SULOP2012 -seminaarin aamupäivän ensimmäisessä luennossa professori Päivi Häkkinen Jyväskylän yliopistosta puhui yhteisöllisen verkko-opetuksen murroksesta. Hän puhui nettisukupolvesta tai diginatiiveista, suoraan Internet-maailmaan syntyneestä sukupolvesta. He kyseenalaistavat ja heillä on tasavertaisuuden kulttuuri vahvasti läsnä. Tätä ei ole tutkittu oppimisen näkökulmasta mutta muuttaako se oppimista. Miten koululaitos kykenee valmistamaan oppijoille yhteiskunnan kannalta tärkeitä valmiuksia. Nettisukupolvi ei ole homogeeninen ryhmä ja jokainen meistä voi kokea olevansa nettisukupolvea. Sosiaalisen median käytössä korostuu itsesäätelyn taitojen merkitys ja tiettyjen taitojen harjaannuttaminen tuottaa tiedon kanssa työskentelijöitä ja tietoon intohimoisesti suuntautuvia tietotyöläisiä, jotka ratkovat monimutkaisia ongelmia ja rakentavat käsitteellisesti monimutkaisia tuotoksia, käyttävät paljon aikaa tehtävän määrittelyyn, suunnitteluun, rajaukseen ja muodostavat omia käsityksiä. Nettisukupolven somen käytössä vapaa-ajan kuluttaminen ja viihdekäyttö on tyypillistä. Sitä ei ole tutkittu, miten somea käytetään osana oppimisympäristöä. Toki yksittäisiä välineitä kuten blogeja ja wikejä on tutkittu. Tuottavatko avoimet ja oppijalähtöiset ympäristöt tietoon intohimoisesti suhtautuvia älyn jättiläisiä.
Toinen luennoitsija oli elintarviketieteiden lisensiaatti Eeva Voutilainen Helsingin yliopistosta. Hän kertoi verkko-opettajan kokemuksista vuosien varrelta. Tehtävissä on tärkeää vuorovaikutteinen keskustelu, referaatit ja esseet sekä myös monivalintatehtävät ja tentti. Adobe Connect -verkkoluennon hän jaksottaa kolmeen 20+10 minuutin jaksoon, josta 20 minuuttia on luentoa ja 10 minuuttia aktivoivia tehtäviä (väittämiä, ei avoimia). Pohdintatehtävät tehdään joko mikin tai chatin (luontevin) välityksellä. Vain opettajalla on puheoikeus ja opiskelijoilla oikeus chattiin. Luennon aikana näkyy pelkät diat ja kun ne on käsitelty, tehdään väittämätehtäviä (poll) ennakkokäsityksistä. Kun opiskelija on valmis hän nostaa käden ylös (raise hand). Opetuksessa käytetään myös teemakeskustelua: alustus, osallistuminen, keskusteluun mahdollisuuksien mukaan. Seuraava vaihe on lukupiiri: vastuu- ja perusjäsenet (ope taustalla) - edellytys tenttimiselle. tämän jälkeen on seminaari: alustus ja opponointi sitten on vuorossa verkkokongressi. aihe 1: puheenvuoro + kommentti. Aihe 2: ideointi. Opiskelijat tekevät yhteenvedot keskusteluista. Opiskelijalle pakko on paras motivaattori.
Kolmantena aamupäivän esityksenä kuultiin professori Jari Multisillan mobiiliopetus nyt ja tulevaisuudessa. Multisilta puhui käsitteistä digital natives vs. digital immigrants ja totesi, että nuoret käyttävät vapaa-aikana somea ja tekniikkaa, joten kyllä he käyttävät koulussakin ja ovat koko ajan yhteydessä jonnekin. Onko digitaalinen eliitti muodostumassa ja putoaako osa nuorista tai meistä muista pois kehityksen kelkasta? Mobiilioppiminen oli 2000-luvun alussa kännykkä ja opittiin kun oltiin liikkeessä. Istuminen onkin heikoin tapa oppia mitään. Oppimisella on oltava aika ja paikka, vaikka se olisikin järjestettyjen tilanteiden ulkopuolella. On oltava välineitä - työkaluja, jotka aikaansaavat ajattelua ja oppimista. Kognitiivinen työkalu voi olla mikä vain, vaikka Excel, jos on oppimistehtävä, joka aikaansaa oppimisprosesseja. Multisilta otti esille erilaisia trendejä. Trendi: avoimen lähdekoodin ohjelmistot: OpenOffice.org --> GoogleDocs (pilvipalvelut). Oppimisjärjestelmät Moodle --> Google apps (oppija: oppimisympäristö kasataan itse). Trendi myös: tekstintuottamisesta ollaan siirtymässä videomateriaalin käyttöön OpenOffice.org --> YouTube. 70% lapsista ja nuorista käyttää päivittäin YouTubea. Trendi läppäreistä mobiiliin ja tabletteihin. Mobiilioppimisen teoreettiset viitekehykset: toiminnan teoria ja siitä johdetut mallit (Engeström), Kolbin kehä, learning styles (kokemuksellisen oppimisen malli) ja Paceyn teknologian merkityksiä käsittelevä malli. Sitten on vielä motivaatiotutkimukset eli mikä motivoi teknologian käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti