Arkirealismia ja äksönpläänejä

Aikaa on jo kulunut reippaanlaisesti kun olin töissä kansainvälisessä vientiyrityksessä, jossa tehtiin pisnestä ja äksönpläänit olivat arkipäivää. Olipa virallinen kommunikointikielikin, se kirjallinen viestintä, in English vaikka puhelimessa puhuttiinkin formulaenglantia ja officessa suomea ja savvoo ja ehkä vähän turkkustakin muista murteista puhumattakaan. Nyt koulumaailmassakin tarvitaan jo sanakirjaa, enkä tarkoita atk-sanakirjaa. Ei ole enää toimintasuunnitelmaa, vaan Action Plan. Ei ole yrityshautomoja, vaan StartUp–Schools ja yksikkökokouskin on Info Share. Menestystarinat palkitaan the Great Case Award -nimellä. Opettajille kerrotaan koulusta valmistuvan Bacheloreita, vaikka opiskelijaksi haetaankin johonkin ihan muuhun kuin Bachelor's programmeen. Ja-ja. Yes! Meillä on vivahteikas ja moniulotteinen suomen kieli, jolla asiat voidaan ilmaista rikkaammin kuin englannin kielellä. Ongelmaksi muodostuneekin, miten motivoida opiskelijat kirjoittamaan suomenkielisessä tutkinnossa laadukkaita opinnäytetöitä suomen kielellä tai edes kunnon esseevastauksia tenteissä, jos niitä nyt enää pidetäänkään. Svetisismistä ollaan ainakin päästy ja nyt jyrää fingelska. Tarvitaanko koulutustakaan, voisiko senkin ulkoistaa verkkoon. Siispä buenos días, kohta tämä profesor aloittaa virtual conferencias ja jospa aluksi olisikin Info Share ja käytäisiin kurssin plan de acción ja objectivos. Nähdään verkossa, virtually in real-life!

Joustava opetus verkossa

Kuuntelin tänään Otavan opiston Taru Kekkosen luentoa siitä miten pudokkaat voivat suorittaa opintonsa jouhevasti verkossa. Luento kuului Distans and Nordifon Webinaarien -sarjaan. Otavan opisto järjestää sekä peruskouluopetusta että lukio-opetusta siinä missä muutkin valtion tukea saavat oppilaitokset sekä verkossa että lähiopetuksena. Myös kansanopisto-opintoja on tarjolla. Otavan opisto toimii eri oppilaitosmuotojen ja -tasojen rajapinnassa ja siellä kehitetään niin oppimisen metodeja kuin ympäristöjäkin.

Taru kertoi kolmenlaisista kursseista: non-stop, yhteistoiminnalliset ja ilmiöpohjaiset -kurssit. Non-stop kurssilla opiskelija voi suorittaa kurssin oman aikataulunsa mukaisesti itsenäisesti ja joustavasti. Tämä sopii niille, jotka haluavat opiskella omaan tahtiin. Yhteistoiminnalliset (collaboration) kurssit vaativat ilmoittautumisen ja työskentely voi tapahtua suljetussa oppimisympäristössä, wikeissä, virtuaaliluennoilla tai keskusteluissa. Ilmiöpohjaisilla kursseilla (phenomenon based)opitaan yhdessä. Näillä kursseilla on oppiaineiden intergrointia, voidaan kokata englanniksi. Nämä kurssit ovat kaikille avoimessa ympäristössä.

Erilaiset oppimahdollisuudet tuovat opiskelijalle joustavuutta, mahdollisuuden opiskella tai palata takaisin koulun opiskelurytmiin ja ne antavat vapautta sekä vastuuta. Myös opetuskulttuuri muuttuu ja otetaan riskejä, on kestettävä keskeneräisyyttä ja epävarmuutta ja on oltava mahdollisuus muuttaa joustavasti suunnitelmia. Opiskelijat tukevat virtuaaliopiskelussa toisiaan ja muodostavat itsenäisesti keskusteluryhmiä itse valitsemilleen sosiaalisen median alustoille. Vaikka opiskelijat olisivatkin Facebookissa, niin opettajat eivät mene heidän ryhmäänsä.

Oppimispäiväkirja

Keskustelimme tänään kollegani kanssa oppimispäiväkirjasta ja totesimme, että blogi on siihen oiva valinta. Toki esimerkiksi Kyvyt.fi -palveluakin kannattaa käyttää, jos se on käytettävissä. On kuitenkin paljon opettajia, jotka haluavat oppimispäiväkirjan perinteisenä paperiraporttina. Tämän opiskelija yleensä kyhää edellisenä iltana ja kirjoittaa siihen kaiken minkä muistaa. Kuka oikeasti kirjoittaa päiväkirjaa tai kirjaa tapahtumat kalenteriin? Sitten se vielä pitäisi kirjoittaa puhtaaksi ja palauttaa opettajalle. Oppiiko tässä muuta kuin raportointia ja sen hetken analysointia tai olisiko itsearvionti parempi vaihtoehto. Blogia oppimispäiväkirjana voi puolustaa sillä, että sitä voi kirjoittaa sitä mukaa kun oppimista tai oivaltamista tapahtuu ja vaikka ei tapahtuisikaan, niin silloin kun tekee oppimistehtäviä. Moni pelkää blogiin kirjoittamista, vaikka esimerkiksi Facebook onkin luonteva chattipaikka. Toisaalta onko pakko kirjoittaa blogiin jotain sellaista, jota ei halua julkistaa. Entä kirjoitetaanko perinteiseen paperilla olevaan oppimispäiväkirjaan jotain julkaisukelvotonta? On hyvä muistaa, että useimmat blogit voi myös sulkea ulkopuolisilta ja lukuoikeuden voi antaa vaikka vain opettajalle.

Miten soveltaa somea opetuksessa

SULOP2012 -seminaarissa Hanni Muukkonen piti luennon, jossa käsiteltiin sitä mitä korkeakouluopettajan tulisi tietää sosiaalisesta mediasta. Mieleen jäi erityisesti teknologian käyttö: mieti mikä on tarkoituksen mukaista ja ohjeista se, jota käytetään - hyvin. Toinen asia oli sosiaalisen median swot. Vahvuudet: ohjelmien saatavuus hyvä ja aloituskynnys on matala. Heikkoudet: hajauttavat tietämyksen eri välineille eivätkä ne keskustele keskenään, vaikea hallinnoida ja ylläpitää, tietokäytäntöjen reflektoinnin puute ja some ymmärretään keskustelun mahdollistajana eikä jaettujen kohteiden yhdessä työstämisen välineenä. Mahdollisuudet: jakaminen ja yhdessä työstämisen toimintamallien omaksuminen, suunnittelu ja koordinointi, sisältöjen kehittyminen ja prosessien etenemisen seuraaminen. Uhat: pitkäjänteinen tiedonluomisen ja -kehittelyn prosessi voi yllättäen katketa sosiaalisen median välineillä, tekijänoikeuksien menettäminen, omiminen ja yleinen oikeuksien hämärtyminen sekä se, että jossain mielessä tiedon tallentaminen pilvipalveluille uhka, koska ei voi vaikuttaa missä tieto on.

Aloitusluennon jälkeen osallistuin työpajaan, jossa pohdittiin miten soveltaa sosiaalista mediaa omassa opetuksessa. Työpajaa vetivät Jere Majava ja Antero Aunesluoma. Työpajan paras anti oli keskustelut muiden osallistujien kanssa somen soveltamisesta opetuksessa. Ryhmämme pohti opettajan työkalupakkia eli mitä sosiaalisen median välineitä tulisi käyttää. Porukalla todettiin, että  Moodle toimii kotipesänä (kurssitiedot, arvioinnit ja linkit muualle). Tämän lisäksi tarpeen on Dropbox ja Dropitto.me (tiedostot aina mukana ja tehtävien palautus). EduFeedr (kootaan kurssiblogit ja blogien feedit) vaikuttaa mielenkiintoiselta tavalta hallita kurssia. Blogit: (Posterous, Tumblr, Blogger ja WordPress) kannattaa ottaa käyttöön. Entä wikit (kun asia muuttuu, kokouksen muistiinpanot, projektin hallintaa to-do -lista) tai GoodleSites, kumpaa käytetään. Dokumenttien työstämisessä ja myös ryhmätöissä on GoogleDocs paikallaan. Miksi Twitter (keskustelut ja kysymykset ja tiedon haku) on parempi kuin Facebook? Ihan siitä syystä, että Twitterissä on mahdollista tehdä erilaisia tunnuksia eri roolit huomioiden. Olenko töissä, opiskelenko vai keskustelenko kavereideni kanssa. Ryhmätöihin ja keskusteluihin soveltuu myös Skype tai Googlen Hangout. Kiitos vielä innokkaille ja asiantunteville työpajan vetäjille - Jerelle ja Anterolle.