellisyys, oikean ja väärän tai sallitun ja kielletyn ero. Lainsäädännöllä ei Suomessa määritellä ikärajoja mutta Amerikassa näin tehdään. Useimmat sosiaalisen median palveluista ovat amerikkalaisia.  Lapsi ei ymmärrä sosiaalisen median sääntöjä eikä välttämättä sisältöäkään mutta ymmärtävätkö kaikki vanhemmatkaan. Vanhempien kavereiden tai tutun tuttujen päivitykset eivät varmasti ole sopivaa luettavaa lapsille kuvista puhumattakaan. Ei ihme, että lapsi löytää netistä jonkun hyväksikäyttäjän tai tulee kiusatuksi.  Varsinkin jos koko perhe seurustelee itsekseen oman tietokoneensa kanssa ja lapsi on oman onnensa nojassa netin pauloissa.  IRC- Galleriassa käräytetään ylläpidolle alle 12-vuotiaat. Pitäisikö Facebookissakin toimia samalla tavalla. Kannattaa lukea lapsista sosiaalisessa mediassa kertova Ylen artikkeli Mediakasvattajat: Facebook ei sovi pienille lapsille.

Tuttavani kertoi, että on toivotonta selittää 11-vuotiaalle ikärajojen tarkoitusta kun hänen kaverinsa saavat vanhempiensa tietämänä pelata K16-pelejä. Lapsi ihmettelee, että miksi minä en saa pelata kun toisetkin saavat. Tuttavani oli selvittänyt Facebookin käyttöä oman lapsensa luokalla. Hämmästyttävää kyllä, yli puolella on Facebook-profiili. Uskomatonta. Tuttavani kannatta Facebookissakin alaikäisten käräyttämistä. Ovatko sinun lapsesi Facebookissa tai oletko lastesi kaveri? Paraneeko lapsen itsetunto kun hän elää aikuisten maailmassa tai millainen identiteetti hänelle muodostuu.

Turusta tulevaisuuten

Mikä on oleellista opetuksessa ja oppimisessa. Laatu, tehokkuus ja kansainvälisyys vai kasvu, hyvinvointi ja yhteisöllisyys tai kenties tehokkuus, nopeus ja taloudellinen kannattavuus. Viikonlopun SKO-päivät Turussa tarjosi näkökulmia niin koulun muutoksesta, opetuksen haasteista, tulevaisuudesta kuin oppimisestakin.

Esko Valtaoja, avaruustähtitieteen professori Turun yliopistosta piti viikonlopun mielenkiintoisimman luennon yhteisestä tulevaisuudestamme. On ymmärrettävä historiaa, jotta voi ymmärtää paitsi tätä päivää myös tulevaisuutta. Tulevaisuus ei ole kvartaali. Tulevaisuutta aliarvostetaan menneisyyden kustannuksella. On helppoa valittaa kuinka huonosti asiat ovat ja unohtaa se miten hyvinvointi on lisääntynyt. Sata vuotta sitten Suomessa elettiin keskimäärin huonommin kuin Romaniassa nyt. Sadan vuoden päästä osaamme ehkä korjata pikkuvikamme ja poistaa ongelmia. Tarvitaanko silloin vielä  lääkäreitä. Ennusteiden mukaan nyt syntyvät lapset elävät satavuotiaiksi ja tällä hetkellä puhutaan eläkeiän nostosta kokonaisella vuodella. Uutiset vääristävät käsityksiä ja niillä haetaan sensaatiota. Hyvät uutiset eivät jää historiaan.  Paratiisi on tässä ja nyt, ei menneisyydessä, vaikka downshiftaajat haluavatkin palata menneisyyteen, punaiseen tupaan ja omistaa perunamaan.  Kannattako pessimismiä lietsoa, jos ihmiskunta on selvinnyt tähän saakka, niin miksei selvittäisi vastaisuudessakin.

Tulevaisuuden tutkimuksen dosentti, VTT ja sosiologi Anita Rubin (Turun yliopistosta) puhui tulevaisuuden oppimisesta. Hän käsitteli etupäässä nykyisyyttä sekä sitä miten kehittää itseään ja tuotteistaa itsensä. Laadun ja tehokkuuden yhdistäminen on haasteellista. Ennen tiedettiin mitä huomenna vaaditaan. Mitä oikeastaan pitäisi osata kun sosiaalinen toimintaympäristö laajenee. Rooli ja identiteetti menevät helposti sekaisin. Identiteetti ei ole koskaan valmis, vaan se rakentuu koko ajan. Nuoret ovat markkinatalouden koelaboratorio. Onnistumista ja onnellisuutta mitataan rahatalouden arvoilla. Nyt koetaan, että on pärjättävä julkisesti ja arjesta on tulossa abstraktimpi. Ovatko Facebook-kaverit oikeita kavereita. Yksinäisyys lisääntyy. Todellisuus ja mahdollisuuden rajat hämärtyvät. Epäoleellisen viitteellisen tiedon merkitys kasvaa ja sille annetaan enemmän painoarvoa. Tieto ei perustukaan pelkästään tieteeseen vaan myös emootioon. Epäonnistuminen ei ole enää oppimisen motivaattori. Nyt ei anneta toista mahdollisuutta. Ajetaanko perusopetusta alas ja korvataan se etä- ja verkko-opetuksella.

Toisaalla Teemu Leinonen kirjoittaa blogissaan, että opettaja olet designeri. Tulevaisuuden pohdintaa siinäkin. Hämeenlinnan ITK-päivien pedagogista roolipeliä viime viikolta, mukana ehkä muutama opettajakin. Seurasin peliä Bambuserista.  Entä robot futuren efektit ja lisää robotiikkaa.

Lapsikin tietää, että pihallakin oppii

Olen seurannut aktiivisesti sosiaalisessa mediassa käytävää kirjoittelua opetuksesta. Suomessa esille nousee kirkasotsaisten innovaattoreiden kirjoittamana se, että nykyopettajat ovat ihan pihalla ja että opetusalan, vai liekö peräti koko yhteiskunnan, suurin ongelma on se, että ei tiedetä mitä tehdään suurille määrille opettajia. Mitenhän perusopetus hoidettaisiin, ellei perinteisessä koululaitoksessa ja mitä noudatetaan opetuksen pohjana jos ei ole opetussuunnitelmien perusteita ja opetussuunnitelmia. Kuka opastaa alakoululaista, video, Internet, iPad, älykännykkä vai koulun talkkari tai kenties kirkasotsainen konsultti. Muistin virkistämiseksi vielä: koulu on paitsi paikka oppimiseen, lasten ja nuorten säilytyspaikka, niin myös yhteiskuntaan integrointia. Koulutuksella kohotetaan yhteiskuntakelpoisuutta ja tasoitetaan tietä työmarkkinoille. Yksi suosikkiammateista Amerikassakin on opettaja. Lopulta on aivan sama millaisilla menetelmillä opiskellaan lukutaitoa, kirjoittamista, matematiikkaa tai sosiaalisia taitoja, toisen huomioon ottamista tai empatiaa. Tai minkä merkkistä tietokonetta tai sosiaalisen median sovellusta tai vimpainta käytetään. Voiko Suomessa opettaa ilman viimeistä tekniikkaa. Nepalissa riittää kynä ja ruutupaperi ja Afrikassa opiskellaan matematiikkaa peruskännyköillä, Internetiä kun ei ole – puhelinverkko kyllä. Eipä Amerikassakaan langattomat verkot toimi missä tahansa. Ihmettelipä joku myös miksei Suomessa käytetä opetusvideoita. Tiedoksi, että lukio-opetustakin annetaan jo videoneuvottelujärjestelmien avulla eikä etäopetustakaan keksitty eilen, puhelinlangat ovat laulaneet jo ennen Internet-yhteyksiä. Suomessa on ollut jo vuosia sitten koulutelevisio, opettaja-tv, ylen videot ja ylen lähettämät opetusohjelmat. Ehkä näiden tyyppien kouluaikana juuri heidän kouluissaan ei käytetty muuta kuin luokan edessä puhuvaa päätä, ei opetustaulujakaan. Vai olivatko he ylivilkkaita opiskelijoita, jotka odottivat käytävässä oppitunnin päättymistä ja siinä jäi se perusopetuksen oppimiskokemus puuttumaan. Syrjäydyttiin opetuksesta. Kävi hyvä tuuri, että ei syrjäydytty elämästä.

Twitterissä ja blogeissa leviää kulovalkean tavoin Salman Khanin TED-video: Let's use video to reinvent education. Matematiikkaa, ja sitä myös tässä. Osataan Suomessakin. Nokian Moodle-pohjainen peruspuhelimissa toimiva opetusohjelma. Entäpä Amerikassa niin suosittu puheenaihe Flipped Classroom, toinen, kolmas ja neljäs esimerkki. Tarvittaisiinko kuitenkin muutakin kuin video. Siispä puhuvasta päästä ohjaajaksi ja opastajaksi. Kotitehtävät tehdäänkin ohjatusti koulussa. Kotona keskitytään vaikka opetusvideoihin. Sulautuvaa opetusta tai tutkivaa oppimista siis.  Olemme menossa opettajakeskeisyydestä opiskelijakeskeisyyteen. Uuttako. Tuskin. Erityisopetuksessa näitä menetelmiä on sovellettu pitkään. Jokainen opiskelija on yksilö. Kaikki eivät opi samalla tavalla. Aina on myös niitä, jotka haluavat, että opettaja opettaa.

Sitten vielä sosiaalista oppimista, ja lapsikin tietää, että opetusta on muutettava ja infograafeja etäopetuksen kehittymisestä. Lopuksi hyvä esimerkki siitä miten kouluissa olevia vanhoja kuvatauluja voidaan uusiokäyttää.

Yritysyhteistyö ja koulutus

Distans and Nordifon Webinaarien -sarjassa oli tänään vuorossa Jerry Engström Campus Västervikistä eli Västervikin yliopistokeskuksesta (University Centre in Västervik)  Ruotsista. Västervikin kunta satsaa koulutukseen (Education as a tool) sekä elinkeinoelämän tarpeisiin. Ideana on kouluttaa juuri niitä akateemisia asioita, joita paikallisissa yrityksissä tarvitaan kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Västervikin kunnassa ajatellaan, että yritykset pysyvät ja tulevat paikkakunnalle kun ne saavat ammattitaitoista henkilökuntaa. Kun opintoja tarjotaan kotipaikkakunnalla, siitä hyötyvät paitsi paikkakunnan yritykset myös nuoret. Ei siis tarvitse asua suurkaupungissa, jotta voi opiskella korkeakoulu- tai yliopisto-opintoja.

Poimintoja syksyn 2012 tutkinto-opetustarjonnasta: Energiatekniikka (Högskolan Dalarna), Kongnitiotiede (Högskolan Skövde), Webdesigner (Högskolan Väst), Farmaseutti, Opettajaopinnot, Ammatillinen opettaja,  Sairaanhoitaja ja Erikoissairaanhoitaja (Linnéuniversitetet). Tutkintojen lisäksi voi opiskella ammattipätevyyttä kehittäviä kursseja taloudesta, juridiikasta, yhteiskuntatieteistä ja tekniikasta. Näyttipä kurssitarjonnassa olevan myös Myytit, riitit ja symboliikka sekä Viikinkien kieli.  Campus Västervikillä on  Gamlebyn, Loftahammarin ja Ankarsrumin kaupungeissa oppimiskeskus. Näissä, kuten myös Campus Västervikissä, voi myös osallistua TV:n välityksellä tapahtuvaan yliopisto-opetukseen Kalmarin yliopistosta, joka on nykyisin nimeltään Linnéuniversitetet (Linnaeus Univerisity).

Etäopetusta on sekä kampuksella että verkossa. Tietotekniikkaan ja oppimisalustoihin sekä videoneuvottelujärjestelmiin on panostettu kuin myös tekniseen tukeen ja opintojen ohjaukseen.

Mistä lääke Internetriippuvuuteen

Luin Lääkärilehdestä mielenkiintoisen artikkelin Internetriippuvuudesta ja siitä milloin sen haitalliseen käyttöön pitäisi puuttua ja pitäisikö se olla diagnostinen luokka. Artikkelin kirjoittajan Jyrki Korkeilan (LT, psykiatrian dosentti, psykiatrian professori ja ylilääkäri) mukaan Internetriippuvuutta on hallitsematon ja vahingoittava Internetin käyttö: pelaaminen, erilaiset seksuaaliset aktiviteetit ja sähköpostin tai muiden viestimien yletön käyttö. Tästä voi aiheutua terveydellisiä ongelmia ja ammatillisia, taloudellisia sekä sosiaalisen elämän vaikeuksia. Internetriippuvuuteen voi liittyä myös päihteiden haitallista ja riippuvaista käyttöä sekä masentuneisuutta. Tarkkaavaisuushäiriö liitetään usein Internetriippuvuuteen ja se saattaakin artikkelin mukaan olla keskeinen taustatekijä riippuvuuden kehittymisessä. Hoidossa sovelletaan peliriippuvuuden hoidossa tunnettuja keinoja.

Artikkelin mukaan lääketieteellisessä kirjallisuudessa pohditaan diagnosoitaisiinko Internetriippuvuus elektronisen median patologiseksi käytöksi vaiko muuksi häiriöksi. Kansainvälisessä tautiluokituksessa Internetriippuvuus voisi olla peliriippuvuuteen verrattava uusi behavioraalisen riippuvuuden muoto. Yhdysvalloissa suositellaan impulssikontrollin häiriön käyttöä diagnoosina.

Artikkelin mukaan verkkoestottomuutta on silloin kun Internetistä riippuvainen kokee erityisen tärkeäksi verkon käytön voimakkaan intimiteetin, estojen ja rajojen katoamisen, ajan rajallisuuden tunteen katoamisen ja kokemukset hallinnan tunteen höltymisestä. Riippuvainen hankkii uusia laitteita tyydyttääkseen Internetyhteyksien toimivuuden kasvavia odotuksia. Internetin käyttö asettuukin elämän tarve- ja tehtävähierarkiassa ensisijaiseen asemaan. Verkkoyhteydet säätelevät hyvinvointia ja mielialaa. Sosiaalinen elämä kaventuu ja elämä ilman Internetistä voi masentaa ja ahdistaa.

Tutkimustietoa on vähän. Erään kulttuurisidonnaisen tutkimuksen mukaan kiinalaiset altistuvat Internetin haitalliselle käytölle tavallisemmin kuin yhdysvaltalaiset. Tämä johtuu kiinalaisten nopeasta Internetaltistumisesta. Miehillä on, kulttuurista riippumatta, enemmän Internetriippuvuusongelmia kuin naisilla. Monta tuntia yhtäjaksoisesti Internetiä käyttävät saavat enemmän riippuvuusongelmia kuin satunnaiset käyttäjät.

Internetriippuvaisilla ei ole havaittu altistavaa persoonallisuusprofiilia. Riippuvuuteen on toki yhdistetty vähäinen ekstroversio, suuri neuroottisuuden määrä sekä pieni elämyshakuisuuspistemäärä ja taipumus luottaa vain itseensä ja toimia yksin. Murrosikäisten Internetriippuvuuteen yhdistetään vanhempien emotionaalisen lämmön puute sekä äidin liiallinen kontrolloivuus, hylkäävyys ja rankaisevuus. Lisäksi  voi olla ihmissuhdevaikeuksia. Internetriippuvalla esiintyy monihäiriöisyyttä ja he ovat muuta väestöä masentuneempia ja ahdistuneempia. He käyttävät enemmän alkoholia ja kärsivät unihäiriöistä. Suomalaisessa opiskelijaväestössä havaittiin haitallisen käytön liittyvän psyykkiseen kuormittumiseen, sosiaaliseen eristyneisyyteen, kannabiksen käyttöön ja alkoholin haitallisen käytön lisääntymiseen sekä dissosiaatio-oireisiin ja itsensä vahingoittamistaipumukseen. Toisen tutkimuksen mukaan riippuvaisilla nuorilla esiintyy päiväväsymystä, unettomuutta, kuorsaamista, bruksismia (yöllistä hampaiden narskuttelua), painajaisunia ja päänsärkylääkkeiden käyttöä. Liiallinen Internetin käyttö voi johtaa liikunnan laiminlyöntiin ja somaattisiin terveyshaittoihin kuten selkäongelmiin, rannekanavaoireyhtymään, ylipainoon, syviin laskimotrombooseihin ja keuhkoembolioihin sekä pitkään jatkuvan verkkopelaamisen aiheuttamiin epileptisiin kouristuksiin. Internetriippuvuutta ennakoivat oireet lisääntyvät. Näitä ovat ADHD-oireet, vihamielisyys murrosikäisillä pojilla ja sosiaalinen ahdistuneisuus ja masennus murrosikäisillä tytöillä.

Elämä ilman Internetiä on hankalaa ja tietokoneen sekä Internetin käyttötapoja tulisikin muuttaa. Omat säännöt ja käyttörajoitukset auttavat vieroittautumiseen kuin myös käyttöpäiväkirja ja ulkoiset ajastimet. Tutkittua tietoa Internetriippuvuuden hoidosta ei ole saatavilla, vaikka tutkimusideoita ja empiirisiä hoitokokeiluja, etenkin peliriippuvuuden hoitamisesta on. Hoito voi olla psykososiaalista, ja siinä voidaan hyödyntää kognitiivista terapiaa, motivoivan haastattelun keinoja tai 12 askeleen ohjelmia. Vaikeissa tapauksissa käytetään myös lääkehoitoja. Lääkäreidenkään tiedot eivät ole teknologian kehityksessä pysyneet mukana. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että sosiaalisen median käyttö pikemminkin täydentää muuta sosiaalista verkostoa kuin korvaa sitä.

Lisätietoja Päihdelinkki: Internet pelaamisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ympäristöriippuvuudesta Lähde: Duodecim 2012;128:741-8

Mobiilia matematiikkaa

Nokia tekee muutakin kuin puhelimia. Vuodesta 2008 Nokialla on ollut mobiilioppimisen projekti Etelä Afrikassa. Nokia Mobile Maths -projektissa matematiikkaa opetellaan tavallisilla kännyköillä ja Moodlen tenttityökaluun pohjautuvalla mobiilisovelluksella. Etelä Afrikassa mobiilisovellus on integroitu Afrikan suosituimpaan somesovellukseen Mxit. Sillä aikaa kun odotetaan kaverin vastausta chattiin, voidaan treenata paria matematiikan tehtävää. Palkitun sovelluksen Afrikan valloitus jatkuu Tansaniassa ja Nigeriassa, ja käytetäänhän tätä Suomen Turussakin.

Outlook vähentää sähköpostiliikennettä

Johtoryhmä on päättänyt Outlook-kalenterin tulevan kaikille käyttöön. Sitä kautta sovitaan kokoukset ja tapaamiset. Tämä kuulemma vähentää merkittävästi sähköpostiliikennettä. Totta. Yksi Doodle-linkki onkin aiheuttanut paljon viestiliikennettä. Mutta miten ratkaistaan se, että tiedotteita pukkaa postiin liitteiden kera, edelleenkin. Tulee kaikenmaailman esityslistoja ja pöytäkirjoja suurella jakelulla. Liitteet täyttävät postilaatikkoni ja monen muunkin. Linkki olisi kevyempi. Pitäisikö tiedostohallinnalle tehdä jotain.

Kymmenen vuotta sitten Outlook-kalenterin tai Lotus Notesin käyttöönotto oli yritysmaailmassa merkittävä parannus. Silloin istuttiin työaikana pöytäkoneiden ääressä ja päivitettiin kalenteritietoja. Kyllähän tämä hallintohenkilöstöllä näin toimii nykyäänkin. Mutta mobiililaitteiden ja useiden toimipisteiden aikakaudella, haasteena on se, että kaikkien (äly)puhelimet eivät tue kalenterin katsomista päivittämisestä puhumattakaan.  Opetus näkyy edelleenkin lukujärjestyksestä ja ne tiedot varmasti siirtyvät automaattisesti Outlookiin.

Gmail ja Google-kalenteri näkyvät omasta henkilökohtaisesta älykännykästä ja ovat päivitettävissä missä tahansa mutta työpaikan Outlook kalentereineen ei näy työpaikan älykännykästä. Kotikoneelta kyllä, työkoneen lisäksi. Joten saamme siis töihinkin älykännykät. Mahtavaa.

Viestintä Twitteriin työpaikalla

Unohtaisinko sähköpostin ja siirtyisin Twitteriin. Työpostini on jatkuvasti täynnä. Päivässä menee tunti viestien lukemiseen ja turhien poistamiseen. Työpostit on luettava selaimen kautta. Sen sijaan privaattipostin vilkaisen älykännykästäni. Katson otsikon ja viestin alun kun puhelimeni ilmoittaa uuden viestin saapuneen. Luen kokonaan vain tärkeät viestit tai ne, jotka koukuttavat lukemaan joko mielenkiintoisella otsikolla tai aloituksella. Yhdessä jos toisessakin tiedotteessa on liitetiedosto. Eikö asian voisi kirjoittaa lyhyesti tai edes liittää linkin jos se kuva on jollain sivustolla valmiina. Pitääkö ylipäätään kuvittaa kaikki viestit.  Jos kirjoitan viestiini kymmenen asiaa, niin viimeiseen vastataan, tai ensimmäiseen, jos se on kiinnostavin. Siis yksi tärkeä asia viestiin ja suoraan asiaan. Lyhyitä lauseita, luetteloita ja selkokieltä sekä linkkejä. Pärjäisinkö viestinnässäni 140 merkillä. Ehkäpä.

Steve Cooper kirjoitti tänään Forbesin sivulla samasta asiasta. Tosin hän perusteli sitä miksi hän käyttää Twitteriä sähköpostinaan.

Mobiilisti erityinen elokuvissakin

Elokuvissa vieressäni istuu nuori tyttö, joka ei saa käsiään irti älykännykästä ja sormet laulavat
näppäimillä koko ajan ja välillä on aivan pakko soittaa kavereille. Olisiko ollut parempi jäädä kotiin
tekemään vuorovaikutusharjoituksia tai katsomaan lyhytelokuvia älykännykästä. Toisten huomioimista tai hyvää käytöstä ei ehkä ole ehditty opetella tai siihen ei ole löytynyt sopivaa sovellusta. Vai oliko tämä kapinaa.

Entäpä jos tällä nuorella onkin keskittymishäiriö, ylivilkkautta tai ADHD. Sekin on mahdollista, että hän
oli elokuvissa pakotettuna. Ei olisi oikeasti halunnut lähteä mutta kavereille ei voinut sanoa ei, tai äidille. Valitettavasti todennäköisin selitys on se, että päivystetään mobiilisti 24/7 siltä varalta, että joku kaveri sattuisi olemaan linjoilla. Heti pitää päästä kommentoimaan ja kertomaan kuulumiset ja samalla paetaan omaan maailmaan. Koulussa kommentoidaan opettajan jokaista sanaa livenä näpyttelen, niin miksei leffaakin voisi tekstittää kavereille. Ennen nörtit päivystivät kotona koneidensa ääressä. Nyt eletään reaalimaailmassa virtuaalielämää kaiken aikaa ja opitaan mobiilisti. Toivottavasti reaalimaailma ei jäisi oikeasti näkemättä ja kokematta tai vuorovaikutustaidot eivät jäisi vain 140 merkkiin eikä syrjäydyttäisi reaalimaailmasta.

Älykännyköistä ja virtuaalielämästä huolimatta useimmille lapsille tulee vieläkin murrosikä, ei add tai adhd kuten voisi keskustelupalstoilta päätellä. Itsensä löytäminen ja minuuden etsiminen ei ole helppoa. Joku nuori kirjoittaa keskustelupalstalla olevansa koulussa tehdyn persoonallisuustestin mukaan impulsiivinen ja omaavansa keskittymisvaikeuksia tehtävien teossa tai että ajatukset harhailevat ja mieliala voi muuttua muutamassa sekunnissa. Keskittymishäiriökö. Ehkäpä. Eikö tämä ole normaalia murrosiän käyttäytymistä. Kaikki eivät voi olla eritysoppilaita.

Kulttuuria ja kutimia

Piipahdin viikonloppuna Tallinnassa ja kävin hyvien ystävieni kanssa syömässä erinomaista lammaskeittoa Piritan luostarin raunioiden lähellä olevassa rantakahvilassa. Ehdin käydä myös lanka- ja puikko-ostoksilla Karnaluksissa. Kävin myös Estonia teatterissa katsomassa K. MacMillanin baletin Manon. Kaksi asiaa jäi valitettavasti ajanpuutteen takia hoitamatta: luistelu ja virolaistaiteen kevätnäyttelyssä (Eesti Kunstnike Liit Kevadnäitus, toinen osa "M-Ü", Kunstihoone) käynti.

Pirita klooster

Karnaluksin sisäänkäynnin vieressä tupakkahuone

Vabaduse väljak

Vabaduse väljak

Manon baletti

Mobiilisti oppimassa erilaisuutta

Osallistuin erääseen mobiilioppimisen seminaariin loppuviikosta. Seminaarissa oli peräti kolme mobiilioppimisesta väitöskirjaa tekevää opettajaa. Puhuttiin paljon oppimismenetelmistä ja pedagogiikasta mutta kuitenkin tekniikkaorientoituneesti. Jos laitteet pudotetaan pelistä pois ja tarkastellaan oppimista tai opetusta sinänsä, niin miten se eroaa Sokrateen tai Platonin opetuksesta tai siitä, että kuulen mielenkiintoisen luennon ja kerron siitä kaverilleni. Olet sitten m-, i- tai e-orientoitunut ja vaikka ajattelumme ja oppimiskykymme on kehittynyt, niin aivot toimivat edelleen samalla tavalla. Vai toimivatko. Mitä on tapahtunut elinikäiselle oppimiselle tai hiljaiselle tiedolle (tacit knowledge). Yritysmaailmassahan tämä on arkipäivää mutta onko se myös tutkimuksissa.

Mobiilioppimista

Eri-ikäiset ja erilaisen kokemustaustan omaavat osallistuvat rikastuttivat seminaaria ja ajatteluamme opetuksesta. Mielestäni seminaarin mielenkiintoisin kysymys oli se, että pystyvätkö vanhat ohjelmoijat ohjelmoimaan mobiililaitteisiin vai tarvitaanko vain Photoshop-taitoisia ohjelmoijia? Mihin se maailma muuttuisi, jokainen sukupolvi haluaa keksiä pyörän aina uudelleen tai ainakin muotoilla sen, vaikka käyttötarkoitus ja -tapakaan ei paljoa muuttuisi. Haloo. Ohjelmointikin on kielitaito ja uusia kieliä voi oppia jos on kielipäätä ja ylipäätään halua oppia uutta. Taidot ja tiedot pirstaloituvat ja kokonaisuuden hallitsijoista alkaa kohta olla huutava pula. Sitä paitsi niitä vanhoja sovelluksia ja ohjelmia käytetään vielä vuosia ja jonkunhan niitäkin täytyy osata ylläpitää. Arkirealismia on se, että kaikki ei muutu hetkessä. Tähän vaikuttaa paitsi raha myös poliittiset päätökset.

Opiskelua mobiiliryhmässä

Jos kaikki nähdään kuvina niin, näyttääkin siltä, että tätä menoa nyky-yhteiskunnasta syrjäytyvät, niin auditiiviset kuin kinesteettisetkin. Tämä vaara olisi hyvä huomioida niin opetuksessa kuin käyttöliittymäsuunnittelussakin. Opeta sisältöä ja unohda tekniikka, sehän on vain apuväline opin perille menossa. Kaikki jossain oppilaitoksessa opettavat tietävät, että opetuksen tulee tapahtua opetussuunnitelman mukaisesti. Toki vapaa sivistystyökin on olemassa. Erityisyyteen ja erilaisuuteen tutustuminen voisi tehdä terää. Diagnooseja ja oppimisen haasteita löytyy pilvin pimein ja sama opetusmenetelmä ei sovi kaikille. Minäkään en opi samalla tavalla kuin ikäiseni kollegat tai kollegat yleensä tai suomalaiset yleensä tai kotikaupunginosani ihmiset yleensä. Yleistäminen ja leimaaminen ei sovi diagnooseihinkaan. Emme siis vielä ole ohjelmoitavia robotteja.