Avointa matematiikkaa ja avoimia oppimateriaaleja

Ovatko oppikirjat ja oppimateriaalit jo muutaman vuoden kuluttua avoimia ja kaikkien saatavilla. Yläkoulun matematiikan kirjasarja on jo valmiina käyttöön ja muitakin on julkaistu. Tutustu Avoimet oppimateriaalit ry:n matematiikan kirjoihin. Ensimmäinen graafikoiden taittama Avioin matematiikka -kirjasarjan julkaisu Tilastoja ja todennäköisyyksiä on julkaistu avoimella CC BY 3.0 -lisenssillä.

Opettajat pohtivat usein tekijänoikeuksia ja lisenssejä. Lisätietoja opettajan tekijänoikeuksista ja Creative Commons lisensseistä.

Haasteellista vuorovaikutusta ja vaikuttavuutta

Olin pari päivää IT-kouluttajien järjestämässä seminaarissa Tallinnassa. Seminaarin teema oli tänä vuonna sosiaalisen median pedagogiikka ja oppimisen uudet haasteet. Vierailu Tallinnan yliopistossa avasi silmiä siitä, millaisin tiikerin loikin Viron tietojenkäsittely edennyt niin perusopetuksessa, yliopistossa kuin yhteiskunnassakin. Seurasimme Tallinnan yliopistolla kahta hyvää ja mielenkiintoista esitystä tietotekniikan opetuksesta ja sen haasteista. Virossa on muuten avoin wlan itsestään selvyys.

Tässä kännykkäni Panorama-sovelluksella otetussa kuvassa on osa seminaarin osallistujista.

Ohjelmassa oli vahvasti esillä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman uudistaminen vaikka se ei sinällään seminaariohjelmaan kuulunutkaan. Seminaarissa esiteltiin myös vuorovaikutteista oppimateriaalia. Eipä ole pitkä aika kun kirjan korvikkeeksi tarjottiin romppuja. Nyt oppimateriaalituotantoyhtiöt puuhastelevat webissä ja ovat täpinöissään siitä, että opettajat voivat muokata materiaalia mieleisekseen.

Erilaisten esitystekniikoiden seuraaminen on seminaarien suola. Eräs luennoitsija piti luentonsa Adobe Connectin avulla. Hyvin valmisteltu esitys PowerPointeineen ja kuvineen toimi erinomaisesti. Ääni kuului ja otteissa näkyi, että ei oltu ensimmäistä kertaa asialla ja aikataulukin piti. Toinen esitys alkoi niin, että aikatauluun sovitun tauon sijaan esiintyjä kertoi, että hänellä on niin paljon asiaa, että esitykseen tarvitaan taukokin. Tarvittiinpa hieman seuraavankin esityksen aikaa. Hmmm. Eikö esitystä mitoitetakaan käytettävän ajan mukaan. Se varsinainen esitys oli sitten ryhmätyö. Mielenkiintoinen työ sinänsä. Mutta. Miksi ihmeessä opettajat esiintyjinä rakastavat ryhmätöitä tai miksi opettajat laitetaan tekemään ryhmätöitä. Luokassa se tietysti on ihan eri asia mutta olisin ehkä oivaltanut jutun jujun hyvästä esityksestäkin. Eräs esiintyjä oli niin innostunut aiheestaan, että itse esitystä oli vaikea seurata innokkuuden takaa. Eräässä esityksessä ilmeisesti haluttiin demota sitä, että esityksen puheosuuden voi pitää mistä tahansa, vaikka lenkillä ollessaan. Onnistuuhan se. Kuului toki. Ehkä kuitenkin kannattaisi mikrofonin päälle laittaa vaikka villasukka,  jotta tuulen suhina, liikenteen melu ja muut mukavat ylimääräiset äänet eivät kuuluisi niin selvästi. Tai ehkä olisi hetkeksi voinut pysähtyä jonnekin suojaisaan paikkaan, kokeilla ääntä ja odottaa palautetta. Kannattaa harjoitella oma esitys etukäteen. Tekniikkakin on hyvä kokeilla. Asiasta voi kertoa lyhyestikin.Tämä ei tarkoita sitä, että esitykset olisivat olleet huonoja, päinvastoin. Kaikki esitykset olivat erittäin hyviä ja mielenkiintoisia. Niitä olisi kuunnellut pidempääkin.

Sosiaalista vuorovaikutusta verkossa

Maanantaina aloitamme Katin kanssa taas tiiviin somesession. Luvassa on pari intensiivistä viikkoa somessa Sosiaalinen media tutuksi -kurssin kanssa. Odotamme innolla millaisen ryhmän kanssa tällä kertaa tutustumme sosiaaliseen mediaan ja sen mahdollisuuksiin. Kurssilla käytetään blogeja oppimispäiväkirjana. Viime syksyn ryhmässä oli joitakin sellaisia sosiaaliseen mediaan tutustujia, jotka kirjoittivat pari sanaa postauksiinsa ja vain muutamaan kerran koko kurssin aikana. Essee tai vaihtoehtoinen tehtäväkään ei kiinnostanut. Kurssimerkintä kyllä olisi kiinnostanut. Eipä siinä mitään, tutustuahan voi muutenkin kuin osallistumalla mutta opintosuoritusta on vaikea antaa jos ei voi todentaa mitä on oppinut tai mitä tehnyt. Keksipä eräs opiskelija poistaa bloginsakin ennen kuin ehdimme lukea edes viimeiset tehtävät. Ilmoittautuneita on paljon mutta todennäköisesti vain 30-40 aktiivista.

Olemme yrittäneet esitä helppoja ja yksinkertaisia työkaluja kurssillemme. Oppimispäiväkirjana ja opeblogina käytämme Bloggeria huolimatta siitä, että monella opiskelijalla on varma mielipide siitä, että WordPress on parempi. Makuasia. Oleellista on blogin perustamisen ja bloggaamisen helppous. Koska tämä ei ole blogin perustamiskurssi, kannatta keskittyä kirjoittamiseen sen sijaan, että mietittäisiin mitä kaikkia hienoja vaihtoehtoja blogiini saankaan. Emme tee hienoa sisääntuloa sivustoa eikä muutakaan loistavaa visualisointia. Niihin voi sitten palata sitten kurssin jälkeen itsenäisesti. Blogialustana kurssilla voi toki käyttää vaikkapa Vuodatusta, Tumblria tai vaikkapa erittäin yksinkertaista Throwww -blogia. Voihan tässä käyttää vaikka wikiäkin. Blogin ja wikin ero kun ei nykyisin ole suuren suuri.

Kommentointia ja videojuttuja - kivaa

Toinen seminaaripäivä SULOP2013 -seminaarissa alkoi aktivoivalla aamuluennolla. Siinä hyödynnettiin Presemoa ja sekä kommentoitiin, keskusteltiin että arvioitiin edellisen päivän esityksiä. Presemo esimerkki oli erittäin hyvä. Palautetta ja ajatuksia kannattaakin kirjata heti tuoreeltaan.

Seuraavaksi olin valinnut Videoita ja tarinoita oppimisesta -työpajan. Sitä veti Satu Hakanurmi. Odotin työpajalta paljon. Hyviä vetäjän tekemiä käytännön esimerkkejä mitä tehdään miten ja miksi. Hän oli olettanut, että kaikilla on mukana iPad ja että iMovieta voidaan heti käyttää ja sitten vaan jakaannutaan ryhmiin ja tehdään homma. Hänen mielestään henkilökohtaiset laitteet motivoivat ja sitouttavat oppimiseen, opiskelu tulee osaksi arkea ja oppituntien ulkopuolelle.

Ja tässä sitten SWOT aiheesta. KIVAA (visuaalisuus muistin tukena), ONGELMIA (BYOD), MAHDOLLISUUKSIA (opiskelijat tekevät oppimateriaalin), UHKIA (yksityisyys). Dokumentoi, identiteetti, reflektoi ja mediataidot. Työpajassa esiteltiin kolme video-esimerkkiä: 1, 2 ja 3. Työpajan parista tai kolmesta tuotoksesta paras oli ennenkin videoita tehneen ja editoineen porukan Parhaan sämpylän metsästys. Miestäni videoiden tekeminen vaatii paitsi visuaalista silmää myös käsikirjoitustaitoa. Näitä "videoitahan" tulee tuutin täydeltä mikä powerpointilla tehtynä ja mikä milläkin vimpaimella. Huonoja still-kuvia ja tylsää musaa ja ah niitä fonttien ja värien kirjoa tekstityksessä. Hyvä esitys on edelleenkin hyvä esitys. Tehdään se miten tai millä välineellä tahansa.

Olisi kuitenkin kannattanut valita Pauliina Kupilan ja Jere Majavan työpaja: Press "Learn" to start -työpaja pelillisestä oppimisesta. Toisaalta Taina Joutsenvirran ja Liisa Myyryn Sulautuvat tenttikäytännötkin olisi ollut kiinnostavampi ja varmasti myös Yliopisto-opetuksen kehittäminen tukemaan työelämätaitojakin. No, elämä on valintoja.

Poika nimeltä Päivi ja pilvinautti jumppakerhossa

Helsingin yliopiston järjestämässä SULOP2013 - Sulavan opetuksen seminaarissa on tilaisuus ja oppia hyvistä sulautuvan opetuksen käytänteistä.

Anders Norberg (Umeå University) kertoi sulautuvasta opetuksesta erinomaisin esimerkein, 
aihealueenaan aika ja logiikka. Nordbergin mukaan  opetus ja oppimistilan sekä opetusajan ja oppimisajan välillä on nykyisin gappi. Enää ei opiskella luokkahuoneessa luentoja kuunnellen.
Is blended learning like a boy named Sue. F2F / Classroom (delivering the content, where?), Online (how to blend places?).

Jaakko Kurhila (Helsingin yliopisto) esitteli tietojenkäsittelytieteen laitoksen MOOCia ja puhui myös hype-MOOCeista ja vähän statistiikastakin. Esimerkiksi Courseran erään kurssin aloitti 62.000 opiskelijaa ja vain 127 suoritti sen. Hype-MOOCien tehtävä tai business ehkä tulee olemaankin lahjakkuuksien löytäminen. HY:n MOOCissa Learning Analyticsin avulla voidaan ennustaa ne, jotka ovat vaarassa pudota kurssilta.

Jere Majava (Helsingin yliopisto) paimensi pilviä ja arvioi sitä miten ilmaispalvelut soveltuvat opetukseen. Jere antoi pilvinautin muistilistan: mikä palvelu oikeastaan on, onko meillä tai opiskelijoilla käytössä, käyttöehdot, mikä on palvelun ansaintamalli, tekeekö kaiken hyvin vai vain jotain, voiko liittää muihin palveluihin, onko vaihtoehtoja.

Jussi Linkola Metropoliasta kertoi heidän Vyyhti tutkimus- ja kehityshankeesta, sähköisitä jummappakerhoista, jotka oli tarkoitettu luvien alojen yrittäjille. Mielestäni heidän saliharjoittelun perusteet soveltuu hyvin myös opetukseen ja ohjaukseen. Tässä saliharjoittelun perusteet: 1. saliharjoittelun perusteet (facebook), 2. kestävyysharjoittelu (blogi), 3. lisäravinteet (rss ja tiedonhallinta), 4. voimaharjoittelu (google docs), 5. intervalliharjoittelu (twitter) ja 6. palautuminen (ajanhallinta).

Inga Jasinskaja-Lahti ja Taina Joutsenvirta (Helsingin yliopisto) esittelivät sosiaalipsykologian johdantokurssin (5 op) verkkovuorovaikutusta ja oppimistehtäviä massakurssilla (130 opiskelijaa). Kurssi oli Moodlessa: 10 luentoa (luentosali) + yksilö/ryhmä -verkkotehtävät (Moodle) + verkkotentti Moodlessa. Kurssilla oli 130 opiskelijaa. Kurssi oli jaettu kuuteen teemaan (1/vko) ja jokaiseen teemaan liittyy 1-2 viikkohtehtävää verkossa.

Ulla Kekäläinen ja Johanna Lammintakanen kertoivat mitä opittiin kun suurten opisekelijamäärien (652 opiskelijaa) opetus ja ohjaus sulautettiin verkkoon Itä-Suomen yliopistossa.  Moodlessa on opintokokonaisuuden (35 op) opintojakso. Jokaisen opintojakson jälkeen opiskelijoilta pyydetään palaute ja sitten annettiin heille palautteen palaute. Kun on paljon opiskelijoita, ei anneta henkilökohtaista palautetta, vaan yleistä palautetta. Heillä on myös käytössä sulautuva ohjaus  (ohjaus, neuvonta, tiedotus). HOPSit ja huhuilu-viestit (kerran lukukaudessa, onko päässyt opinnoissa eteenpäin ja keneltä voi pyytää apua). Moodle ja ConnectPro käytössä ja osa luentomateriaalista on tehty Adoben Presenterillä ja myös videoneuvottelutekniikalla ja videokamerallakin. Aikuisopiskelijat etsivät ajasta ja paikasta riippumattomia verkko-opintoja.

Opettajuutta, oppia ja innovaatioita

Mitä suomalaisesta koulutuksesta ja peruskoulusta voi oppia. Tästä lisää Sahlbergin Pasin Educational Lessons from Finland ja TEDxEast luennossa. Suomi pärjää hyvin myös Forbesin 10 Best countries for Business -listalla.  Meillä on tekniikkaa mutta miten sitä käytetään. Pitääkö jo opettaa yhdessäoloa ja kommunikointia virtuaalivuorovaikutuksen sijaan. Paras luovuuden ja innovaatioiden este on liiallinen standardointi. Meillä on sekä erilaisia oppijoita että opettajia eikä kaikkea voi mitata rahassa.

Ammattikorkeakoulujen rahoitus muuttuu ja niinpä jokainen amk saneeraa kilvan. Kyamkissa, poikkeuksena muihin, vähennetään johtajia ja laitetaan heidät opettamaan.

Tekniikka ja avoimet kurssit mullistavat opetuksen

Kaiken tämän oppimateriaaligate keskustelun jälkeen voi pohtia montako ammattikorkeakoulua tai yliopistoa Suomessa tarvitaan. Entä lukioita. MOOC -kurssit ja avoimet kurssit ovat yhä suositumpia, Suomessakin. Videostreemauksella ja podcasteilla voi lähettää luennon ties minne ja oppimisvideot korvaavat perinteisen lähiopetuksen. The American Interest Magazinessä on mielenkiintoinen artikkeli The End of the University as We Know It. Tekniikka mullistaa opetuksen.

Eilisen uutiset ja oppimateriaalit

Eilen oli Twitterissä vipinää oppimateriaaligaten myötä. Ennen opettajat käyttivät oppikirjoja ja opettivat. Nyt näyttää siltä, että kaikki haluavat tehdä omaa materiaalia sen minkä ehtivät ja sitten varjelevat materiaaliaan kynsin hampain, vaikka sata kollegaa olisikin oivaltanut jo samat asiat ja tehnyt samansisältöiset materiaalit. Jossain teetetään kokeneella opettajalla Moodle-kurssi ja sitten sitä opettavat upouudet opettajat. Jossain mietitään pienessä työryhmässä kurssimateriaalit ja kurssien sisällöt ja sitten niitä tulisi kaikkien käyttää. Kaikenmaailman powerpointit ovat kuitenkin luetteloita ja iskusanoja ja niiden perusteella on vaikea opettaa jos ei asiaa hallitse. Toki ne voi lukea läpi ja tämänhän opiskelijatkin osaavat, ihan itse. Välillä tulee tunne, että opettamista ja opettajan ammattitaitoa ja työtä ei arvosteta. Kuka tahansa kadunmies osaa sanoa mitä pitää opettaa ja miten. Pikku haaste vaan on siinä, että me oppijat olemme kaikki erilaisia. Ammattitaitoinen opettaja osaa ottaa tämän huomioon oli materiaali mitä tahansa.

Vielä vinkki virtuaaliopiskeluun ja sitten lisää vettä myllyyn Lindan erinomaisella visualisoinnilla avoimesta oppimateriaalista.

CC BY: Linda

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Opetus on alkanut täydellä tohinalla ja syksyn kurssitkin on vihdoin arvioitu. Intra on jälleen uudistettu ja seuraavaksi lienee ulkoisten sivujen vuoro. Assarit copy-pasteavat tietoa vanhoista järjestelmistä ja likit on taas poikki. Kolme järjestelmää ja kaikki yhtä haasteellisia kun luotettavaa tietoa pitäisi löytyä ja pikaisesti. Plussaa tottakai, työllistäähän tämä.

Työstä puheen ollen. Montako kaupungin duunaria tarvitaan yhden uuden roskiksen tuomiseen bussipysäkille. Kolme! Roskis tuodaan pikkukuorma-autolla, apumies menee lavalle ja nostaa roskiksen kauhakuormaajan kuuppaan ja sitä kauhakuormaajaahan peruuttelee viiden metrin matkan se kolmas henkilö. En yhtään ihmettele, että keskustan jalkakäytävien lumityöt hoituvat hyvin verkkaisesti. Ei sitä joka kadulle työvoimaa riitä.

Nyt näyttää olevan oppimateriaaligate päällä. Opettajat ja OAJ sanasodassa oppimateriaalin jakamisesta. Keneltä vapaasti omaa oppimateriaaliaan jakava varastaa? Olen kuvitellut, että opettaja opettaa, ohjaa, opastaa ja kannustaa oppimaan.

Kaupunki kaupungissa

Englanninkieliset termit ovat vallanneet esityskalvot ja juhlapuheet. Tässäpä lyhyt oppimäärä suomalaiseen ammattikorkeakouluarkeen.

Bachelor-tutkinto = tradenomi
InfoShare = yksikkökokous joko koko yksikön tai toimipisteen
TownHall meeting = yksikön esimies piipahtaa kampuksen henkilöstöhuoneessa
Action Plan = tarttis tehdä jotain
Tiko Great Case Award = tietojenkäsittelyn koulutusohjelma jakaa kuukauden opettajatunnustuksen
Graduation-project = ei suinkaan graduja, vaan johtoryhmän tekemää opintojen ja opinnäytetyön ohjausta eli syrjäytymisen ehkäisyä
Leaders Forum = koulutusohjelmajohtajien kokoontuminen
Yammer = opettajat harjoittelevat somessa englannin kielellä kommunikointia

Meiltä valmistuu tradenomeja ja opetamme suomeksi mutta kaikissa esityskalvoissa puhutaan Bachelor -tutkinnoista. Meillä oli ennen koulutusohjelmakokous, joka on nyt InfoShare. Action Planit on arkipäivää ja uuden OPSin haasteet on huomattu, mutta vanhaa ei kukaan tunnu muistavan. Meillä jaetaan Great Case Awardeja. Näyttäpä jotkut opettajat kommunikoivat kokonaan englanniksi. Lieneekö tavoitteena kansainväliseen businekseen siirtyminen.

Niin ja nyt on sitten jo TownHall meetingit. Mahtavaa päästä oikein pääkaupungin kaupungintalolle! Vai mennäänkö peräti Viipuriin, Pietariin, Tallinnaan tai Tukholmaan. Ai jaa, se onkin henkilöstöhuone. Hmm, onkohan sitä edes tarkoitettu opettajille. Onkohan vielä jotain in English sanomatta eller på svenska. Virallisesti kaksikielisessä maassa voisi olla fiksua kommunikoida myös toisella kotimaisella ja onhan meillä toki saamikin. Juu ja johdolla on Graduation -projekti. Ei meillä tehdä graduja mutta valmistutaan kyllä. Upeata, että osaamista löytyy.

Ja taas yksi naama kirjassa

Jippii. Mielenkiintoista seurata sosiaaliseen mediaan tutustumista kurssillamme. Kun tehtävänä on esitellä sosiaalisen median sovelluksia, niin saamme niukkasanaisia mielipiteitä muutaman suositumman sovelluksen käytöstä. Onneksi sentään niitä eikä linkkejä Wikipediaan. Toisten postauksia ei lueta. Sen osoittaa seitsemän Facebook esittelyä, kuusi LinkedIniä ja Twitteriä. Opiskelijat eivät ole sosiaalisia somessa. Kaikki eivät edes halua koska haluavat pitää työminän privaatista erillään ja kolmatta persoonaa ei haluta luoda. Ymmärrettävää. Toki kurssilla on loistavia kirjoittajia ja somessa sujuvasti omalla nimellään esiintyviäkin, joiden tekstiä on ilo lukea.

Opetusta ja oppeja videolta

Opetusvideot tulevat rytinällä. YouTube on esitellyt 10 video-opetuksen gurua. Tässä on haastetta meidän vaatimattomille virityksille. Verkko-opetukselle, tenttilaboratorioille ja perinteiselle opetukselle. TED-Ed videoita YouTubesta ja tietysti Khan Academy tarjoavat lukemattoman määrän opetusvideoista melkein mistä tahansa.

Ei oo tietoo - ihan sama

Aloitimme tällä viikolla Sosiaalinen media tutuksi -virtuaalikurssin, johon ilmestyi paikalle vain kolmasosa opiskelijoista. Hämmästyttävää on ollut se, että osa ilmoittautuneista ei ole valmis olemaan sosiaalinen verkossa. Toki tarjosimme kurssilla tirkistelyvaihtoehtoa perinteisen kirjallisen tehtävän muodossa mutta siinäkin taitaa olla liikaa työtä. Tällä viikolla olen oivaltanut, että sosiaalinen media on monelle vain naamakirja ja että kaikki eivät enää osaa edes googlata. Jos ei tietoa ole Facebookissa tai Wikipediassa, niin sitten sitä ei löydy. Tässäpä sitä tietoyhteiskuntaa, johon ollaan oltu matkalla jo toistakymmentä vuotta. Eipä ole kaukana sekään aika kuin hyvin nettihaun osaavat mielsivät itsensä tietojenkäsittelyn ammattilaisiksi. Google Haminassa näyttää tältä. Tietoa on.

Sosiaalinen media tutuksi

Parin viikon päästä alkaa Katin kanssa yhdessä pitämämme kurssi, jossa tutustutaan sosiaaliseen mediaan ja sen mahdollisuuksiin vuorovaikutuksen kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Tällä kertaa onkin haasteita riittävästi, osallistujia on tuplamäärä edelliseen kertaan verrattuna. Luvassa on siis somen täyteinen loppuvuosi ja uusien käytänteiden ideointi.

Viestintä ohjaa opetusta

Joskus hämmästelen sitä intoa ja varmuutta mitä uusien järjestelmien tuominen oppilaitokseen tuo. Viestintä päättää ottaa tietyn merkkisen sähköpostin ja sen palvelut käyttöön ja unohdetaan pari pikku detaljia. Vaikka ensin se, että opiskelijat eivät yleensä käytä koulun postia tai sitten se, että opiskelijatietojärjestelmästä ei enää siirry opiskelijan omaposti koulun Moodleen. Tai että Moodlessa ei voi itse muuttaa postiosoitetta. Niin - ehkä sitten siirrymme blogitiedotukseen, facebookiin tai twitteriin viestinnän ja it-palveluiden hämmästykseksi.

Integraatiota ja ihmeitä

Jopa ammattikorkeassakin keskustellaan syrjäytymisen ehkäisystä. Mahtavaa. Asiasta puhutaan.  Vihdoinkin. Mutta missä asiantuntijat ja tutkimukset. Miksei näistä puhuta. Hyväksymmekö erilaisuutta. Vuodet erityisopetuksessa avarsivat silmiä ja oivallusta siitä, että syrjäytyminen alkaa usein jo paljon ennen korkeakouluopintoja. Kollegani Kaijan kanssa teimme välillä pieniä ihmeitä kannustaessamme opiskelijoita uuteen alkuun ja yhteiskuntaan integroitumiseen. Intoa ja inspiraatiota tarvittiin päivittäin. Onnistuimmekohan.

Tentti vai tehtävä

Pitääkö tentin olla valvotussa tilassa vai voiko sen tehdä kotona. Entä tarvitaanko tenttejä ylipäätään. Voisiko osaamisen osoittaa jollain muulla tavalla. Oppimistehtävillä tai projektitöillä kenties. Ehkäpä verkkotenteillä, joiden tulos on heti nähtävissä.

Tenttilaboratorio on tulossa kirjaston tiloihin. Tenttikoneissa pyörii vanhan Moodlen päälle rakennettu tenttisovellus. Se toimii niin, että tukihenkilö tekee tentin, opettaja tekee kysymykset tenttikohtaiseen kysymyspankkiin ja avaa tentin ilmoittautumisille. Sitten opiskelija varaa tenttiajan ja tulee tenttimään kirjastoon valvottuihin tiloihin. Siispä. Töttöröö. Tenttiä pukkaa, aina kun kirjasto on avoinna.

Voimauttavaa taidetta ja tapahtumia

Miina Savolaisen työ voimauttavan valokuvan parissa hoidollisesta näkökulmasta on uraa uurtavaa. Hyvösen lastenkodin lastensuojelutyö ja työn pohjalta syntynyt teos Maailman ihanin tyttö perustuu Italo Calvinon ajatuksiin keveydestä ja painosta ja sen tutkimisesta. Ammatillisuus on vastavuoroista ja ihmistyön ammattilaisilla on oltava kykyä asiakkaan dialogiseen kohtaamiseen. Voimauttavan valokuvan menetelmän täydennyskoulutuksen on käynyt jo 3000 sosiaali-, terveys- ja opetusalojen ammattilaista. Kuuntele Miinan haastattelu yle areenalta.

Ensi viikonloppuna (16.-17.6.) kannattaa käydä katsomassa Maailman ihanin kirjasto -työpajan tuotoksia. Näitä voi ihailla Designpääkaupunkivuoden Paviljongissa, Ullanlinnankatu 2-4 (Designmuseon ja Arkkitehtuurin museon välissä). Näyttely on avoinna la 16.6. klo 11-21 ja su 17.6. klo 11-18.

Helsingin juhlaviikkojen aikaan, 20.-31.8.2012, on Miina Savolaisen ja Aalto-yliopistosta valmistuvien voimauttavan valokuvan jatko-opiskelijoiden päättötyönäyttely, Lempeä katse 2. Näyttely on Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa (entinen Taideteollinen korkeakoulu) Lume-galleriassa ja Sampo-salissa,  Hämeentie 135 C.

Kesäkevennykseksi linkkaan Katin blogista tietoteknisen oivalluksen. Kuvaa tämäkin ja kenties voimauttavaa.

Tekniset ja sosiaaliset taidot

Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella on YTM Anita Saaranen-Kauppisen sosiaalipsykologian alan väitöstilaisuus 8.6.2012 klo 12 alkaen.  Väitöskirja Käsitykset sosiaalisista taidoista tekniikan alalla tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Tutkimuksen mukaan Insinöörit arvostavat sosiaalisia taitoja, mutta teknisyys määrittelee heidän identiteettiään. Tutkimus osoittaa, että tekniikan alalla ”hyvä opiskelija” edustaa pitkälti perinteistä luonnontieteellistä ja teknistä insinööriyttä, kun taas ”hyvää työntekijää” pidetään pikemminkin yhteisöön sopivana ”hyvänä tyyppinä”, jolla on teknisen osaamisen lisäksi sosiaalisia taitoja. Väitöskirjan mukaan sosiaalinen taitavuus tekniikan alalla muodostuu sekä itsestään selväksi että kiistanalaiseksi asiaksi.

Eräs insinöörituttavani löysi väitöskirjan sivulta 177 seuraavan helmen: "Tulosteni mukaan sosiaalisten taitojen oppiminen on suurelta osin yksilön omasta ajattelusta ja motivaatiosta lähtöisin olevaa." Hän toteaakin, että tarvittiin vuosia kestänyt väitöstutkimus tulokseen pääsemiseksi! Ja jatkaa, että vastaavasti joku tekniikan ihminen voisi tehdä väitöksen aiheesta Käsitykset teknisistä taidoista sosiaalialalla ja päätyä yhteenvedossaan tulokseen: "Tulosteni mukaan teknisten taitojen oppiminen on suurelta osin yksilön omasta ajattelusta ja motivaatiosta lähtöisin olevaa." Näinhän se on. Jos ei ole motivaatiota, ei tapahdu oppimista oli ala mikä hyvänsä. Taidanpa tutustua tähän tutkimukseen tarkemmin. Motivoiduin.

Ohjauskompetenssi ja ohjaus

Vastasin tänään opinto-ohjausta koskevaan kyselyyn. Helsingin yliopiston Käyttäytymistieteiden laitoksen opiskelija tekee gradua, jonka aiheena on ammattikorkeakoulujen aikuisohjaajien ohjausasiantuntijuus ja -kompetenssit. Kyselylomake pohjautuu Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) muotoilemaan kompetenssikehykseen, jossa määritellään ne tiedot ja taidot, jotka ohjaustyötä tekevällä olisi hyvä olla. Kyselyllä on tarkoitus selvittää kuinka tärkeänä vastaaja näkee kunkin ohjauskompetenssin ohjaustyön kannalta, ja kuinka nuo kompetenssit kuvaavat vastaajaa ohjaajana.

Yleensä en vastaa kyselyihin. Tällä kertaa päätin osallistua koska opinnäytetöiden ohjaajana tiedän miten hankalaa aineiston kerääminen joskus voi olla. Nyt odotan tuloksia suurella mielenkiinnolla ja sitä, että näiden tutkimustulosten perusteella todetaan varmasti, että ammattikorkeakoulujen ohjaajilla on kompetenssivajetta. Tämä varmasti johtaa taas uusiin koulutuksiin tai koulutusohjelmiin.  Muutama asia jäi kyselystä mieleen. Mielestäni aikuisten (= jo työelämässä olevien) ohjauksessa urasuunnittelu tai ammatinvalinnan ohjaus ei ole oleellista. Nämä sopivat toki toiselle asteelle tai lukioon.

Parisen viikkoa sitten tapasin islantilaisen opon, joka on koulutukseltaan psykologi. Hän kertoi ohjauksessa tärkeimmiksi asioiksi luottamuksen, kuuntelutaidon ja kyvyn myötäelää ongelmissa ja kannustaa omiin ratkaisuihin vaihtoehtoja esittämällä. Olen joskus pohtinut antaisiko opo-koulutus uusia vahvuuksia omaan ohjaukseeni. Tähän asti olen tukeutunut erikoispedagogiikkaan ja kasvatustieteisiin.