Haasteellista vuorovaikutusta ja vaikuttavuutta

Olin pari päivää IT-kouluttajien järjestämässä seminaarissa Tallinnassa. Seminaarin teema oli tänä vuonna sosiaalisen median pedagogiikka ja oppimisen uudet haasteet. Vierailu Tallinnan yliopistossa avasi silmiä siitä, millaisin tiikerin loikin Viron tietojenkäsittely edennyt niin perusopetuksessa, yliopistossa kuin yhteiskunnassakin. Seurasimme Tallinnan yliopistolla kahta hyvää ja mielenkiintoista esitystä tietotekniikan opetuksesta ja sen haasteista. Virossa on muuten avoin wlan itsestään selvyys.

Tässä kännykkäni Panorama-sovelluksella otetussa kuvassa on osa seminaarin osallistujista.

Ohjelmassa oli vahvasti esillä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman uudistaminen vaikka se ei sinällään seminaariohjelmaan kuulunutkaan. Seminaarissa esiteltiin myös vuorovaikutteista oppimateriaalia. Eipä ole pitkä aika kun kirjan korvikkeeksi tarjottiin romppuja. Nyt oppimateriaalituotantoyhtiöt puuhastelevat webissä ja ovat täpinöissään siitä, että opettajat voivat muokata materiaalia mieleisekseen.

Erilaisten esitystekniikoiden seuraaminen on seminaarien suola. Eräs luennoitsija piti luentonsa Adobe Connectin avulla. Hyvin valmisteltu esitys PowerPointeineen ja kuvineen toimi erinomaisesti. Ääni kuului ja otteissa näkyi, että ei oltu ensimmäistä kertaa asialla ja aikataulukin piti. Toinen esitys alkoi niin, että aikatauluun sovitun tauon sijaan esiintyjä kertoi, että hänellä on niin paljon asiaa, että esitykseen tarvitaan taukokin. Tarvittiinpa hieman seuraavankin esityksen aikaa. Hmmm. Eikö esitystä mitoitetakaan käytettävän ajan mukaan. Se varsinainen esitys oli sitten ryhmätyö. Mielenkiintoinen työ sinänsä. Mutta. Miksi ihmeessä opettajat esiintyjinä rakastavat ryhmätöitä tai miksi opettajat laitetaan tekemään ryhmätöitä. Luokassa se tietysti on ihan eri asia mutta olisin ehkä oivaltanut jutun jujun hyvästä esityksestäkin. Eräs esiintyjä oli niin innostunut aiheestaan, että itse esitystä oli vaikea seurata innokkuuden takaa. Eräässä esityksessä ilmeisesti haluttiin demota sitä, että esityksen puheosuuden voi pitää mistä tahansa, vaikka lenkillä ollessaan. Onnistuuhan se. Kuului toki. Ehkä kuitenkin kannattaisi mikrofonin päälle laittaa vaikka villasukka,  jotta tuulen suhina, liikenteen melu ja muut mukavat ylimääräiset äänet eivät kuuluisi niin selvästi. Tai ehkä olisi hetkeksi voinut pysähtyä jonnekin suojaisaan paikkaan, kokeilla ääntä ja odottaa palautetta. Kannattaa harjoitella oma esitys etukäteen. Tekniikkakin on hyvä kokeilla. Asiasta voi kertoa lyhyestikin.Tämä ei tarkoita sitä, että esitykset olisivat olleet huonoja, päinvastoin. Kaikki esitykset olivat erittäin hyviä ja mielenkiintoisia. Niitä olisi kuunnellut pidempääkin.

Sosiaalista vuorovaikutusta verkossa

Maanantaina aloitamme Katin kanssa taas tiiviin somesession. Luvassa on pari intensiivistä viikkoa somessa Sosiaalinen media tutuksi -kurssin kanssa. Odotamme innolla millaisen ryhmän kanssa tällä kertaa tutustumme sosiaaliseen mediaan ja sen mahdollisuuksiin. Kurssilla käytetään blogeja oppimispäiväkirjana. Viime syksyn ryhmässä oli joitakin sellaisia sosiaaliseen mediaan tutustujia, jotka kirjoittivat pari sanaa postauksiinsa ja vain muutamaan kerran koko kurssin aikana. Essee tai vaihtoehtoinen tehtäväkään ei kiinnostanut. Kurssimerkintä kyllä olisi kiinnostanut. Eipä siinä mitään, tutustuahan voi muutenkin kuin osallistumalla mutta opintosuoritusta on vaikea antaa jos ei voi todentaa mitä on oppinut tai mitä tehnyt. Keksipä eräs opiskelija poistaa bloginsakin ennen kuin ehdimme lukea edes viimeiset tehtävät. Ilmoittautuneita on paljon mutta todennäköisesti vain 30-40 aktiivista.

Olemme yrittäneet esitä helppoja ja yksinkertaisia työkaluja kurssillemme. Oppimispäiväkirjana ja opeblogina käytämme Bloggeria huolimatta siitä, että monella opiskelijalla on varma mielipide siitä, että WordPress on parempi. Makuasia. Oleellista on blogin perustamisen ja bloggaamisen helppous. Koska tämä ei ole blogin perustamiskurssi, kannatta keskittyä kirjoittamiseen sen sijaan, että mietittäisiin mitä kaikkia hienoja vaihtoehtoja blogiini saankaan. Emme tee hienoa sisääntuloa sivustoa eikä muutakaan loistavaa visualisointia. Niihin voi sitten palata sitten kurssin jälkeen itsenäisesti. Blogialustana kurssilla voi toki käyttää vaikkapa Vuodatusta, Tumblria tai vaikkapa erittäin yksinkertaista Throwww -blogia. Voihan tässä käyttää vaikka wikiäkin. Blogin ja wikin ero kun ei nykyisin ole suuren suuri.

Sosiaalista mediaa ja journalistin ohjeita

Julkisen sanan neuvosto on linjannut tiedotusvälineistön suhdetta sosiaaliseen mediaan. Eli onko yksityinen julkista ja onko Facebook ylipäätään julkinen lähde. Mediablogissa otetaan kantaa julkisuuden heikkouksiin. Mikä onkaan yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa ja kenelle. Julkisen sanan neuvosto antoi vapauttavan päätöksen yksityisen Facebook-päivityksen tekstin käyttämisestä siitä kertomatta tai lupaa kysymättä. Lehti ei siis rikkonut julkisen sanan neuvoston mielestä hyvää journalistista tapaa. Journalistin ohjeissa on koottuna journalistien ja julkaisijoiden näkemys eettististä periaatteista.

Parveilua, pahoittelua ja testausta

Olin ilmoittautunut erääseen webinaariin ja samalta henkilöltä kun sain linkin, sain myös linkin sosiaalisen median asiantuntijoiden keskusteluryhmään, xTunesiin. Tietysti liityin siihen koska kuvittelin sitä tarvitsevani. Palvelu ohjaa tekemään parven eli keskusteluryhmän ja valitsemaan kiinnostuksen kohteita. Näin tein. Siellä sitten piti laittaa statuspäivitys ja kun en tiennyt laitoin kysymysmerkin. No, jopa tuli vastauksia huutomerkistä närkästykseen siitä, että kokeilu menee poskelleen kun tulee kaikenmaailman kyselyjä ja peräti viiteenkymmeneen sähköpostiin. Testini onnistui täydellisesti. Sain nopeasti selville, että tämä on yksi keskustelufoorumi monien joukossa ja sen kuka on aktiivinen. Jäinkö koukkuun. En. Poistin parveni eli keskusteluryhmän ja annan edelleenkin asiantuntijoiden keskustella ja ideoida keskenään.

Ja taas yksi naama kirjassa

Jippii. Mielenkiintoista seurata sosiaaliseen mediaan tutustumista kurssillamme. Kun tehtävänä on esitellä sosiaalisen median sovelluksia, niin saamme niukkasanaisia mielipiteitä muutaman suositumman sovelluksen käytöstä. Onneksi sentään niitä eikä linkkejä Wikipediaan. Toisten postauksia ei lueta. Sen osoittaa seitsemän Facebook esittelyä, kuusi LinkedIniä ja Twitteriä. Opiskelijat eivät ole sosiaalisia somessa. Kaikki eivät edes halua koska haluavat pitää työminän privaatista erillään ja kolmatta persoonaa ei haluta luoda. Ymmärrettävää. Toki kurssilla on loistavia kirjoittajia ja somessa sujuvasti omalla nimellään esiintyviäkin, joiden tekstiä on ilo lukea.

Lempäälässä - tuskinpa

Näitä kaikenmaailman somepalveluja on pilvin pimein ja niissä tietysti eri salasanat. Jouduin tänään nollaamaan salasanani eräässä suositussa somepalvelussa, jota itse käytän aniharvoin. Sain ilmoituksen postiini, että salasanavaihtoni on tapahtunut Lempäälässä. Ähäkutti. Eipäs ollutkaan. Enkä ole Tampereellakaan käynyt pariin vuoteen. Pitäisikö.

Sosiaalinen media tutuksi

Parin viikon päästä alkaa Katin kanssa yhdessä pitämämme kurssi, jossa tutustutaan sosiaaliseen mediaan ja sen mahdollisuuksiin vuorovaikutuksen kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Tällä kertaa onkin haasteita riittävästi, osallistujia on tuplamäärä edelliseen kertaan verrattuna. Luvassa on siis somen täyteinen loppuvuosi ja uusien käytänteiden ideointi.

Viestintä Twitteriin työpaikalla

Unohtaisinko sähköpostin ja siirtyisin Twitteriin. Työpostini on jatkuvasti täynnä. Päivässä menee tunti viestien lukemiseen ja turhien poistamiseen. Työpostit on luettava selaimen kautta. Sen sijaan privaattipostin vilkaisen älykännykästäni. Katson otsikon ja viestin alun kun puhelimeni ilmoittaa uuden viestin saapuneen. Luen kokonaan vain tärkeät viestit tai ne, jotka koukuttavat lukemaan joko mielenkiintoisella otsikolla tai aloituksella. Yhdessä jos toisessakin tiedotteessa on liitetiedosto. Eikö asian voisi kirjoittaa lyhyesti tai edes liittää linkin jos se kuva on jollain sivustolla valmiina. Pitääkö ylipäätään kuvittaa kaikki viestit.  Jos kirjoitan viestiini kymmenen asiaa, niin viimeiseen vastataan, tai ensimmäiseen, jos se on kiinnostavin. Siis yksi tärkeä asia viestiin ja suoraan asiaan. Lyhyitä lauseita, luetteloita ja selkokieltä sekä linkkejä. Pärjäisinkö viestinnässäni 140 merkillä. Ehkäpä.

Steve Cooper kirjoitti tänään Forbesin sivulla samasta asiasta. Tosin hän perusteli sitä miksi hän käyttää Twitteriä sähköpostinaan.

M-oppimiskokemuksia

Appseja ja applikaatioita livenä Tallinnasta tai ainakin matkalla Tallinnaan. Tällä matkalla kuvattiin paljon suorana Bambuseriin, mutta jos et tiennyt osoitetta ennalta ja sitä nähnyt tai kuullut, niin eipä niistä paljoa iloa ollut.

Miksi blogi on vieläkin kova sana

Ennustin kymmenisen vuotta sitten eräässä tutkielmassani, että blogit unohtuvat nopeasti ja jotain uutta tulee tilalle. Kerrankos sitä erehtyy. Uutta on toki tullutkin mutta näyttää siltä, että blogi ja bloggaus on vasta nyt lyömässä läpi. Mikä onkaan helpoin tapa tehdä mikroyritykselle tai vaikkapa pk-yritykselle web-sivusto. Blogi. Entä miten yritys löytyy parhaiten hakukoneilla. Aktiivinen blogi ja hyvä sisältö. Miten brändätä tuoteen tai itsensä. Säännöllisillä ja mielenkiintoisilla blogi-artikkeleilla. Blogilla voi myös ansaita rahaa, Suomessakin. Kyllä. Mainosmyynnillä. Esimerkkejä näistäkin löytyy niin muoti-, harrastus- kuin ruokablogeistakin.

Lukijat toki haluavat muutakin kuin hyvän blogin. Hyvää palvelua on se, että kommentoi nopeasti.
Hyvät bloggaajat käyttävät blogikirjoitustensa suunnitteluun, tekemiseen ja kommentointiin paljon aikaa. Mieti miten luokittelet tekstisi. Käytä tunnisteita. Ne palvelevat tiedonhakua blogissasi. Muista, että blogi ei ole wiki. Jos vähän mietityttää mikä on wiki, niin vilkaise vielä Wikipediaa.

Kun kirjoitat blogiin, laita persoonallisuutesi peliin. Jos et kirjota tieteellisestä tutkimuksesta, niin unohda asiatyyli. Kirjoita sillä tyylillä, jota kohderyhmäsi lukee. Mutta muista aina myös sosiaalisen media pelisäännöt ja etiikka. Olet oman blogisi päätoimittaja ja olet vastuussa omista kirjoituksistasi. Kuvatkaan eivät ole pahitteeksi. Ennen kuin julkaiset ensimmäistäkään, mieti vielä onko sinulla kuvan julkaisuoikeudet tai jos on, niin muista aina merkitä mistä kuva on ja millä lisenssillä se on julkaistu. Vaikka olisit ottanut kavereista kuinka kivan kuvan tahansa, niin oletko kysynyt lupaa kuvaamiseen tai kuvan julkaisuun. Tätä voisi miettiä naamakirjassakin kun julkaiset ja linkität kuvia. Pinterest on
nopeasti yleistyvä kuvablogi, johon voin kiinnittää kuvia muualta. Mutta tässä jos missä tekijänoikeudet ovat kyseenalaisia. Tiedätkö kenen kuvasta oli alunperin kyse ja voitko liittää kuvan omaan blogiisi.

Entä mikä on Twitterin ja Facebookin suhde blogiin. Blogi on se pohja, jossa on ajankohtaista tietoa ja artikkeleita ja paikka, josta peukuttajat saavat lisää tietoa tuotteesta ja tweettaamalla voi mainostaa uutta blogikirjoitusta. Näitä kaikkia tarvitaan yritysviestinnässäkin unohtamatta hyvää ja suunnitelmallista sähköpostiviestintää.

Vastuuta sosiaaliseen vuorovaikutukseen

Opetushallitus on julkaissut sosiaalisen median suositukset esi- ja perusopetukseen, lukio koulutukseen ja ammatillisen opetuksen järjestäjille. OPM:n suosituksilla korostetaan koulun kasvatustehtävää oppijoiden sosiaalisen median käyttötapojen ja -taitojen kehittämisessä turvallisiksi, vastuullisiksi ja eettisesti kestäväksi. Suosituksessa ei oleta kantaa yksittäisiin palveluihin. Sosiaalisen median turvallisessa ja eettisessä käytössä on huolehdittava tekijänoikeuksista, tiedon luottamuksellisuudesta, salasanoista ja käyttöehdoista sekä ikärajoista, hyvästä käytöksestä sosiaalisessa mediassa, sääntöjen rikkomisen seuraamuksista sopimisesta sekä on tehtävä somemalli askel-askeleelta -osaamisen ja taitojen ohjatussa kehittämisessä. Käytännössä siis samoja asioita, jotka työelämässäkin on huomioitava.

Sosiaalisen median suosituksiin olisi hyvä tutustua myös niiden ei-opetuksessa-työskentelevien -opetuksen asiantuntijoiden. Kouluihin vaaditaan sosiaalista mediaa ja ihmetellään miksei mitään tehdä vaikka lapsilla on pelit ja vehkeet. Mielestäni on hyvä lähteä suositusten lukemisesta ja siitä, että jokaisessa oppilaitoksessa tehdään säännöt ja pohditaan miten näitä suosituksia sovelletaan käytännössä. Näin kasvatetaan vastuullisia sosiaalisen median toimijoita. Myös rehtoreiden ja opettajien on hyvä miettiä miten esiintyvät sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen mediahan on lopulta vuorovaikutusta ihmisten kesken joko jonkun roolin välityksellä tai ilman. Tekniikka ja sovellukset ovat apuvälineitä.

Somea intensiivillä

Katin kanssa on tällä viikolla tehty opiskelijoille somea tutuksi. Eipä silti, kyllähän moni tuntee some-palveluja mutta eniten käytetään kuitenkin Facebookia ja YouTubea. Olipa yksi kurssilaisista sitä mieltä, että muuta hän ei tule tarvitsemaankaan ja niinpä jäi kurssi kesken. Joku oli sitä mieltä, että Facebookista on alkanut sosiaalisen median kehitys. No, jokainen katsoo omista kokemuksistaan maailmaa ja mediaa yleensä. Haastavinta on saada opiskelijat innostumaan ja kokeilemaan. Kun tavoitteena on hyvä arvosana, niin silloin halutaan tietää tarkalleen mitä tulisi kirjoittaa. Missä on uteliaisuus, kokeilunhalu ja tutkiminen?

Medialukutaitoa tarvitaan somessa. TV-uutisissa oli äsken teknologialukutaidosta ja sen opetuksesta. Esimerkkinä oli Lego-robotit ja niiden ohjelmointi. Minullakin on joitakin vuosia sitten ollut tilaisuus kokea ja nähdä miten perusopetuksessakin opitaan ohjelmoimaan. Perusopetuksen kerhoihin ja valinnaisaineisiin tämä sopii hyvin mutta miten ammattikorkeassa opetetaan teknologialukutaitoa?

Olen myös seurannut keskustelua tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisestä opetuksessa ja (ilmeisesti) muut kuin opettajat ovat sitä mieltä, että opettajat ovat kangistuneet kaavoihinsa ja eivät osaa hyödyntää teknologiaa. Haloo! Missä tietoyhteiskunta ja nopeat nettiyhteydet? Entä mistä kunnon koneet kouluihin. Kymmenen vuotta on lupailtu, vaan eipä näy. Toinen on opetussuunnitelmat ja niiden perusteet. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin äkkiseltään näyttää. Toki kaikenlaisia apuvälineitä voi hyödyntää jokaisessa oppiaineessa. Se on opettajasta ja teknologiasta kiinni. Opettaminen on asia, josta jokaisella on oma näkemyksensä ja asiantuntijoita riittää.

Näkymätön oppiminen näyttää olevan suomalaisessa keskustelussa nyt kova sana. Se vaikuttaa olevan ehdotus oppimisen uudeksi paradigmaksi. Intensiivi -kurssilla oli muuten paljon näkymättömiä opiskelijoita harrastamassa todennäköisesti näkymätöntä oppimista.

Blogit ja wikit tulevat

HH blogi- ja wikialustat on asennettu ja ne otetaan koekäyttöön tällä viikolla ja testivaiheessa ne eivät ole julkisia. Päivi ottaa yhteyttä asian tiimoilta lähiaikoina, mutta ainakin Outin ja Annen ohjausprojektia lähdetään työstämään testimielessä. Muistelen, että myös Kati ja Petra olivat kiinnostuneita, samoin Kristiina, Pirjo, Tommi ja ehkä Eijakin. Jos olet kiinnostunut testaamaan, niin ota yhteyttä Päiviin tai kerro kiinnostuksestasi kommentissa (välitän viestin eteenpäin). Ensin pilotoidaan ja testataan ja sitten elokuussa tiedotetaan asiasta koko porukalle.

Somen loppurutistus: portfolio ja palaute

Tänään mukana Anne Rongas, Ama Auvinen ja Kaisa Honkonen-Ratia ja verkossa myös Joanna Kalalahti. Ja Ama aloittaa vertaisarvioinnista ja kyselemällä mitä ollaan tehty ja miten ja sitten seuraa vertaistuotannon roolitusta. Iteraatiota ja arviointia ja työprosessin arviointia ja erilaista sosiaalisen median kannalta katsottuna. Onkohan vaan. Oliko tämä asia jo joskus aikaisemmin? Tulihan se tekijänoikeuskin taas mainittua.

Joanna kertoo etänä portfoliosta ja henkilökohtaisesta oppimisympäristöstä, joka antaa opiskelijalle mahdollisuuksia reflektointiin ja oppimisympäristön laajentamiseen. Katso Jeremy Hiebertin malli PLE:stä. Portfolio luo vastuuta oppimiseen ja opiskelijakeskeisyys kehittyy. e-portfoliokulttuurin luominen on muutosprosessi, jolle tulee antaa aikaa. Case: portfolion käyttäminen Tampereen yliopiston aineopettajakoulutuksessa. Harmi, että meillä taas on ACP-ongelmia. Näyttää siltä, että talon ulkopuoliset eivät voi ladata tiedostoja ConncetProhon (tai voivat ja latautuu, mutta heillä se ei näy). Onkohan ACP -roolien asetuksiakin rukattu?

Anne näyttää ysiluokkalaisen portfolion. Hän on käyttänyt Google-sites -palvelua pohjana ja plussana on se, että voi jakaa oikeuksia. Siellä voi tehdä erilaisia sivustoja (omat kotisivut). Toinen toteutusesimerkki on Jussin portfolio. Metropolia amk:ssa töissä ja CV-tyyppinen portfolio. Sittenhän voi käyttää wikiäkin. Irmeli Pietilä (HH/Aokk: ped.kävely) käyttää e-poftfoliota ja helpoin tapa tuottaa on Google Sites.

Annen ja minun orientaatioblogissa hyödynnetään ehkä Google Sitesia tai sitten se saattaakin korvata koko blogin. Pitääpä vielä pähkäillä.

Verkko-opetuksen hyvät käytänteet

Perinteinen verkko-opetuksen hyvät käytänteet tilaisuus 12.5. keräsi vain parisen kuulijaa, ilmoittautuneita oli sentään tuplamäärä. Tilaisuudessa esiteltiin hyviä verkko-opetusesimerkkejä HH:ssa. Sitä mitä verkko-opetus on käytännön kurssitoteutuksissa. Eijan blogissa on lyhennelmä tilaisuuden esityksistä kommenttien kera. Taitaa olla taas tarpeen jatkaa, ainakin Malmilla, verkko-opetustapaamisia (tai somea) perjantaisin, edes kerran kuukaudessa. Tämä lukuvuosi on ollut niin kiireistä, että alkaa olla jo vuosi edellisestä tapaamisesta.

Bambuser esimerkki

Kokeillaanpa miten Bambuserin saa upotettua blogiin. Hyvinhän se menee, kopioidaan vaan koodi ja liitetään tekstisivulle. Mutta eihän tässä ole mitään järkeä koska näin pystyy katsomaan kaikki privateksikin laitetetut clipit. Siis hyvä esimerkki siitä, että Bambuserissa on Private Broadcast ja kun valitsee Embed your player into your site, niin kas kummaa kaikki on nähtävissä.

Eipä olekaan. Kun kirjauduin Bambuserista ulos, niin vain julkiset (public) broadcastit näkyvät. Tulipa todistettua, että N95 käy myös broadcasteihin vaikkakin laatu on huono.

Jassoo tehtävä olikin jo tullut

Mahtavaa Ville! Etätehtävä oli tämän koulutuksen aikana (muistaakseni) ekan kerran julkaistu heti kurssipäivänä. Tehtävänä on siis viedä itseottamani kuva blogiin, rajata ja skaalata se. Näitä toki löytyy sivulta mutta pitääpä laittaa uusi kuva. Tämä on kuvattu 25.4. ja mökkitiehän on tietysti veden alla kuvan oikeassa reunassa. Kuvaosuus on hoidettu.

Kevät tuli, lumi suli - missä tie?

Sitten pitäisi vielä tutustua Viddleriin ja Bambuseriin. Sain kuin sainkin asennettua Bambuserin N95:een ja kokeilin Broadcastiakin. Toimii. Bueno! Viddler jää kyllä toiseen kertaan. Mitähän sillä tehtiinkään? Videoeditointia?

Kuvaa ja multimediaa lisää

Oikeastaan maanantain ohjelmasta jäi vielä kaipaamaan sitä kuvaa ja multimediaa. Mietin, että olisikohan mahdollista ottaa sillä viimeisellä kerralla vielä aluksi samalla opemiehityksellä ensin kuvankäsittelyä ja sitten vielä hieman multimediaa ja sitten niitä muita päivän aiheita. Ville ja Jere olivat todella hyviä! Kiitos. Eikä Annen esityksessäkään mitään vikaa ollut.

Multimediaa ja muuta mukavaa

Päivän kouluttajat Anne Rongas, Ville Venäläinen ja Jere Rinne. Anne puhui etänä Kotkan Sunilasta audio- ja videopodcasteista ja vinkkasi käyttämään Audacityä. Annen aineisto on osoitteessa  http://someoppi.wikispaces.com/Multimedia

Ville: toimintatavat ja viestintä on muuttumassa. Esimerkkinä on Valkoisen talon päivällistilaisuus ja viesti Donald Trumpille. Vastaava esimerkki on Portugalnomics eli Portugal-tietoutta suomalaisille. Kuvan ja videon käyttäminen auttaa jäsentämään ja tiivistämään asioita uudelleen. Jeren esimerkki on The Khan Academyn opetusvideot, joita alunperin matematiikan ope on laittanut älytaululta videoiksi verkkoon. Nykyisin Bill Gatesin säätiö tukee The Khan Academya.

Jere: opetusvideossa sisältö on aina kuningas. Visuaalinen viesti on tehokas, ihminen uskoo, mitä näkee. Video on passiivinen väline. Hyvä opetusvideo pyrkii vuorovaikutukseen. Videon voi purkaa ryhmässä tai analysoimalla tehtävien kautta. Videon vaikutuskeino on tunteiden ja mielikuvien herättäminen ja samaistaa katsoja henkilöihin tai kertoa muistettava tarina. Video on opetuksen yksi osa ja se edistää oivaltavaa ajattelua. Hyvä opetusvideo aktivoi aina myös tunteet, koska se herättää katsojassa tiedollista tulkintaa (Anu Mustonen). Dramaturgian peruskaava on alku, keskikohta ja loppu. Olssonin malli (alkusysäys, esittely, syventäminen, kiihdytys eli ristiriitojen kärjistyminen), ratkaisu ja häivytys. Käsikirjoitus on suunnitelma, joka avulla kuvataan (Synopsis, Treatment, käsikirjoitus) ja sen voi tehdä myös Mindmapilla.  Katso ylen materiaaleja videoiden tekemisestä ja katsomisesta. Mikä on videosi premissi eli ydinasia ja se on kerrottava ekassa minuutissa jos on 10 min. video. Opetusvideon ei tarvitse olla teknisesti hieno, toki on hyvä osata hyödyntää kuvakokoja ja rajata kuvaa.

Ville: Bambuser on video-streemaukseen sopiva ohjelma ja ilmainen palvelu. Lähettää mahdollisimman reaaliaikaista kuvaa verkkoon. Voi upottaa eri palveluihin. Seminaareissa käytetään. Jere: kun alkaa uusi kurssi, niin kun on nähnyt vaikka open, niin on helpompi tulla kurssille. Tehtävien pohjustus yms. nopeampi kuin kirjoittaa tehtävä auki. Ohjaamisen kertomisen ilo on se, että se on helpompaa kuin kirjoittaminen ja ei ole editointimahdollisuutta.

Etätehtävien läpikäyntiä: Kollegiaalinen toiminta sosiaalisessa mediassa.

Webbijulkaisun kuvankäsittelyyn sopii vallan mainiosti Sumo Paint. Adobe Photoshop Express on pilvipalvelussa (online tools) ja kuvien tehosteiden tekeminen automatisoitu. Kameralta voi purkaa reissusta kuvat tänne, jos tekee oman tilin. Express Style Match kannattaa myös kokeilla. Flickr on Yahoon kuvapalvelu ja sinnekin tehtiin tili. Flickrissä voi määritellä lisenssioikeudet ja on opetuksen kannalta hyvä siinä mielessä, että voi laittaa muistilapun ja tapahtuman.

Multimediaa odotellessa

Jotenkin olen taas onnistunut olemaan ymmärtämättä etätehtävää. Toki Diigon ja MindMeisterin vilkaisin jo aikaisemmin eikä nyt aika riitä tarkempaan tutustumiseen. Odotan suurella mielenkiinnolla mitä uutta opimme maanantain multimediaosuudessa ja mitä työpajassa on luvassa.

Klikkailemalla linkkejä someoppisivustolta pääsinkin sometoitumassa blogiin, johon olikin ilmestynyt etätehtävät Tarmon kommenteilla, että on paljon aikaa. Juupa. Onhan sitä. Pääsiäinen, vappu ja kaikenlaista tentinvalvonnasta lähtien aina opinnäytetöihin. Oikeastaan tämä on kevään kiireisintä aikaa.

Sitten tämä pitäisi vielä linkittää ties-mihin-artikkeliin ja saa nähdä miten onnistui.