Poika nimeltä Päivi ja pilvinautti jumppakerhossa

Helsingin yliopiston järjestämässä SULOP2013 - Sulavan opetuksen seminaarissa on tilaisuus ja oppia hyvistä sulautuvan opetuksen käytänteistä.

Anders Norberg (Umeå University) kertoi sulautuvasta opetuksesta erinomaisin esimerkein, 
aihealueenaan aika ja logiikka. Nordbergin mukaan  opetus ja oppimistilan sekä opetusajan ja oppimisajan välillä on nykyisin gappi. Enää ei opiskella luokkahuoneessa luentoja kuunnellen.
Is blended learning like a boy named Sue. F2F / Classroom (delivering the content, where?), Online (how to blend places?).

Jaakko Kurhila (Helsingin yliopisto) esitteli tietojenkäsittelytieteen laitoksen MOOCia ja puhui myös hype-MOOCeista ja vähän statistiikastakin. Esimerkiksi Courseran erään kurssin aloitti 62.000 opiskelijaa ja vain 127 suoritti sen. Hype-MOOCien tehtävä tai business ehkä tulee olemaankin lahjakkuuksien löytäminen. HY:n MOOCissa Learning Analyticsin avulla voidaan ennustaa ne, jotka ovat vaarassa pudota kurssilta.

Jere Majava (Helsingin yliopisto) paimensi pilviä ja arvioi sitä miten ilmaispalvelut soveltuvat opetukseen. Jere antoi pilvinautin muistilistan: mikä palvelu oikeastaan on, onko meillä tai opiskelijoilla käytössä, käyttöehdot, mikä on palvelun ansaintamalli, tekeekö kaiken hyvin vai vain jotain, voiko liittää muihin palveluihin, onko vaihtoehtoja.

Jussi Linkola Metropoliasta kertoi heidän Vyyhti tutkimus- ja kehityshankeesta, sähköisitä jummappakerhoista, jotka oli tarkoitettu luvien alojen yrittäjille. Mielestäni heidän saliharjoittelun perusteet soveltuu hyvin myös opetukseen ja ohjaukseen. Tässä saliharjoittelun perusteet: 1. saliharjoittelun perusteet (facebook), 2. kestävyysharjoittelu (blogi), 3. lisäravinteet (rss ja tiedonhallinta), 4. voimaharjoittelu (google docs), 5. intervalliharjoittelu (twitter) ja 6. palautuminen (ajanhallinta).

Inga Jasinskaja-Lahti ja Taina Joutsenvirta (Helsingin yliopisto) esittelivät sosiaalipsykologian johdantokurssin (5 op) verkkovuorovaikutusta ja oppimistehtäviä massakurssilla (130 opiskelijaa). Kurssi oli Moodlessa: 10 luentoa (luentosali) + yksilö/ryhmä -verkkotehtävät (Moodle) + verkkotentti Moodlessa. Kurssilla oli 130 opiskelijaa. Kurssi oli jaettu kuuteen teemaan (1/vko) ja jokaiseen teemaan liittyy 1-2 viikkohtehtävää verkossa.

Ulla Kekäläinen ja Johanna Lammintakanen kertoivat mitä opittiin kun suurten opisekelijamäärien (652 opiskelijaa) opetus ja ohjaus sulautettiin verkkoon Itä-Suomen yliopistossa.  Moodlessa on opintokokonaisuuden (35 op) opintojakso. Jokaisen opintojakson jälkeen opiskelijoilta pyydetään palaute ja sitten annettiin heille palautteen palaute. Kun on paljon opiskelijoita, ei anneta henkilökohtaista palautetta, vaan yleistä palautetta. Heillä on myös käytössä sulautuva ohjaus  (ohjaus, neuvonta, tiedotus). HOPSit ja huhuilu-viestit (kerran lukukaudessa, onko päässyt opinnoissa eteenpäin ja keneltä voi pyytää apua). Moodle ja ConnectPro käytössä ja osa luentomateriaalista on tehty Adoben Presenterillä ja myös videoneuvottelutekniikalla ja videokamerallakin. Aikuisopiskelijat etsivät ajasta ja paikasta riippumattomia verkko-opintoja.

Minun opetuksessaniko olisi parannettavaa

Oivalsimme yksikkömme kehittämispäivänä, että muissakin ammattikorkeakouluissa pohditaan samoja asioita kuten Lindan visualisoinnista näkyy. Opetuksen laadun parantamista, kurssin läpäisyasteen lisäämistä ja valmistumäärien lisäämistä sekä luonnollisesti vetovoimaa, opintojen etenemistä ja valmistumista.

Ratkaisu on resurssit (CC BY: Linda). Yhtälö toki on melko haastellinen koska nyt samalla tuntimäärällä tehdään enemmän töitä. Osallistumme kaikki säästötalkoisiin. Ainakin opetushenkilökunta. Niin ja parhaat opetuksen asiantuntijat luonnollisesti ovat ne, jotka eivät opeta. Meillä on esitetty verkko-opetuksen auditointia ja laatukriteireitä ja ties mitä opetuksen laadun parantamiseen. Verkko-opetus on kuitenkin vain yksi kurssin toteutusmuoto, siinä kuin lähiopetus tai monimuoto-opetuskin. Opettajat ovat ammattilaisia omassa työssään.  Vaikka välillä tuntuu, että opetustaitoa vähätelläänkin. Olisko minun opetuksessani parannettavaa? Virtuaaliopetus on haasteellista jo sellaisenaan ja etenkin silloin kun työkalut eivät toimi. Jos verkko on hidas, niin se on opetuksen tukipalvelujen, it-palvelujen laatuongelma. Ei opettajan osaamisen puutetta. Kun työkalut vaihdetaan kesken lukukauden intensiiviviikon aikana, jolloin myös on opetusta, niin siinäpä on haasteita kokeneemmallekin virtuoosille, helpparissakin. Opetuksen arvostuksesta kertoo jotain myös se, että opetusta ei mainita millään kolmesta sivustosta: ei ulkoisilla sivuilla, ei extrassa eikä intrassakaan. Asiakkaita ja opiskelua toki.

Mielenkiintoista on myös se, että samaa asiaa on pohtimassa ja kehittämässä useampi työryhmä, jopa saman yksikön sisällä. Parasta on se, että porukat eivät tiedä toisistaan. Verkko-opetuksen kehittämistä pohtivat nekin, joilla ei ole kokemusta verkko-opetuksesta eikä välttämättä verkko-opiskelustakaan. Verkko-opetuksen ensimmäinen edellytys on kunnon verkko-yhteydet. Seuraavaksi opetusta tukevat työkalut ja motivoituneet opettajat ja tietysti päämäärätietoiset opiskelijat. Opetus on vuorovaikutusta verkossakin.

Tekniikka ja avoimet kurssit mullistavat opetuksen

Kaiken tämän oppimateriaaligate keskustelun jälkeen voi pohtia montako ammattikorkeakoulua tai yliopistoa Suomessa tarvitaan. Entä lukioita. MOOC -kurssit ja avoimet kurssit ovat yhä suositumpia, Suomessakin. Videostreemauksella ja podcasteilla voi lähettää luennon ties minne ja oppimisvideot korvaavat perinteisen lähiopetuksen. The American Interest Magazinessä on mielenkiintoinen artikkeli The End of the University as We Know It. Tekniikka mullistaa opetuksen.

Opetusta ja oppeja videolta

Opetusvideot tulevat rytinällä. YouTube on esitellyt 10 video-opetuksen gurua. Tässä on haastetta meidän vaatimattomille virityksille. Verkko-opetukselle, tenttilaboratorioille ja perinteiselle opetukselle. TED-Ed videoita YouTubesta ja tietysti Khan Academy tarjoavat lukemattoman määrän opetusvideoista melkein mistä tahansa.

Ei oo tietoo - ihan sama

Aloitimme tällä viikolla Sosiaalinen media tutuksi -virtuaalikurssin, johon ilmestyi paikalle vain kolmasosa opiskelijoista. Hämmästyttävää on ollut se, että osa ilmoittautuneista ei ole valmis olemaan sosiaalinen verkossa. Toki tarjosimme kurssilla tirkistelyvaihtoehtoa perinteisen kirjallisen tehtävän muodossa mutta siinäkin taitaa olla liikaa työtä. Tällä viikolla olen oivaltanut, että sosiaalinen media on monelle vain naamakirja ja että kaikki eivät enää osaa edes googlata. Jos ei tietoa ole Facebookissa tai Wikipediassa, niin sitten sitä ei löydy. Tässäpä sitä tietoyhteiskuntaa, johon ollaan oltu matkalla jo toistakymmentä vuotta. Eipä ole kaukana sekään aika kuin hyvin nettihaun osaavat mielsivät itsensä tietojenkäsittelyn ammattilaisiksi. Google Haminassa näyttää tältä. Tietoa on.

Viestintä ohjaa opetusta

Joskus hämmästelen sitä intoa ja varmuutta mitä uusien järjestelmien tuominen oppilaitokseen tuo. Viestintä päättää ottaa tietyn merkkisen sähköpostin ja sen palvelut käyttöön ja unohdetaan pari pikku detaljia. Vaikka ensin se, että opiskelijat eivät yleensä käytä koulun postia tai sitten se, että opiskelijatietojärjestelmästä ei enää siirry opiskelijan omaposti koulun Moodleen. Tai että Moodlessa ei voi itse muuttaa postiosoitetta. Niin - ehkä sitten siirrymme blogitiedotukseen, facebookiin tai twitteriin viestinnän ja it-palveluiden hämmästykseksi.

Työkengät lomatunnelmissa

Ken löytää kenkänsä

Maanantaina tulin intoa puhkuen lomalta ja kas kummaa, työpöytä oli taas vahattu lattiaan kiinni, kaikki piuhat irti koneista tai ainakin ristissä ja verkkoyhteydetkin pohtivat toimisivatko vai eivät. Kahviossa on taidetta talon tapaan, opettajien kenkiä. Sitä se remppa opehuoneessa teettää. Tulee niin hienoa, että pitänee mennä kenkäostoksille.

Loma meni taiteelle. Olin lomalla somestakin. Se oli yllättävän helppoa. Toki jäi aikaa tehdä  tuttavuutta Suomen vaarallisimpaan petoeläimeen - punkkiinkin. Menetin myös hyvän ystäväni, mökkinaapurin lampaan, joka oli aina valpas ja erinomainen rantavahti ja tiedottaja.

Sirkan taidenäyttely Tolkkisissa

Webinaareista vauhtia työelämään

Elämme webinaarien luvattua aikaa. Ensi viikolla, 12.6. klo 13 alkaen on Vauhtia työelämäyhteistyöhön -hankkeen online-seminaarin.  Online-semaarin tavoitteena on esitellä työelämälähtöisiä projekteja sekä uusia oppimisen ja opetuksen mahdollisuuksia.Tähän HAMK:in online-seminaariin voi osallistua Adobe Connectin välityksellä. Lisätietoja seminaarista.

Verkko-opetuksen hyvät käytänteet

Käsityötaidetta Islannista

Jaamme opettajien kesken verkko-opetuksen hyviä käytänteitä kerran lukukaudessa. Torstain tilaisuudessa oli kolmisenkymmentä kuulijaa ja osa heistä, kuin myös esiintyjistä oli verkossa. Päivin kanssa totesimme, että varmaan kahvitarjoilulla oli osuutta yleisömenestykseen. Virtuaalikahviakin oli toki tarjolla.

Tällä kertaa esillä olivat Moodle, ConnectPro, kyvyt.fi ja blogit erilaisten opetus- ja ohjauskäytänne-esimerkkien avulla. Kuulimme myös korkeakoulumme verkko-opetukseen liittyvistä suunnitelmista. Osaamista ja innovatiivisia verkko-opetusratkaisuja löytyy talon sisältä paljon, vaikka usein vinkkejä ja oppia haetaankin ulkopuolelta tai kuvitellaan, että meillä ei hallita verkko-opetusta tai sitä ei ole lainkaan.  Tanja ja Anja olivat hienosti sitouttaneet viestinnän opiskelijat blogikirjoittamiseen. Seija kertoi miten hän hyödyntää myynnin opetuksessa Moodlea ja ConnectProta. Helin esimerkkinä oli kyvyt.fi e-portfolion käyttö oppimistehtävien palautuksessa. Tietojenkäsittelyn monimuotokoulutuksessa taas hyödynnetään blogia ohjauksessa ja tiedotuksessa. HH:n esimerkkien lisäksi kuultiin Helsingin yliopiston avoimen yliopiston tavasta hyödyntää ConnectProta.

Luentopalautetta virtuaalisesti

Tiistai oli webinaarien luvattu päivä. Valitsin pohjoismaisen, Islannista isännöidyn NVL Distans and Nordinfo networks webinarin vaikka kotimaista verkko-opetustakin olisi ollut tarjolla, parinkin webinaarin verran. Islantilainen Hróbjartur Árnason isännöi seminaaria yhdessä Gröönlannissa olleen Barfuss Rugen kanssa. Tässä pohjoismaisessa etäopetuskeskusten luentosarjassa oli vuorossa Budabestissä työskentelevä brittiläinen Italiassa Product Service System Design -tutkinnon suorittanut Jenni Parker. Hän esitteli kirjaansa  Mobile Learning Toolkit. Tämä mobiilioppimisen projekti ja Jennin opinnäytetyö on toteutettu Afrikassa (Mobile Learning for Africa), jossa kännykkä on yleinen ja toimiva vaihtoehto webbiin verrattuna. Mielenkiintoisin asia tässä webinaarissa oli Jennin tapa tehdä pieniä kyselyjä joko puhelin äänestyksellä tai webin kautta. Tämä hoidettiin Poll Everywhere -sovelluksella.

Erilaista virtuaalisuutta

Aloitin päivän tutustumalla opintojen ohjaukseen. Paikallisella opolla on psykologin koulutus ja hän on se olkapää, johon nojataan ja jonka huoneessa itketään kun mies on merillä, rahat loppu ja yksin pitäisi hoitaa koti ja lapset ja ehtiä tehdä töitäkin, opiskelun ohella. Islannissa ei tunneta opintotukea, vaan opiskelijat ottavat opintolainaa tai tekevät töitä. Opo ei ilmoita lainkaan opiskelijoita kursseille tai katso mitä puuttuu opinnoista ja mitä ei. Tämän hoitaa joko opiskelija tai tiedekunta. Kun puolet opiskelijoista on aidosti virtuaaliopiskelijoita, niin useimmat soittavat opolle vasta sitten kun on todella hätä. Jotta saataisiin asiat aiemmin hoitoon, opo pyrkii nykyisin juttelemaan etäopiskelijoiden kanssa kerran kuukaudessa Skypellä, jos ei muusta niin säästä.

Tämän jälkeen käytiin kauppatieteellisessä läpi koulutusohjelmaa ja sitä miten etäopetus käytännössä hoidetaan. Opiskelijat käyvät opintojen alussa orientaatioviikolla yliopistolla ja oppivat talon tavat ja tietokonesysteemit. Tämän jälkeen he käyvät kerran lukukaudessa yliopistolla kuuntelemassa luentoja ja tenttimässä. Tietokonetentit tehdään aina valvotussa tilassa joko yliopistolla tai oppimiskeskuksissa, vaikka opiskelijat tekevätkin ne omilla koneillaan. Näin pystytään tarkistamaan, että tentissä on oikea henkilö. Islannissa on muuten kansainvälinen opetuksen laatua ohjaava ryhmä. Siinä on pari opetusalan asiantuntijaa Skotlannista, yksi Norjasta ja Tanskasta ja oliko joku Hollannistakin. Laatuun panostetaan ja paljon. Pudokkaille ehdotetaan hitaampaa opiskeluaikataulua. Ne, jotka huomaavat olevansa väärässä koulutusohjelmassa ohjataan toiseen paremmin sopivaan. Islannissa ole sitä ongelmaa, että haetaan opiskelemaan, jotta saadaan turvattua toimeentulo.

Esittelin erilaisia tapoja opettaa verkossa. Meillä hyödynnetään nettiä monipuolisemmin. Katin ja minun HH-some kiinnosti kovasti, samoin tikostartti sekä miten Moodlea hyödynnetään. Moodlen suhteen toimitaan samalla tavalla. Joillakin opettajilla on vain materiaali kurssilla ja joillakin on kaikki ominaisuudet käytössä. ConnectPro -luentotallenteet eivät valitettavasti toimineet. Yliopiston verkko ei pitänyt niistä.

Akureyri

Aikaero

Tänään opin, että Islannissa on peräti kolmen tunnin aikaero Suomeen verrattuna. Islannissa ei ole kesäaikaa. Kevätkin on lähes yhtä pitkällä.

Turusta tulevaisuuten

Mikä on oleellista opetuksessa ja oppimisessa. Laatu, tehokkuus ja kansainvälisyys vai kasvu, hyvinvointi ja yhteisöllisyys tai kenties tehokkuus, nopeus ja taloudellinen kannattavuus. Viikonlopun SKO-päivät Turussa tarjosi näkökulmia niin koulun muutoksesta, opetuksen haasteista, tulevaisuudesta kuin oppimisestakin.

Esko Valtaoja, avaruustähtitieteen professori Turun yliopistosta piti viikonlopun mielenkiintoisimman luennon yhteisestä tulevaisuudestamme. On ymmärrettävä historiaa, jotta voi ymmärtää paitsi tätä päivää myös tulevaisuutta. Tulevaisuus ei ole kvartaali. Tulevaisuutta aliarvostetaan menneisyyden kustannuksella. On helppoa valittaa kuinka huonosti asiat ovat ja unohtaa se miten hyvinvointi on lisääntynyt. Sata vuotta sitten Suomessa elettiin keskimäärin huonommin kuin Romaniassa nyt. Sadan vuoden päästä osaamme ehkä korjata pikkuvikamme ja poistaa ongelmia. Tarvitaanko silloin vielä  lääkäreitä. Ennusteiden mukaan nyt syntyvät lapset elävät satavuotiaiksi ja tällä hetkellä puhutaan eläkeiän nostosta kokonaisella vuodella. Uutiset vääristävät käsityksiä ja niillä haetaan sensaatiota. Hyvät uutiset eivät jää historiaan.  Paratiisi on tässä ja nyt, ei menneisyydessä, vaikka downshiftaajat haluavatkin palata menneisyyteen, punaiseen tupaan ja omistaa perunamaan.  Kannattako pessimismiä lietsoa, jos ihmiskunta on selvinnyt tähän saakka, niin miksei selvittäisi vastaisuudessakin.

Tulevaisuuden tutkimuksen dosentti, VTT ja sosiologi Anita Rubin (Turun yliopistosta) puhui tulevaisuuden oppimisesta. Hän käsitteli etupäässä nykyisyyttä sekä sitä miten kehittää itseään ja tuotteistaa itsensä. Laadun ja tehokkuuden yhdistäminen on haasteellista. Ennen tiedettiin mitä huomenna vaaditaan. Mitä oikeastaan pitäisi osata kun sosiaalinen toimintaympäristö laajenee. Rooli ja identiteetti menevät helposti sekaisin. Identiteetti ei ole koskaan valmis, vaan se rakentuu koko ajan. Nuoret ovat markkinatalouden koelaboratorio. Onnistumista ja onnellisuutta mitataan rahatalouden arvoilla. Nyt koetaan, että on pärjättävä julkisesti ja arjesta on tulossa abstraktimpi. Ovatko Facebook-kaverit oikeita kavereita. Yksinäisyys lisääntyy. Todellisuus ja mahdollisuuden rajat hämärtyvät. Epäoleellisen viitteellisen tiedon merkitys kasvaa ja sille annetaan enemmän painoarvoa. Tieto ei perustukaan pelkästään tieteeseen vaan myös emootioon. Epäonnistuminen ei ole enää oppimisen motivaattori. Nyt ei anneta toista mahdollisuutta. Ajetaanko perusopetusta alas ja korvataan se etä- ja verkko-opetuksella.

Toisaalla Teemu Leinonen kirjoittaa blogissaan, että opettaja olet designeri. Tulevaisuuden pohdintaa siinäkin. Hämeenlinnan ITK-päivien pedagogista roolipeliä viime viikolta, mukana ehkä muutama opettajakin. Seurasin peliä Bambuserista.  Entä robot futuren efektit ja lisää robotiikkaa.

Yritysyhteistyö ja koulutus

Distans and Nordifon Webinaarien -sarjassa oli tänään vuorossa Jerry Engström Campus Västervikistä eli Västervikin yliopistokeskuksesta (University Centre in Västervik)  Ruotsista. Västervikin kunta satsaa koulutukseen (Education as a tool) sekä elinkeinoelämän tarpeisiin. Ideana on kouluttaa juuri niitä akateemisia asioita, joita paikallisissa yrityksissä tarvitaan kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Västervikin kunnassa ajatellaan, että yritykset pysyvät ja tulevat paikkakunnalle kun ne saavat ammattitaitoista henkilökuntaa. Kun opintoja tarjotaan kotipaikkakunnalla, siitä hyötyvät paitsi paikkakunnan yritykset myös nuoret. Ei siis tarvitse asua suurkaupungissa, jotta voi opiskella korkeakoulu- tai yliopisto-opintoja.

Poimintoja syksyn 2012 tutkinto-opetustarjonnasta: Energiatekniikka (Högskolan Dalarna), Kongnitiotiede (Högskolan Skövde), Webdesigner (Högskolan Väst), Farmaseutti, Opettajaopinnot, Ammatillinen opettaja,  Sairaanhoitaja ja Erikoissairaanhoitaja (Linnéuniversitetet). Tutkintojen lisäksi voi opiskella ammattipätevyyttä kehittäviä kursseja taloudesta, juridiikasta, yhteiskuntatieteistä ja tekniikasta. Näyttipä kurssitarjonnassa olevan myös Myytit, riitit ja symboliikka sekä Viikinkien kieli.  Campus Västervikillä on  Gamlebyn, Loftahammarin ja Ankarsrumin kaupungeissa oppimiskeskus. Näissä, kuten myös Campus Västervikissä, voi myös osallistua TV:n välityksellä tapahtuvaan yliopisto-opetukseen Kalmarin yliopistosta, joka on nykyisin nimeltään Linnéuniversitetet (Linnaeus Univerisity).

Etäopetusta on sekä kampuksella että verkossa. Tietotekniikkaan ja oppimisalustoihin sekä videoneuvottelujärjestelmiin on panostettu kuin myös tekniseen tukeen ja opintojen ohjaukseen.

Mobiilia oppimista

Koulutus taskussa -seminaari alkoi hyvin. Ensin kaikkien piti kirjautua älyvimpaimilla 3G-verkkoon ja mennä twitteriin ja tutustua siellä. Hyvä idea, vaan eipä verkkoyhteys kovin pitkälle satamasta yllä.

Lasse Seppänen (HAMK) esiteli opinnäytetyön ohjausta verkossa. Kypsäri tehdään paikan päällä mutta muuten opinnäytetyön ohjaus on verkossa.  HAMKissa on käytössä tekstarit ja blogit. Ohjaajablogissa on opinnäytetyöprosessi ohjeineen ja sitten muistutusviestejä lähetetään tekstareina. Käytetään näitä muuallakin. Esimerkiksi Helsingin yliopistolla on opinnäytetyöohjeiden blogi. Meillä vastaavat asiat ja vähän muutakin, on Extranetissä ja Moodessa. Moodlessa pyörii paitsi opinnäytetyön työpaja (käynnistyvaihe) myös koko opinnäytetyöprosessi.

Seminaariin osallistujilla oli iPadeja mukana ja joku onnistui hetken aikaa lähettämään Bambuseriin live-videotakin. Kuvia ja videoita otettiin koko ajan. Toikkasen Tarmo (Aalto) kertoi, että kännykkä ei ole pieni ilmiö. Pelejä voi pelata ratikassa tai bussissa tai sitten senkin ajan voi käyttää oppimiseen. Myös erkka-appsista näytettiin kuvaa.  Pictogrammit ovat siirtyneet mobiililaitteisiin, ainakin Amerikassa. Veikkaan, että monelle seminaarilaiselle aukesi uusi maailma kommunikoinnin suhteen. Kone puhuu kuin painaa kuvaketta ja kuvissa on paitsi asiat, toiminnot myös tunteiden kuvakset. Näistä on apua monella dysfaatikolle tai afaatikolle. Tulisi vaan ne suomenkielisetkin sovellukset. Tähän astihan on käytetty puhekirjoja tai kortteja tai piirretty ja arvuuteltu. Laite auttaa siis puheen tuottamisessa tekstin kirjoittamisen sijaan. Mobiililaitteen eduksi todettiin myös muistiin laittaminen ja muistista tiedon haku ja tässä oli esimerkkinä dementikko tai vardem (varhaisdementikko), joka voisi hakea koneelta tietoa ja palauttaa asiat mieleen. Niinpä. Entä kun dementikko unohtaa avata tai ladata koneen tai ei osaa katsoa enää muistissa olevia asioita tai joku ottaa pääkatkaisijasta virran pois. Sinne meni muisti mummoltakin. Mikä on mobiilia. Kirjat ja kynät - ei mitään uutta. Tieto löytyy nopeammin, paikasta ja ajasta riippumatta jos on virtaa ja nettiyhteys. Opeopetuksessa onkin hyvä tutustua apps- ja some-tarjontaan.

Irmeli Pietilä (HH AOKK) esitteli omassa opetuksessaan käyttämiään sovelluksia ja näitä oli vino pino. Hän tekee kurssin Ning-alustalle ja sinne on linkattu niin opiskelijoiden blogit, reittikartta, puhelinluettelo ja mitä niitä nyt olikaan. Varmaan viitisenkymmentä erilaista some-sovellusta.

Tarinaa myös livenä Bambuserissa.

Perinteistä opetusta ja tenttejä

Tänään keskustelin parin kollegani kanssa siitä, että perinteinen opetus alkaa olla historiaa. Ainakin silloin kun oppilaitos haluaa olla suosittu hakukohde tai silloin kun opiskelijoille halutaan antaa mahdollisuus opiskella muutenkin kuin istumalla luennot. Monet opiskelevat työn ohella ja työstä on joskus haasteellista ehtiä iltaisinkaan oppitunneille. Silloin kun tullaan, aika halutaan käyttää hyödyksi. Aikuisopiskelijan on joskus vaikea ymmärtää miksi ylipäätään läsnäolo on pakollista tai miksei voisi olla läsnä vaikkapa ConnectProssa. Valitettavasti verkko-oppimisympäristötkin ovat joillekin kollegoille liian haastavia eivätkä  sosiaalisen median säännötkään ole selvillä. Opastusta ja koulutustakin olisi tarjolla uusien menetelmien soveltamiseen. Toki resurssipula vaikuttaa uuden omaksumishaluun.

Tarvitaanko tenttejä tai niin montaa harjoitustehtävää, että opettaja ei ehdi antaa niistä palautetta. Törmäsin itse joku aika sitten ilmiöön, että oli palautettu oikean nimiset tehtävät mutta tiedostot olivat tyhjiä. Kun ihmettelin asiaa niin minulta kysyttiin luenko ne todellakin. Tietysti. Teetän vain sen määrän tehtäviä, jotka ehdin katsoa ja joista ehdin antaa palautetta. Toisaalta onhan meillä vielä opiskelijoita, jotka odottavat perinteistä luokan edessä luennoivaa opettajaa, joka näyttää dioja, joiden teksti jäljennetään sanasta samaan. Itseasiassa muistiinpanojen tekeminen auttaakin oppimaan ja muistamaan asioita paremmin riippumatta siitä palaako muistiinpanoihin myöhemmin.

Joustava opetus verkossa

Kuuntelin tänään Otavan opiston Taru Kekkosen luentoa siitä miten pudokkaat voivat suorittaa opintonsa jouhevasti verkossa. Luento kuului Distans and Nordifon Webinaarien -sarjaan. Otavan opisto järjestää sekä peruskouluopetusta että lukio-opetusta siinä missä muutkin valtion tukea saavat oppilaitokset sekä verkossa että lähiopetuksena. Myös kansanopisto-opintoja on tarjolla. Otavan opisto toimii eri oppilaitosmuotojen ja -tasojen rajapinnassa ja siellä kehitetään niin oppimisen metodeja kuin ympäristöjäkin.

Taru kertoi kolmenlaisista kursseista: non-stop, yhteistoiminnalliset ja ilmiöpohjaiset -kurssit. Non-stop kurssilla opiskelija voi suorittaa kurssin oman aikataulunsa mukaisesti itsenäisesti ja joustavasti. Tämä sopii niille, jotka haluavat opiskella omaan tahtiin. Yhteistoiminnalliset (collaboration) kurssit vaativat ilmoittautumisen ja työskentely voi tapahtua suljetussa oppimisympäristössä, wikeissä, virtuaaliluennoilla tai keskusteluissa. Ilmiöpohjaisilla kursseilla (phenomenon based)opitaan yhdessä. Näillä kursseilla on oppiaineiden intergrointia, voidaan kokata englanniksi. Nämä kurssit ovat kaikille avoimessa ympäristössä.

Erilaiset oppimahdollisuudet tuovat opiskelijalle joustavuutta, mahdollisuuden opiskella tai palata takaisin koulun opiskelurytmiin ja ne antavat vapautta sekä vastuuta. Myös opetuskulttuuri muuttuu ja otetaan riskejä, on kestettävä keskeneräisyyttä ja epävarmuutta ja on oltava mahdollisuus muuttaa joustavasti suunnitelmia. Opiskelijat tukevat virtuaaliopiskelussa toisiaan ja muodostavat itsenäisesti keskusteluryhmiä itse valitsemilleen sosiaalisen median alustoille. Vaikka opiskelijat olisivatkin Facebookissa, niin opettajat eivät mene heidän ryhmäänsä.

Miten soveltaa somea opetuksessa

SULOP2012 -seminaarissa Hanni Muukkonen piti luennon, jossa käsiteltiin sitä mitä korkeakouluopettajan tulisi tietää sosiaalisesta mediasta. Mieleen jäi erityisesti teknologian käyttö: mieti mikä on tarkoituksen mukaista ja ohjeista se, jota käytetään - hyvin. Toinen asia oli sosiaalisen median swot. Vahvuudet: ohjelmien saatavuus hyvä ja aloituskynnys on matala. Heikkoudet: hajauttavat tietämyksen eri välineille eivätkä ne keskustele keskenään, vaikea hallinnoida ja ylläpitää, tietokäytäntöjen reflektoinnin puute ja some ymmärretään keskustelun mahdollistajana eikä jaettujen kohteiden yhdessä työstämisen välineenä. Mahdollisuudet: jakaminen ja yhdessä työstämisen toimintamallien omaksuminen, suunnittelu ja koordinointi, sisältöjen kehittyminen ja prosessien etenemisen seuraaminen. Uhat: pitkäjänteinen tiedonluomisen ja -kehittelyn prosessi voi yllättäen katketa sosiaalisen median välineillä, tekijänoikeuksien menettäminen, omiminen ja yleinen oikeuksien hämärtyminen sekä se, että jossain mielessä tiedon tallentaminen pilvipalveluille uhka, koska ei voi vaikuttaa missä tieto on.

Aloitusluennon jälkeen osallistuin työpajaan, jossa pohdittiin miten soveltaa sosiaalista mediaa omassa opetuksessa. Työpajaa vetivät Jere Majava ja Antero Aunesluoma. Työpajan paras anti oli keskustelut muiden osallistujien kanssa somen soveltamisesta opetuksessa. Ryhmämme pohti opettajan työkalupakkia eli mitä sosiaalisen median välineitä tulisi käyttää. Porukalla todettiin, että  Moodle toimii kotipesänä (kurssitiedot, arvioinnit ja linkit muualle). Tämän lisäksi tarpeen on Dropbox ja Dropitto.me (tiedostot aina mukana ja tehtävien palautus). EduFeedr (kootaan kurssiblogit ja blogien feedit) vaikuttaa mielenkiintoiselta tavalta hallita kurssia. Blogit: (Posterous, Tumblr, Blogger ja WordPress) kannattaa ottaa käyttöön. Entä wikit (kun asia muuttuu, kokouksen muistiinpanot, projektin hallintaa to-do -lista) tai GoodleSites, kumpaa käytetään. Dokumenttien työstämisessä ja myös ryhmätöissä on GoogleDocs paikallaan. Miksi Twitter (keskustelut ja kysymykset ja tiedon haku) on parempi kuin Facebook? Ihan siitä syystä, että Twitterissä on mahdollista tehdä erilaisia tunnuksia eri roolit huomioiden. Olenko töissä, opiskelenko vai keskustelenko kavereideni kanssa. Ryhmätöihin ja keskusteluihin soveltuu myös Skype tai Googlen Hangout. Kiitos vielä innokkaille ja asiantunteville työpajan vetäjille - Jerelle ja Anterolle.

SULOPin caset

Sulautuvan opetuksen ja oppimisen seminaarin iltapäivän case-esityksistä valitsin Adobe Connect - neljä kärpästä yhdellä iskulla, Tradenomin tutkinto monimuoto-opetuksena ja Älä hölmöile, tiedä mitä teet.

Helsingin yliopiston avoimesta yliopistosta koulutussuunnittelija Sanna Saari-Salomeri esitteli 3 op:n kurssin Kasvun Haasteet. Kurssi soveltuu paitsi asiasta kiinnostuneille myös erkkapedan ja psykan opiskelijoille valinnaisiin opintoihin. Kurssi toteutetaan sekä lähiopetuksena ja välitetään verkossa Adobe Connectin välityksellä Lahden toimipisteeseen sekä kotikoneille. Luennot nauhoitetaan ja ne on 14 vrk ajan katsottavissa kurssin Moodle-toteutuksesta löytyvästä linkistä. Kurssilla on vastuuopettaja ja 14 vierailevaa luennoitsijaa. Opiskelijoita on 169. Mielenkiintoista tässä on se, että opiskelijat tulvat Lahden toimipisteeseen kuuntelemaan luentoja sen sijaan että he kuuntelisivat ne kotona. Vaikka esityksessä sanottiinkin, että kurssi vaatii paljon resursseja, niin suurin työ on varmasti kurssin vastuuopettajalla, jonka on luettava kaikkien kurssilaisten opintopäiväkirjat. Vertaisarviointi voisi olla tehokkaampi suuressa ryhmässä, mutta sitä harkittaneen vasta seuraavassa toteutuksessa.

Päivän mielenkiintoisin anti oli Eeva Karttusen esitys aikuiskoulutuksen monimuoto-opetuksena toteutetusta liiketalouden tradenomin tutkinnosta. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa monimuoto-opetus tarkoittaa sitä, että on 11-14 lähiopetuspäivää ja muu opetus on verkossa. Heillä on myös yksi saapumisryhmä, joilla on vain 4 lähipäivää/kalenterivuosi. Mitenhän monessa oppilaitoksessa puhuttaisiin tässä yhteydessä jo virtuaaliopinnoista,vaikka monimuotoahan se on jos on lähipäiviä. Lähipäivinä on yleensä kolmen kurssin orientaatio, tämän jälkeen opiskelu on verkossa. Pohjois-Karjalassa on käytössä myös kesälukukausi koska muuten tradenomiopintoja ei saisi suoritettua 3,5 vuodessa. Niin, ja kurssit eivät ole pientä silppua, vaan muistaakseni 8 opintopisteen kokonaisuuksia. Opiskelu tapahtuu joko Moodlessa, Adobe Connectissa joko suoraan välitettävinä luentoina tai tallenteina ja lisäksi käytetään myös wikejä, blogeja ja Google Docsia. Monimuoto-opetus on perusteltua siitä syystä, että opiskelijoiden Kiteeltä, Lieksasta, Nurmeksesta tai Outokummusta ei tarvitse tulla Joensuuhun neljänä iltana viikossa. Tämä opintojen toteutustapa on houkutellut opiskelijoita myös pääkaupunkiseudulta ja toki muualtakin Suomesta.

Jyväskylän yliopistosta Merja Ruuska ja Terhi Taanonen kertoivat siitä miten ope voi hyödyntää somea työssään. Jyväskylän yliopistoon on hankittu pilvipalveluina Google Apps for Education ja opiskelijoiden sähköposti on ulkoistettu. Oppilaskunta selvitti ja ehdotti Google Appsin hankintaa. Miksi Google Apps? Ryhmätöiden tekeminen on helpompaa, voi seurata esimerkiksi versiota ja kommentteja vaikkapa opinnäytetyöstä ja esimerkiksi oppimispäiväkirjasta näkee muutakin kuin sen edellisenä iltana hätäisesti väsätyn lopputuloksen. Sekä opiskelijoita että henkilökuntaa muistutetaan, että verkolla on historia ja hölmöily voi maksaa työpaikan tai yksityisyyden menetyksen. Mieti haluatko itse määritellä mitä verkossa sinusta liikkuu. Toki jokainen saa määritellä yksityisyytensä, jos haluaa myydä ilmaisella lounaalla, niin OK. Oletko lukenut Facebookin käyttöehdot. Entä mitä kaverisi linkittävät verkkoon. LinkedOuti - LinkedIn:  mieti mitä kerrot ja jos et kerro niin miksi et kerro. Voi olla, että sinulla onkin työpaikka, josta ei saa kertoa mitään. Pidä työ- ja vapaa-ajan sovellutkset erillään. Vaikka nodoby cares! on somessa on hyvääkin ja sitä  kannattaa hyödyntää opetuksessa. Muista, että some-välineet ovat vain apuvälineitä ja käytä niitä tarkoituksen mukaisesti.

Sulautuvaa opetusta ja oppimista

SULOP2012 -seminaarin aamupäivän ensimmäisessä luennossa professori Päivi Häkkinen Jyväskylän yliopistosta puhui yhteisöllisen verkko-opetuksen murroksesta. Hän puhui nettisukupolvesta tai diginatiiveista, suoraan Internet-maailmaan syntyneestä sukupolvesta. He kyseenalaistavat ja heillä on tasavertaisuuden kulttuuri vahvasti läsnä. Tätä ei ole tutkittu oppimisen näkökulmasta mutta muuttaako se oppimista. Miten koululaitos kykenee valmistamaan oppijoille yhteiskunnan kannalta tärkeitä valmiuksia. Nettisukupolvi ei ole homogeeninen ryhmä ja jokainen meistä voi kokea olevansa nettisukupolvea. Sosiaalisen median käytössä korostuu itsesäätelyn taitojen merkitys ja tiettyjen taitojen harjaannuttaminen tuottaa tiedon kanssa työskentelijöitä ja tietoon intohimoisesti suuntautuvia tietotyöläisiä, jotka ratkovat monimutkaisia ongelmia ja rakentavat käsitteellisesti monimutkaisia tuotoksia, käyttävät paljon aikaa tehtävän määrittelyyn, suunnitteluun, rajaukseen ja muodostavat omia käsityksiä. Nettisukupolven somen käytössä vapaa-ajan kuluttaminen ja viihdekäyttö on tyypillistä. Sitä ei ole tutkittu, miten somea käytetään osana oppimisympäristöä. Toki yksittäisiä välineitä kuten blogeja ja wikejä on tutkittu. Tuottavatko avoimet ja oppijalähtöiset ympäristöt tietoon intohimoisesti suhtautuvia älyn jättiläisiä.

Toinen luennoitsija oli elintarviketieteiden lisensiaatti Eeva Voutilainen Helsingin yliopistosta. Hän kertoi verkko-opettajan kokemuksista vuosien varrelta. Tehtävissä on tärkeää vuorovaikutteinen keskustelu, referaatit ja esseet sekä myös monivalintatehtävät ja tentti. Adobe Connect -verkkoluennon hän jaksottaa kolmeen 20+10 minuutin jaksoon, josta 20 minuuttia on luentoa ja 10 minuuttia aktivoivia tehtäviä (väittämiä, ei avoimia). Pohdintatehtävät tehdään joko mikin tai chatin (luontevin) välityksellä. Vain opettajalla on puheoikeus ja opiskelijoilla oikeus chattiin. Luennon aikana näkyy pelkät diat ja kun ne on käsitelty, tehdään väittämätehtäviä (poll) ennakkokäsityksistä. Kun opiskelija on valmis hän nostaa käden ylös (raise hand). Opetuksessa käytetään myös teemakeskustelua: alustus, osallistuminen, keskusteluun mahdollisuuksien mukaan. Seuraava vaihe on lukupiiri: vastuu- ja perusjäsenet (ope taustalla) - edellytys tenttimiselle. tämän jälkeen on seminaari: alustus ja opponointi sitten on vuorossa verkkokongressi. aihe 1: puheenvuoro + kommentti. Aihe 2: ideointi. Opiskelijat tekevät yhteenvedot keskusteluista. Opiskelijalle pakko on paras motivaattori.

Kolmantena aamupäivän esityksenä kuultiin professori Jari Multisillan mobiiliopetus nyt ja tulevaisuudessa. Multisilta puhui käsitteistä digital natives vs. digital immigrants ja totesi, että nuoret käyttävät vapaa-aikana somea ja tekniikkaa, joten kyllä he käyttävät koulussakin ja ovat koko ajan yhteydessä jonnekin. Onko digitaalinen eliitti muodostumassa ja putoaako osa nuorista tai meistä muista pois kehityksen kelkasta? Mobiilioppiminen oli 2000-luvun alussa kännykkä ja opittiin kun oltiin liikkeessä. Istuminen onkin heikoin tapa oppia mitään. Oppimisella on oltava aika ja paikka, vaikka se olisikin järjestettyjen tilanteiden ulkopuolella. On oltava välineitä - työkaluja, jotka aikaansaavat ajattelua ja oppimista. Kognitiivinen työkalu voi olla mikä vain, vaikka Excel, jos on oppimistehtävä, joka aikaansaa oppimisprosesseja. Multisilta otti esille erilaisia trendejä. Trendi: avoimen lähdekoodin ohjelmistot: OpenOffice.org --> GoogleDocs (pilvipalvelut). Oppimisjärjestelmät Moodle --> Google apps (oppija: oppimisympäristö kasataan itse). Trendi myös: tekstintuottamisesta ollaan siirtymässä videomateriaalin käyttöön OpenOffice.org --> YouTube. 70% lapsista ja nuorista käyttää päivittäin YouTubea. Trendi läppäreistä mobiiliin ja tabletteihin. Mobiilioppimisen teoreettiset viitekehykset: toiminnan teoria ja siitä johdetut mallit (Engeström), Kolbin kehä, learning styles (kokemuksellisen oppimisen malli) ja Paceyn teknologian merkityksiä käsittelevä malli. Sitten on vielä motivaatiotutkimukset eli mikä motivoi teknologian käyttöön.