Avointa matematiikkaa ja avoimia oppimateriaaleja

Ovatko oppikirjat ja oppimateriaalit jo muutaman vuoden kuluttua avoimia ja kaikkien saatavilla. Yläkoulun matematiikan kirjasarja on jo valmiina käyttöön ja muitakin on julkaistu. Tutustu Avoimet oppimateriaalit ry:n matematiikan kirjoihin. Ensimmäinen graafikoiden taittama Avioin matematiikka -kirjasarjan julkaisu Tilastoja ja todennäköisyyksiä on julkaistu avoimella CC BY 3.0 -lisenssillä.

Opettajat pohtivat usein tekijänoikeuksia ja lisenssejä. Lisätietoja opettajan tekijänoikeuksista ja Creative Commons lisensseistä.

Pedagogiikkaa ja oppimisen uusia haasteita

Seminaaritunnelmaa ja mobiililaitteita

IT-kouluttajien tämän kevään Seminaarissa Sosiaalisen median pedagogiikka ja oppimisen uudet haasteet oli monta erittäin hyvää esitystä. Poimin tähän kaksi esimerkkiä.  







Anne Rongas esitteli AVO-hankkeen Avoimia oppimisreursseja ja kertoi avoimien oppimis-ympäristöjen moninaisuudesta, sisällöntuotannon helpottamisesta ja joustavoittamisesta. Sisältöjä voidaan jakaa 1) avoimesti (Khan Academy, TED), 2) valmiina koosteina (MOOCit esimerkiksi Courserassa), 3) media aineistoina tai sovelluksia voidaan jakaa ja tai antaa oikeuksia niiden käyttöön, 4) siten, että sosiaalinen media voi toimia jakamisen foorumina, 5) kuratoimalla (verkkosisältöjen näkyväksi tuomista) ja  6) henkilökohtaisina oppimisympäristöinä.

Kari Vatanen Mobiestä (Mobie on kuopiolainen yritys, joka on tehnyt 1995 asti verkkopalveluja ja digiviestintää) kertoi oppilaitoksille tehdyistä Mobie Zine -sovelluksista, jotka toimivat uudenlaisena oppikirjana, jota opettaja voi halutessaan muokata. Mobiilitekniikkan on viimevuosina muuttanut opetusteknologiaa. Haasteena on se, että sisällön tulee toimia kaikilla laitteilla. Nettisivuja luetaan yhä enemmän erilaisilla mobiililaitteilla. 2012 lopussa Suomessa oli 520.000 tablettia ja älypuhelimia peräti 3 miljoonaa. Mobie Zine on perusta on julkishallintoon html5:lla toteutettu uudenlainen verkkolehti, joka toimii kaikilla laitteilla. Sisällöin tuotanto on helppoa ja ajasta ja paikasta riippumatonta. Lähiaikoina julkitetaan onEdu.fi -portaali. Siellä tarjotaan avoimen materiaalien tuottajille julkaisukanava.

Hyviä esityksiä oli paljon muitakin ja niistä tarkemmin IT-kouluttajien sivustolta.

Sosiaalista vuorovaikutusta verkossa

Maanantaina aloitamme Katin kanssa taas tiiviin somesession. Luvassa on pari intensiivistä viikkoa somessa Sosiaalinen media tutuksi -kurssin kanssa. Odotamme innolla millaisen ryhmän kanssa tällä kertaa tutustumme sosiaaliseen mediaan ja sen mahdollisuuksiin. Kurssilla käytetään blogeja oppimispäiväkirjana. Viime syksyn ryhmässä oli joitakin sellaisia sosiaaliseen mediaan tutustujia, jotka kirjoittivat pari sanaa postauksiinsa ja vain muutamaan kerran koko kurssin aikana. Essee tai vaihtoehtoinen tehtäväkään ei kiinnostanut. Kurssimerkintä kyllä olisi kiinnostanut. Eipä siinä mitään, tutustuahan voi muutenkin kuin osallistumalla mutta opintosuoritusta on vaikea antaa jos ei voi todentaa mitä on oppinut tai mitä tehnyt. Keksipä eräs opiskelija poistaa bloginsakin ennen kuin ehdimme lukea edes viimeiset tehtävät. Ilmoittautuneita on paljon mutta todennäköisesti vain 30-40 aktiivista.

Olemme yrittäneet esitä helppoja ja yksinkertaisia työkaluja kurssillemme. Oppimispäiväkirjana ja opeblogina käytämme Bloggeria huolimatta siitä, että monella opiskelijalla on varma mielipide siitä, että WordPress on parempi. Makuasia. Oleellista on blogin perustamisen ja bloggaamisen helppous. Koska tämä ei ole blogin perustamiskurssi, kannatta keskittyä kirjoittamiseen sen sijaan, että mietittäisiin mitä kaikkia hienoja vaihtoehtoja blogiini saankaan. Emme tee hienoa sisääntuloa sivustoa eikä muutakaan loistavaa visualisointia. Niihin voi sitten palata sitten kurssin jälkeen itsenäisesti. Blogialustana kurssilla voi toki käyttää vaikkapa Vuodatusta, Tumblria tai vaikkapa erittäin yksinkertaista Throwww -blogia. Voihan tässä käyttää vaikka wikiäkin. Blogin ja wikin ero kun ei nykyisin ole suuren suuri.

Some somee ja blogejakin

SULOP2013 -seminaarista jäi mieleen Jere Majavan oppi siitä, että sosiaalisen median palvelua valittaessa kannattaa aina miettiä mikä on kyseisen palvelun ansaintamalli eli millä palvelu rahoitetaan. Palveluiden sopimuksissakin on kaikkea mielenkiintoista. Entä kuka ne sopimukset oikeasti lukee tai ymmärtää. Sivustolta Terms of Service didn't read, saa vähän vinkkiä siitä mitä palveluissa on ja mitä ei. Täydellistä yksityisyyttä eikä tietoturvaa ei ole. Luottamus on oleellista. Niin ja opetuskäytössä palvelun tulisi aina sallia nimimerkit ja anonyymit käyttäjätilit. Toki open pitää tietää kuka on kuka mutta ei koko nettimaailman. Eipä niitä kursseja muutenkaan seiskassa julkaista. Entä kannattaako kaikki palvelut ottaa samalta palveluntarjoajalta. Mitä jos käyttöehdot muuttuvat tai palvelu loppuu.

Toinen asia on se, että olipa WordPress-blogipalveluna miten hyvä tahansa, niin blogiharjoittelussa tai kurssien oppimispäiväkirjoina kannattaa käyttää jotain blogiympäristöä, jolla pääsee heti työn touhuun eikä perusasioiden opettamiseen tai opiskelemiseen mene puolta päivää. Blogger on helppo ja sitä ei tarvitse asentaa koneelle. Vieläkin helpommalla pääsee esim. Throwww -blogipalvelulla. Perustat vain blogin ja aloitat bloggaamisen. Onhan näitä toki paljon muitakin, esimerkiksi Vuodatus.

Poika nimeltä Päivi ja pilvinautti jumppakerhossa

Helsingin yliopiston järjestämässä SULOP2013 - Sulavan opetuksen seminaarissa on tilaisuus ja oppia hyvistä sulautuvan opetuksen käytänteistä.

Anders Norberg (Umeå University) kertoi sulautuvasta opetuksesta erinomaisin esimerkein, 
aihealueenaan aika ja logiikka. Nordbergin mukaan  opetus ja oppimistilan sekä opetusajan ja oppimisajan välillä on nykyisin gappi. Enää ei opiskella luokkahuoneessa luentoja kuunnellen.
Is blended learning like a boy named Sue. F2F / Classroom (delivering the content, where?), Online (how to blend places?).

Jaakko Kurhila (Helsingin yliopisto) esitteli tietojenkäsittelytieteen laitoksen MOOCia ja puhui myös hype-MOOCeista ja vähän statistiikastakin. Esimerkiksi Courseran erään kurssin aloitti 62.000 opiskelijaa ja vain 127 suoritti sen. Hype-MOOCien tehtävä tai business ehkä tulee olemaankin lahjakkuuksien löytäminen. HY:n MOOCissa Learning Analyticsin avulla voidaan ennustaa ne, jotka ovat vaarassa pudota kurssilta.

Jere Majava (Helsingin yliopisto) paimensi pilviä ja arvioi sitä miten ilmaispalvelut soveltuvat opetukseen. Jere antoi pilvinautin muistilistan: mikä palvelu oikeastaan on, onko meillä tai opiskelijoilla käytössä, käyttöehdot, mikä on palvelun ansaintamalli, tekeekö kaiken hyvin vai vain jotain, voiko liittää muihin palveluihin, onko vaihtoehtoja.

Jussi Linkola Metropoliasta kertoi heidän Vyyhti tutkimus- ja kehityshankeesta, sähköisitä jummappakerhoista, jotka oli tarkoitettu luvien alojen yrittäjille. Mielestäni heidän saliharjoittelun perusteet soveltuu hyvin myös opetukseen ja ohjaukseen. Tässä saliharjoittelun perusteet: 1. saliharjoittelun perusteet (facebook), 2. kestävyysharjoittelu (blogi), 3. lisäravinteet (rss ja tiedonhallinta), 4. voimaharjoittelu (google docs), 5. intervalliharjoittelu (twitter) ja 6. palautuminen (ajanhallinta).

Inga Jasinskaja-Lahti ja Taina Joutsenvirta (Helsingin yliopisto) esittelivät sosiaalipsykologian johdantokurssin (5 op) verkkovuorovaikutusta ja oppimistehtäviä massakurssilla (130 opiskelijaa). Kurssi oli Moodlessa: 10 luentoa (luentosali) + yksilö/ryhmä -verkkotehtävät (Moodle) + verkkotentti Moodlessa. Kurssilla oli 130 opiskelijaa. Kurssi oli jaettu kuuteen teemaan (1/vko) ja jokaiseen teemaan liittyy 1-2 viikkohtehtävää verkossa.

Ulla Kekäläinen ja Johanna Lammintakanen kertoivat mitä opittiin kun suurten opisekelijamäärien (652 opiskelijaa) opetus ja ohjaus sulautettiin verkkoon Itä-Suomen yliopistossa.  Moodlessa on opintokokonaisuuden (35 op) opintojakso. Jokaisen opintojakson jälkeen opiskelijoilta pyydetään palaute ja sitten annettiin heille palautteen palaute. Kun on paljon opiskelijoita, ei anneta henkilökohtaista palautetta, vaan yleistä palautetta. Heillä on myös käytössä sulautuva ohjaus  (ohjaus, neuvonta, tiedotus). HOPSit ja huhuilu-viestit (kerran lukukaudessa, onko päässyt opinnoissa eteenpäin ja keneltä voi pyytää apua). Moodle ja ConnectPro käytössä ja osa luentomateriaalista on tehty Adoben Presenterillä ja myös videoneuvottelutekniikalla ja videokamerallakin. Aikuisopiskelijat etsivät ajasta ja paikasta riippumattomia verkko-opintoja.

Minun opetuksessaniko olisi parannettavaa

Oivalsimme yksikkömme kehittämispäivänä, että muissakin ammattikorkeakouluissa pohditaan samoja asioita kuten Lindan visualisoinnista näkyy. Opetuksen laadun parantamista, kurssin läpäisyasteen lisäämistä ja valmistumäärien lisäämistä sekä luonnollisesti vetovoimaa, opintojen etenemistä ja valmistumista.

Ratkaisu on resurssit (CC BY: Linda). Yhtälö toki on melko haastellinen koska nyt samalla tuntimäärällä tehdään enemmän töitä. Osallistumme kaikki säästötalkoisiin. Ainakin opetushenkilökunta. Niin ja parhaat opetuksen asiantuntijat luonnollisesti ovat ne, jotka eivät opeta. Meillä on esitetty verkko-opetuksen auditointia ja laatukriteireitä ja ties mitä opetuksen laadun parantamiseen. Verkko-opetus on kuitenkin vain yksi kurssin toteutusmuoto, siinä kuin lähiopetus tai monimuoto-opetuskin. Opettajat ovat ammattilaisia omassa työssään.  Vaikka välillä tuntuu, että opetustaitoa vähätelläänkin. Olisko minun opetuksessani parannettavaa? Virtuaaliopetus on haasteellista jo sellaisenaan ja etenkin silloin kun työkalut eivät toimi. Jos verkko on hidas, niin se on opetuksen tukipalvelujen, it-palvelujen laatuongelma. Ei opettajan osaamisen puutetta. Kun työkalut vaihdetaan kesken lukukauden intensiiviviikon aikana, jolloin myös on opetusta, niin siinäpä on haasteita kokeneemmallekin virtuoosille, helpparissakin. Opetuksen arvostuksesta kertoo jotain myös se, että opetusta ei mainita millään kolmesta sivustosta: ei ulkoisilla sivuilla, ei extrassa eikä intrassakaan. Asiakkaita ja opiskelua toki.

Mielenkiintoista on myös se, että samaa asiaa on pohtimassa ja kehittämässä useampi työryhmä, jopa saman yksikön sisällä. Parasta on se, että porukat eivät tiedä toisistaan. Verkko-opetuksen kehittämistä pohtivat nekin, joilla ei ole kokemusta verkko-opetuksesta eikä välttämättä verkko-opiskelustakaan. Verkko-opetuksen ensimmäinen edellytys on kunnon verkko-yhteydet. Seuraavaksi opetusta tukevat työkalut ja motivoituneet opettajat ja tietysti päämäärätietoiset opiskelijat. Opetus on vuorovaikutusta verkossakin.

Opettajuutta, oppia ja innovaatioita

Mitä suomalaisesta koulutuksesta ja peruskoulusta voi oppia. Tästä lisää Sahlbergin Pasin Educational Lessons from Finland ja TEDxEast luennossa. Suomi pärjää hyvin myös Forbesin 10 Best countries for Business -listalla.  Meillä on tekniikkaa mutta miten sitä käytetään. Pitääkö jo opettaa yhdessäoloa ja kommunikointia virtuaalivuorovaikutuksen sijaan. Paras luovuuden ja innovaatioiden este on liiallinen standardointi. Meillä on sekä erilaisia oppijoita että opettajia eikä kaikkea voi mitata rahassa.

Ammattikorkeakoulujen rahoitus muuttuu ja niinpä jokainen amk saneeraa kilvan. Kyamkissa, poikkeuksena muihin, vähennetään johtajia ja laitetaan heidät opettamaan.

Parveilua, pahoittelua ja testausta

Olin ilmoittautunut erääseen webinaariin ja samalta henkilöltä kun sain linkin, sain myös linkin sosiaalisen median asiantuntijoiden keskusteluryhmään, xTunesiin. Tietysti liityin siihen koska kuvittelin sitä tarvitsevani. Palvelu ohjaa tekemään parven eli keskusteluryhmän ja valitsemaan kiinnostuksen kohteita. Näin tein. Siellä sitten piti laittaa statuspäivitys ja kun en tiennyt laitoin kysymysmerkin. No, jopa tuli vastauksia huutomerkistä närkästykseen siitä, että kokeilu menee poskelleen kun tulee kaikenmaailman kyselyjä ja peräti viiteenkymmeneen sähköpostiin. Testini onnistui täydellisesti. Sain nopeasti selville, että tämä on yksi keskustelufoorumi monien joukossa ja sen kuka on aktiivinen. Jäinkö koukkuun. En. Poistin parveni eli keskusteluryhmän ja annan edelleenkin asiantuntijoiden keskustella ja ideoida keskenään.

Tekniikka ja avoimet kurssit mullistavat opetuksen

Kaiken tämän oppimateriaaligate keskustelun jälkeen voi pohtia montako ammattikorkeakoulua tai yliopistoa Suomessa tarvitaan. Entä lukioita. MOOC -kurssit ja avoimet kurssit ovat yhä suositumpia, Suomessakin. Videostreemauksella ja podcasteilla voi lähettää luennon ties minne ja oppimisvideot korvaavat perinteisen lähiopetuksen. The American Interest Magazinessä on mielenkiintoinen artikkeli The End of the University as We Know It. Tekniikka mullistaa opetuksen.

Eilisen uutiset ja oppimateriaalit

Eilen oli Twitterissä vipinää oppimateriaaligaten myötä. Ennen opettajat käyttivät oppikirjoja ja opettivat. Nyt näyttää siltä, että kaikki haluavat tehdä omaa materiaalia sen minkä ehtivät ja sitten varjelevat materiaaliaan kynsin hampain, vaikka sata kollegaa olisikin oivaltanut jo samat asiat ja tehnyt samansisältöiset materiaalit. Jossain teetetään kokeneella opettajalla Moodle-kurssi ja sitten sitä opettavat upouudet opettajat. Jossain mietitään pienessä työryhmässä kurssimateriaalit ja kurssien sisällöt ja sitten niitä tulisi kaikkien käyttää. Kaikenmaailman powerpointit ovat kuitenkin luetteloita ja iskusanoja ja niiden perusteella on vaikea opettaa jos ei asiaa hallitse. Toki ne voi lukea läpi ja tämänhän opiskelijatkin osaavat, ihan itse. Välillä tulee tunne, että opettamista ja opettajan ammattitaitoa ja työtä ei arvosteta. Kuka tahansa kadunmies osaa sanoa mitä pitää opettaa ja miten. Pikku haaste vaan on siinä, että me oppijat olemme kaikki erilaisia. Ammattitaitoinen opettaja osaa ottaa tämän huomioon oli materiaali mitä tahansa.

Vielä vinkki virtuaaliopiskeluun ja sitten lisää vettä myllyyn Lindan erinomaisella visualisoinnilla avoimesta oppimateriaalista.

CC BY: Linda

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Opetus on alkanut täydellä tohinalla ja syksyn kurssitkin on vihdoin arvioitu. Intra on jälleen uudistettu ja seuraavaksi lienee ulkoisten sivujen vuoro. Assarit copy-pasteavat tietoa vanhoista järjestelmistä ja likit on taas poikki. Kolme järjestelmää ja kaikki yhtä haasteellisia kun luotettavaa tietoa pitäisi löytyä ja pikaisesti. Plussaa tottakai, työllistäähän tämä.

Työstä puheen ollen. Montako kaupungin duunaria tarvitaan yhden uuden roskiksen tuomiseen bussipysäkille. Kolme! Roskis tuodaan pikkukuorma-autolla, apumies menee lavalle ja nostaa roskiksen kauhakuormaajan kuuppaan ja sitä kauhakuormaajaahan peruuttelee viiden metrin matkan se kolmas henkilö. En yhtään ihmettele, että keskustan jalkakäytävien lumityöt hoituvat hyvin verkkaisesti. Ei sitä joka kadulle työvoimaa riitä.

Nyt näyttää olevan oppimateriaaligate päällä. Opettajat ja OAJ sanasodassa oppimateriaalin jakamisesta. Keneltä vapaasti omaa oppimateriaaliaan jakava varastaa? Olen kuvitellut, että opettaja opettaa, ohjaa, opastaa ja kannustaa oppimaan.

Ammattikorkeakoulutus uudistuu loppuuko aikuiskoulutus

Ammattikorkeakouluja ja rahoitusta uudistetaan. Vastaisuudessa perusrahoitus (opiskelijamäärä ja suoritetut tutkinnot, hankkeet) ei olisikaan rahoituksen perustana, vaan tutkinnot ja 55 op/vuosi. Toivottavasti 55 opintopisteen vuosivaatimus ei aiheuta sitä, että työn ohella opiskelu olisi mahdotonta. Joutuvatko ammattikorkeakoulut pohtimaan kannattaako aikuiskoulutusta järjestää. Mielenkiintoinen kysymys on se, miten rahoituksen uudistus tukee paremmin koulutuksen tavoitteita ja parantaa opetuksen ja tutkimuksen laatua. Eikö laatuvaatimuksia jouduta laskemaan, jotta saadaan enemmän suorituksia. Entä mittaako tutkinto tulevaisuudessa tämän hetken osaamista vai onko tarkoitus oppia jotain uutta.

Ymmärrän toki sen, että opintotuen perustana on tietty opintopistemäärä mutta miksi vaatia vastaavaa opintosuoritusta myös niiltä, jotka opiskelevat työn ohella ja ilman tukea. Hehän tekevät kaksinkertaisen työpäivän kokopäiväisesti opiskeleviin verrattuna. Eikö siitä pitäisi palkita. Onko poliittisilta päättäjiltä unohtunut elinikäinen oppiminen ja työmarkkinakelpoisuuden ylläpito. Tarvitaanko ammattikorkeakouluja.

Ei oo tietoo - ihan sama

Aloitimme tällä viikolla Sosiaalinen media tutuksi -virtuaalikurssin, johon ilmestyi paikalle vain kolmasosa opiskelijoista. Hämmästyttävää on ollut se, että osa ilmoittautuneista ei ole valmis olemaan sosiaalinen verkossa. Toki tarjosimme kurssilla tirkistelyvaihtoehtoa perinteisen kirjallisen tehtävän muodossa mutta siinäkin taitaa olla liikaa työtä. Tällä viikolla olen oivaltanut, että sosiaalinen media on monelle vain naamakirja ja että kaikki eivät enää osaa edes googlata. Jos ei tietoa ole Facebookissa tai Wikipediassa, niin sitten sitä ei löydy. Tässäpä sitä tietoyhteiskuntaa, johon ollaan oltu matkalla jo toistakymmentä vuotta. Eipä ole kaukana sekään aika kuin hyvin nettihaun osaavat mielsivät itsensä tietojenkäsittelyn ammattilaisiksi. Google Haminassa näyttää tältä. Tietoa on.

Sosiaalinen media tutuksi

Parin viikon päästä alkaa Katin kanssa yhdessä pitämämme kurssi, jossa tutustutaan sosiaaliseen mediaan ja sen mahdollisuuksiin vuorovaikutuksen kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Tällä kertaa onkin haasteita riittävästi, osallistujia on tuplamäärä edelliseen kertaan verrattuna. Luvassa on siis somen täyteinen loppuvuosi ja uusien käytänteiden ideointi.

Integraatiota ja ihmeitä

Jopa ammattikorkeassakin keskustellaan syrjäytymisen ehkäisystä. Mahtavaa. Asiasta puhutaan.  Vihdoinkin. Mutta missä asiantuntijat ja tutkimukset. Miksei näistä puhuta. Hyväksymmekö erilaisuutta. Vuodet erityisopetuksessa avarsivat silmiä ja oivallusta siitä, että syrjäytyminen alkaa usein jo paljon ennen korkeakouluopintoja. Kollegani Kaijan kanssa teimme välillä pieniä ihmeitä kannustaessamme opiskelijoita uuteen alkuun ja yhteiskuntaan integroitumiseen. Intoa ja inspiraatiota tarvittiin päivittäin. Onnistuimmekohan.

Tentti vai tehtävä

Pitääkö tentin olla valvotussa tilassa vai voiko sen tehdä kotona. Entä tarvitaanko tenttejä ylipäätään. Voisiko osaamisen osoittaa jollain muulla tavalla. Oppimistehtävillä tai projektitöillä kenties. Ehkäpä verkkotenteillä, joiden tulos on heti nähtävissä.

Tenttilaboratorio on tulossa kirjaston tiloihin. Tenttikoneissa pyörii vanhan Moodlen päälle rakennettu tenttisovellus. Se toimii niin, että tukihenkilö tekee tentin, opettaja tekee kysymykset tenttikohtaiseen kysymyspankkiin ja avaa tentin ilmoittautumisille. Sitten opiskelija varaa tenttiajan ja tulee tenttimään kirjastoon valvottuihin tiloihin. Siispä. Töttöröö. Tenttiä pukkaa, aina kun kirjasto on avoinna.

Gloriassa on kuusi transistoria

Ensimmäinen opetusviikko on takana. Oli vähän käynnistysvaikeuksia muutenkin kuin koneen kanssa. Salasana oli vanhentunut, läppärin akku väsähti ja näppikset irtoaa. Blogit, wikit, moodlet ja someilut sekä virtuaaliluennot ovat taas vahvasti arjessa. Ja uuttakin. Tenttilaboratorio.

Vanha opinahjoni on saanut purkutuomion. Nyt siitä on vain seinät jäljellä, jos enää niitäkään. Muistot. Martta, Heikki ja Sylvi ja ketä niitä opettajia olikaan. Koulukaverini Eeva-Riitta sattui paikalle kun kuvasin haikeana muistoja. Muistelimme, mennyt maailma ja me.

Katoavaa kansanperinnettä

Pedro ystäväni neuvoi opiskelemaan latinaa jottei Roomassa myytäisi halvalla. Hänelle oli tullut mieleen joitakin itseänsä korvaamattomiksi tunteneita ihmisiä hieman alemmas viime aikoina laskettaessa, maisen kunnian katoaminen. Sic transit gloria mundi. Niinpä. Gloriassa on kuusi transistoria. Pitäisi suunnistaa Eestiin lähiaikoina. Navigare necesse est.

Voimauttavaa taidetta ja tapahtumia

Miina Savolaisen työ voimauttavan valokuvan parissa hoidollisesta näkökulmasta on uraa uurtavaa. Hyvösen lastenkodin lastensuojelutyö ja työn pohjalta syntynyt teos Maailman ihanin tyttö perustuu Italo Calvinon ajatuksiin keveydestä ja painosta ja sen tutkimisesta. Ammatillisuus on vastavuoroista ja ihmistyön ammattilaisilla on oltava kykyä asiakkaan dialogiseen kohtaamiseen. Voimauttavan valokuvan menetelmän täydennyskoulutuksen on käynyt jo 3000 sosiaali-, terveys- ja opetusalojen ammattilaista. Kuuntele Miinan haastattelu yle areenalta.

Ensi viikonloppuna (16.-17.6.) kannattaa käydä katsomassa Maailman ihanin kirjasto -työpajan tuotoksia. Näitä voi ihailla Designpääkaupunkivuoden Paviljongissa, Ullanlinnankatu 2-4 (Designmuseon ja Arkkitehtuurin museon välissä). Näyttely on avoinna la 16.6. klo 11-21 ja su 17.6. klo 11-18.

Helsingin juhlaviikkojen aikaan, 20.-31.8.2012, on Miina Savolaisen ja Aalto-yliopistosta valmistuvien voimauttavan valokuvan jatko-opiskelijoiden päättötyönäyttely, Lempeä katse 2. Näyttely on Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa (entinen Taideteollinen korkeakoulu) Lume-galleriassa ja Sampo-salissa,  Hämeentie 135 C.

Kesäkevennykseksi linkkaan Katin blogista tietoteknisen oivalluksen. Kuvaa tämäkin ja kenties voimauttavaa.

Ohjauskompetenssi ja ohjaus

Vastasin tänään opinto-ohjausta koskevaan kyselyyn. Helsingin yliopiston Käyttäytymistieteiden laitoksen opiskelija tekee gradua, jonka aiheena on ammattikorkeakoulujen aikuisohjaajien ohjausasiantuntijuus ja -kompetenssit. Kyselylomake pohjautuu Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) muotoilemaan kompetenssikehykseen, jossa määritellään ne tiedot ja taidot, jotka ohjaustyötä tekevällä olisi hyvä olla. Kyselyllä on tarkoitus selvittää kuinka tärkeänä vastaaja näkee kunkin ohjauskompetenssin ohjaustyön kannalta, ja kuinka nuo kompetenssit kuvaavat vastaajaa ohjaajana.

Yleensä en vastaa kyselyihin. Tällä kertaa päätin osallistua koska opinnäytetöiden ohjaajana tiedän miten hankalaa aineiston kerääminen joskus voi olla. Nyt odotan tuloksia suurella mielenkiinnolla ja sitä, että näiden tutkimustulosten perusteella todetaan varmasti, että ammattikorkeakoulujen ohjaajilla on kompetenssivajetta. Tämä varmasti johtaa taas uusiin koulutuksiin tai koulutusohjelmiin.  Muutama asia jäi kyselystä mieleen. Mielestäni aikuisten (= jo työelämässä olevien) ohjauksessa urasuunnittelu tai ammatinvalinnan ohjaus ei ole oleellista. Nämä sopivat toki toiselle asteelle tai lukioon.

Parisen viikkoa sitten tapasin islantilaisen opon, joka on koulutukseltaan psykologi. Hän kertoi ohjauksessa tärkeimmiksi asioiksi luottamuksen, kuuntelutaidon ja kyvyn myötäelää ongelmissa ja kannustaa omiin ratkaisuihin vaihtoehtoja esittämällä. Olen joskus pohtinut antaisiko opo-koulutus uusia vahvuuksia omaan ohjaukseeni. Tähän asti olen tukeutunut erikoispedagogiikkaan ja kasvatustieteisiin.

Vankempi perusta

Tänään jatkoimme kehittämistä. Oleellisinta on perusasiat ja ne on oltava kunnossa. Koska työpaikat ovat erilaisia ja työpaikalla tapahtuu varsinainen työssäoppiminen, on oleellisinta vahvistaa perusasioiden hallintaa.

Opiskelijalla on oltava hyvät viestintä- ja kommunikointitaidot, kokonaisuuksia on hallittava eikä kielitaitokaan ole pahitteeksi (ruotsi, englanti ja ohjelmointi). Vankan perustan päälle on hyvä rakentaa omaa ammatti-identiteettiä. Asiakas on yritysmaailma, ei opiskelija. Alumnitoimintaan on hyvä kiinnittää huomioita. Mitä annettavaa meillä on alumneille. Alumneilla sitä vastoin on paljonkin annettavaa meidän opiskelijoille.