Virtuaalisella sosiaalinen media tutuksi –kurssilla on keskusteltu ja pohdittu sitä miten vaikeaa on keksiä postausaiheita tai kommentoida toisten blogikirjoituksia. Aiheesta on keskusteltu paljon ja on havainnoitu blogikäyttäytymistä yleensä. On todettu, että anonyymisti on helppo kommentoida mutta omalla nimellä kommentointiin kynnys on korkea. Toisaalta joskus voi olla niin paljon uusia ja mielenkiintoisia tekstejä, että niitä ei ehdi kommentoida vaikka haluaisikin. Saattaapa bloggaaja pohtia, että lukeeko hänen blogiaan kukaan vaikka kävijätilastot osoittaisivat muuta. Me suomalaiset olemme perinteisesti osanneet vaieta kaikilla kielillä, niin mihin se asia verkossakaan muuttuisi. Kommentoidaan vasta kun on riittävän painavaa asiaa tai postaus on provosoinut sopivasti. Kommenttien todettiin antavan uutta puhtia kirjoittamiseen.
Oletko sinä tai tuttavasi kirjoittanut verkossa jotain, josta on tullut riitaa kaveripiirissä tai töissä. Entä jos kateellinen (työ)kaveri laittaa jonkun kyseenalaisen postauksen eteenpäin tai vie sen pomolle ja aiheuttaa työkaverille potkut. On hyvä pohtia mitä kirjoitetaan ja miten kun eleet ja ilmeet eivät auta. Luemmeko ja tulkitsemme toistemme tekstejä avoimin mielin vai pahantahtoisesti.
Professori Annette La Greca on selvittänyt kyselytutkimuksilla Miamin murrosikäisiltä sosiaalisen ahdistuksen ja masennusoireiden ilmenemistä kiusaamisen seurauksena. Hän on tutkinut erityisesti kyberkiusaamista. Internet mahdollistaa anonyyminä pysymisen ja se madaltaa kiusaamiskynnystä sekä nolaamiseen perustuvaa kiusaamista. La Greca luennoi 2.5. Turun yliopistolla: Peer victimization among adolescents.
Tällä Katin kanssa yhdessä vetämällämme kurssilla tuli kyberkiusaamista kommenttina mediassa ajoittain esillä ollut Elisan tarina, josta voi lukea Enkeli-Elisan blogista. Blogissa mm. Elisan isä, entinen koulukiusaaja, purkaa ajatuksiaan kiusaamisesta, siitä selviämisestä ja tilanteen käsittelystä. Saipa eräs kurssilainen Elisan blogista keskustelua kavereidensa kanssa ircissäkin. Hän kertoi, että he keskustelivat pitkään aiheesta samalla jakaen omia tarinoitaan. Tässä on sosiaalisen median hyvä puoli. Voi tutustua syvällisemmin kavereihin ja saa keskusteltua kiperistäkin aiheista tässä ja nyt. Vaan onko kaikilla reaalimaailmassa keskustelukaveria tai edes virtuaalimaailmassa.
3 kommenttia:
En varsinaisesti jaksa uskoa kommentoinnin vaikeuteen: kyllä kai jokaisella on mielipiteitä. Jos ajatellaan oppimispäiväkirjatyyppistä blogia, kyse on uskoakseni enemmän asenteesta kuin keksimisen vaikeudesta.
Blogissa tietysti julkisuuskynnys voi jollekin olla ylivoimainen. En taivaan kiitos - ainakaan vielä - ole joutunut riitaan kenenkään kanssa verkkokirjoittelusta. En kannata yltiöpäistä itsesensuuria, mutta ryhdikästä harkintaa kyllä. Rivien välitkin ovat täynnä asiaa, eikä koskaan voi tietää, miten lukija viestiä tulkitsee.
Tämä tulkinta onkin mielenkiintoista. Joskus kuulee ihmeteltävän miten joku puhuu tai kirjoittaa huonoa englantia (tai jotain muuta kieltä). Suomenkielikin on mielenkiintoista. Sanoilla on eri merkityksiä ja yllättävän helposti voi käsittää toisen väärin niin tekstin kuin puheenkin perusteella. Kuinka moni suomalainenkaan hallitsee suomen kielen täydellisesti tai pystyy kirjoittamaan niin, ettei tekstiä voisi tulkita väärin.
Kielen täydellinenkään hallinta ei takaa sitä, ettei väärinymmärryksiä synny. Tilannetaju ja eri tyylien hallinta eivät ikävä kyllä aina ole synnynnäisiä ominaisuuksia.
Ainakin viikoittain näen tökerösti muotoiltuja sähköpostiviestejä. Varsinkin silloin, jos lähettäjää ei tunne riittävän hyvin, väistämättä pohdin, mitä hän todellisuudessa haluaa sanoa ja miksi viestin sävy on niin tökerö.
Kirjoitetut viestit ovat oleellinen osa jokapäiväistä elämää, Soisin kovin mielelläni kansalaistaitoihin opetettavaksi esim. korrektin sähköpostiviestinnän perusteet. Pohjimmiltaan siinäkin tietysti on kyse jo mainitsemistani ihmissuhdetaidoista.
Lähetä kommentti