Pedagogiikkaa ja oppimisen uusia haasteita

Seminaaritunnelmaa ja mobiililaitteita

IT-kouluttajien tämän kevään Seminaarissa Sosiaalisen median pedagogiikka ja oppimisen uudet haasteet oli monta erittäin hyvää esitystä. Poimin tähän kaksi esimerkkiä.  







Anne Rongas esitteli AVO-hankkeen Avoimia oppimisreursseja ja kertoi avoimien oppimis-ympäristöjen moninaisuudesta, sisällöntuotannon helpottamisesta ja joustavoittamisesta. Sisältöjä voidaan jakaa 1) avoimesti (Khan Academy, TED), 2) valmiina koosteina (MOOCit esimerkiksi Courserassa), 3) media aineistoina tai sovelluksia voidaan jakaa ja tai antaa oikeuksia niiden käyttöön, 4) siten, että sosiaalinen media voi toimia jakamisen foorumina, 5) kuratoimalla (verkkosisältöjen näkyväksi tuomista) ja  6) henkilökohtaisina oppimisympäristöinä.

Kari Vatanen Mobiestä (Mobie on kuopiolainen yritys, joka on tehnyt 1995 asti verkkopalveluja ja digiviestintää) kertoi oppilaitoksille tehdyistä Mobie Zine -sovelluksista, jotka toimivat uudenlaisena oppikirjana, jota opettaja voi halutessaan muokata. Mobiilitekniikkan on viimevuosina muuttanut opetusteknologiaa. Haasteena on se, että sisällön tulee toimia kaikilla laitteilla. Nettisivuja luetaan yhä enemmän erilaisilla mobiililaitteilla. 2012 lopussa Suomessa oli 520.000 tablettia ja älypuhelimia peräti 3 miljoonaa. Mobie Zine on perusta on julkishallintoon html5:lla toteutettu uudenlainen verkkolehti, joka toimii kaikilla laitteilla. Sisällöin tuotanto on helppoa ja ajasta ja paikasta riippumatonta. Lähiaikoina julkitetaan onEdu.fi -portaali. Siellä tarjotaan avoimen materiaalien tuottajille julkaisukanava.

Hyviä esityksiä oli paljon muitakin ja niistä tarkemmin IT-kouluttajien sivustolta.

Sosiaalista mediaa Virusta

Viru hotellin 23. kerroksen KGB-museo antaa hyvän kuvan siitä miten huikeita innovaatioita ja teknologiaa on hotellivieraiden kuunteluun ja kuvaamisen käytetty. Esillä on neuvostoajan sosiaalista mediaa rautaesiripun takaa. Osa laitteista on kaikessa kiireessä jäänyt paikalleen koska ne eivät ole ihan mobiililaitteita. Eikä tästä ole aikaa kun reilut parikymmentä vuotta. Kannattaa käydä katsomassa.

Tallinna Viru hotellin huipulta

Kuvaaminen kielletty

Kuvaaminen kielletty - nyt luvallista

Liian painavia mobiililaitteita

Haasteellista vuorovaikutusta ja vaikuttavuutta

Olin pari päivää IT-kouluttajien järjestämässä seminaarissa Tallinnassa. Seminaarin teema oli tänä vuonna sosiaalisen median pedagogiikka ja oppimisen uudet haasteet. Vierailu Tallinnan yliopistossa avasi silmiä siitä, millaisin tiikerin loikin Viron tietojenkäsittely edennyt niin perusopetuksessa, yliopistossa kuin yhteiskunnassakin. Seurasimme Tallinnan yliopistolla kahta hyvää ja mielenkiintoista esitystä tietotekniikan opetuksesta ja sen haasteista. Virossa on muuten avoin wlan itsestään selvyys.

Tässä kännykkäni Panorama-sovelluksella otetussa kuvassa on osa seminaarin osallistujista.

Ohjelmassa oli vahvasti esillä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman uudistaminen vaikka se ei sinällään seminaariohjelmaan kuulunutkaan. Seminaarissa esiteltiin myös vuorovaikutteista oppimateriaalia. Eipä ole pitkä aika kun kirjan korvikkeeksi tarjottiin romppuja. Nyt oppimateriaalituotantoyhtiöt puuhastelevat webissä ja ovat täpinöissään siitä, että opettajat voivat muokata materiaalia mieleisekseen.

Erilaisten esitystekniikoiden seuraaminen on seminaarien suola. Eräs luennoitsija piti luentonsa Adobe Connectin avulla. Hyvin valmisteltu esitys PowerPointeineen ja kuvineen toimi erinomaisesti. Ääni kuului ja otteissa näkyi, että ei oltu ensimmäistä kertaa asialla ja aikataulukin piti. Toinen esitys alkoi niin, että aikatauluun sovitun tauon sijaan esiintyjä kertoi, että hänellä on niin paljon asiaa, että esitykseen tarvitaan taukokin. Tarvittiinpa hieman seuraavankin esityksen aikaa. Hmmm. Eikö esitystä mitoitetakaan käytettävän ajan mukaan. Se varsinainen esitys oli sitten ryhmätyö. Mielenkiintoinen työ sinänsä. Mutta. Miksi ihmeessä opettajat esiintyjinä rakastavat ryhmätöitä tai miksi opettajat laitetaan tekemään ryhmätöitä. Luokassa se tietysti on ihan eri asia mutta olisin ehkä oivaltanut jutun jujun hyvästä esityksestäkin. Eräs esiintyjä oli niin innostunut aiheestaan, että itse esitystä oli vaikea seurata innokkuuden takaa. Eräässä esityksessä ilmeisesti haluttiin demota sitä, että esityksen puheosuuden voi pitää mistä tahansa, vaikka lenkillä ollessaan. Onnistuuhan se. Kuului toki. Ehkä kuitenkin kannattaisi mikrofonin päälle laittaa vaikka villasukka,  jotta tuulen suhina, liikenteen melu ja muut mukavat ylimääräiset äänet eivät kuuluisi niin selvästi. Tai ehkä olisi hetkeksi voinut pysähtyä jonnekin suojaisaan paikkaan, kokeilla ääntä ja odottaa palautetta. Kannattaa harjoitella oma esitys etukäteen. Tekniikkakin on hyvä kokeilla. Asiasta voi kertoa lyhyestikin.Tämä ei tarkoita sitä, että esitykset olisivat olleet huonoja, päinvastoin. Kaikki esitykset olivat erittäin hyviä ja mielenkiintoisia. Niitä olisi kuunnellut pidempääkin.

Sosiaalista vuorovaikutusta verkossa

Maanantaina aloitamme Katin kanssa taas tiiviin somesession. Luvassa on pari intensiivistä viikkoa somessa Sosiaalinen media tutuksi -kurssin kanssa. Odotamme innolla millaisen ryhmän kanssa tällä kertaa tutustumme sosiaaliseen mediaan ja sen mahdollisuuksiin. Kurssilla käytetään blogeja oppimispäiväkirjana. Viime syksyn ryhmässä oli joitakin sellaisia sosiaaliseen mediaan tutustujia, jotka kirjoittivat pari sanaa postauksiinsa ja vain muutamaan kerran koko kurssin aikana. Essee tai vaihtoehtoinen tehtäväkään ei kiinnostanut. Kurssimerkintä kyllä olisi kiinnostanut. Eipä siinä mitään, tutustuahan voi muutenkin kuin osallistumalla mutta opintosuoritusta on vaikea antaa jos ei voi todentaa mitä on oppinut tai mitä tehnyt. Keksipä eräs opiskelija poistaa bloginsakin ennen kuin ehdimme lukea edes viimeiset tehtävät. Ilmoittautuneita on paljon mutta todennäköisesti vain 30-40 aktiivista.

Olemme yrittäneet esitä helppoja ja yksinkertaisia työkaluja kurssillemme. Oppimispäiväkirjana ja opeblogina käytämme Bloggeria huolimatta siitä, että monella opiskelijalla on varma mielipide siitä, että WordPress on parempi. Makuasia. Oleellista on blogin perustamisen ja bloggaamisen helppous. Koska tämä ei ole blogin perustamiskurssi, kannatta keskittyä kirjoittamiseen sen sijaan, että mietittäisiin mitä kaikkia hienoja vaihtoehtoja blogiini saankaan. Emme tee hienoa sisääntuloa sivustoa eikä muutakaan loistavaa visualisointia. Niihin voi sitten palata sitten kurssin jälkeen itsenäisesti. Blogialustana kurssilla voi toki käyttää vaikkapa Vuodatusta, Tumblria tai vaikkapa erittäin yksinkertaista Throwww -blogia. Voihan tässä käyttää vaikka wikiäkin. Blogin ja wikin ero kun ei nykyisin ole suuren suuri.

Some somee ja blogejakin

SULOP2013 -seminaarista jäi mieleen Jere Majavan oppi siitä, että sosiaalisen median palvelua valittaessa kannattaa aina miettiä mikä on kyseisen palvelun ansaintamalli eli millä palvelu rahoitetaan. Palveluiden sopimuksissakin on kaikkea mielenkiintoista. Entä kuka ne sopimukset oikeasti lukee tai ymmärtää. Sivustolta Terms of Service didn't read, saa vähän vinkkiä siitä mitä palveluissa on ja mitä ei. Täydellistä yksityisyyttä eikä tietoturvaa ei ole. Luottamus on oleellista. Niin ja opetuskäytössä palvelun tulisi aina sallia nimimerkit ja anonyymit käyttäjätilit. Toki open pitää tietää kuka on kuka mutta ei koko nettimaailman. Eipä niitä kursseja muutenkaan seiskassa julkaista. Entä kannattaako kaikki palvelut ottaa samalta palveluntarjoajalta. Mitä jos käyttöehdot muuttuvat tai palvelu loppuu.

Toinen asia on se, että olipa WordPress-blogipalveluna miten hyvä tahansa, niin blogiharjoittelussa tai kurssien oppimispäiväkirjoina kannattaa käyttää jotain blogiympäristöä, jolla pääsee heti työn touhuun eikä perusasioiden opettamiseen tai opiskelemiseen mene puolta päivää. Blogger on helppo ja sitä ei tarvitse asentaa koneelle. Vieläkin helpommalla pääsee esim. Throwww -blogipalvelulla. Perustat vain blogin ja aloitat bloggaamisen. Onhan näitä toki paljon muitakin, esimerkiksi Vuodatus.

Poika nimeltä Päivi ja pilvinautti jumppakerhossa

Helsingin yliopiston järjestämässä SULOP2013 - Sulavan opetuksen seminaarissa on tilaisuus ja oppia hyvistä sulautuvan opetuksen käytänteistä.

Anders Norberg (Umeå University) kertoi sulautuvasta opetuksesta erinomaisin esimerkein, 
aihealueenaan aika ja logiikka. Nordbergin mukaan  opetus ja oppimistilan sekä opetusajan ja oppimisajan välillä on nykyisin gappi. Enää ei opiskella luokkahuoneessa luentoja kuunnellen.
Is blended learning like a boy named Sue. F2F / Classroom (delivering the content, where?), Online (how to blend places?).

Jaakko Kurhila (Helsingin yliopisto) esitteli tietojenkäsittelytieteen laitoksen MOOCia ja puhui myös hype-MOOCeista ja vähän statistiikastakin. Esimerkiksi Courseran erään kurssin aloitti 62.000 opiskelijaa ja vain 127 suoritti sen. Hype-MOOCien tehtävä tai business ehkä tulee olemaankin lahjakkuuksien löytäminen. HY:n MOOCissa Learning Analyticsin avulla voidaan ennustaa ne, jotka ovat vaarassa pudota kurssilta.

Jere Majava (Helsingin yliopisto) paimensi pilviä ja arvioi sitä miten ilmaispalvelut soveltuvat opetukseen. Jere antoi pilvinautin muistilistan: mikä palvelu oikeastaan on, onko meillä tai opiskelijoilla käytössä, käyttöehdot, mikä on palvelun ansaintamalli, tekeekö kaiken hyvin vai vain jotain, voiko liittää muihin palveluihin, onko vaihtoehtoja.

Jussi Linkola Metropoliasta kertoi heidän Vyyhti tutkimus- ja kehityshankeesta, sähköisitä jummappakerhoista, jotka oli tarkoitettu luvien alojen yrittäjille. Mielestäni heidän saliharjoittelun perusteet soveltuu hyvin myös opetukseen ja ohjaukseen. Tässä saliharjoittelun perusteet: 1. saliharjoittelun perusteet (facebook), 2. kestävyysharjoittelu (blogi), 3. lisäravinteet (rss ja tiedonhallinta), 4. voimaharjoittelu (google docs), 5. intervalliharjoittelu (twitter) ja 6. palautuminen (ajanhallinta).

Inga Jasinskaja-Lahti ja Taina Joutsenvirta (Helsingin yliopisto) esittelivät sosiaalipsykologian johdantokurssin (5 op) verkkovuorovaikutusta ja oppimistehtäviä massakurssilla (130 opiskelijaa). Kurssi oli Moodlessa: 10 luentoa (luentosali) + yksilö/ryhmä -verkkotehtävät (Moodle) + verkkotentti Moodlessa. Kurssilla oli 130 opiskelijaa. Kurssi oli jaettu kuuteen teemaan (1/vko) ja jokaiseen teemaan liittyy 1-2 viikkohtehtävää verkossa.

Ulla Kekäläinen ja Johanna Lammintakanen kertoivat mitä opittiin kun suurten opisekelijamäärien (652 opiskelijaa) opetus ja ohjaus sulautettiin verkkoon Itä-Suomen yliopistossa.  Moodlessa on opintokokonaisuuden (35 op) opintojakso. Jokaisen opintojakson jälkeen opiskelijoilta pyydetään palaute ja sitten annettiin heille palautteen palaute. Kun on paljon opiskelijoita, ei anneta henkilökohtaista palautetta, vaan yleistä palautetta. Heillä on myös käytössä sulautuva ohjaus  (ohjaus, neuvonta, tiedotus). HOPSit ja huhuilu-viestit (kerran lukukaudessa, onko päässyt opinnoissa eteenpäin ja keneltä voi pyytää apua). Moodle ja ConnectPro käytössä ja osa luentomateriaalista on tehty Adoben Presenterillä ja myös videoneuvottelutekniikalla ja videokamerallakin. Aikuisopiskelijat etsivät ajasta ja paikasta riippumattomia verkko-opintoja.

Sosiaalista mediaa ja journalistin ohjeita

Julkisen sanan neuvosto on linjannut tiedotusvälineistön suhdetta sosiaaliseen mediaan. Eli onko yksityinen julkista ja onko Facebook ylipäätään julkinen lähde. Mediablogissa otetaan kantaa julkisuuden heikkouksiin. Mikä onkaan yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa ja kenelle. Julkisen sanan neuvosto antoi vapauttavan päätöksen yksityisen Facebook-päivityksen tekstin käyttämisestä siitä kertomatta tai lupaa kysymättä. Lehti ei siis rikkonut julkisen sanan neuvoston mielestä hyvää journalistista tapaa. Journalistin ohjeissa on koottuna journalistien ja julkaisijoiden näkemys eettististä periaatteista.

Parveilua, pahoittelua ja testausta

Olin ilmoittautunut erääseen webinaariin ja samalta henkilöltä kun sain linkin, sain myös linkin sosiaalisen median asiantuntijoiden keskusteluryhmään, xTunesiin. Tietysti liityin siihen koska kuvittelin sitä tarvitsevani. Palvelu ohjaa tekemään parven eli keskusteluryhmän ja valitsemaan kiinnostuksen kohteita. Näin tein. Siellä sitten piti laittaa statuspäivitys ja kun en tiennyt laitoin kysymysmerkin. No, jopa tuli vastauksia huutomerkistä närkästykseen siitä, että kokeilu menee poskelleen kun tulee kaikenmaailman kyselyjä ja peräti viiteenkymmeneen sähköpostiin. Testini onnistui täydellisesti. Sain nopeasti selville, että tämä on yksi keskustelufoorumi monien joukossa ja sen kuka on aktiivinen. Jäinkö koukkuun. En. Poistin parveni eli keskusteluryhmän ja annan edelleenkin asiantuntijoiden keskustella ja ideoida keskenään.

Ja taas yksi naama kirjassa

Jippii. Mielenkiintoista seurata sosiaaliseen mediaan tutustumista kurssillamme. Kun tehtävänä on esitellä sosiaalisen median sovelluksia, niin saamme niukkasanaisia mielipiteitä muutaman suositumman sovelluksen käytöstä. Onneksi sentään niitä eikä linkkejä Wikipediaan. Toisten postauksia ei lueta. Sen osoittaa seitsemän Facebook esittelyä, kuusi LinkedIniä ja Twitteriä. Opiskelijat eivät ole sosiaalisia somessa. Kaikki eivät edes halua koska haluavat pitää työminän privaatista erillään ja kolmatta persoonaa ei haluta luoda. Ymmärrettävää. Toki kurssilla on loistavia kirjoittajia ja somessa sujuvasti omalla nimellään esiintyviäkin, joiden tekstiä on ilo lukea.

Lempäälässä - tuskinpa

Näitä kaikenmaailman somepalveluja on pilvin pimein ja niissä tietysti eri salasanat. Jouduin tänään nollaamaan salasanani eräässä suositussa somepalvelussa, jota itse käytän aniharvoin. Sain ilmoituksen postiini, että salasanavaihtoni on tapahtunut Lempäälässä. Ähäkutti. Eipäs ollutkaan. Enkä ole Tampereellakaan käynyt pariin vuoteen. Pitäisikö.

Ei oo tietoo - ihan sama

Aloitimme tällä viikolla Sosiaalinen media tutuksi -virtuaalikurssin, johon ilmestyi paikalle vain kolmasosa opiskelijoista. Hämmästyttävää on ollut se, että osa ilmoittautuneista ei ole valmis olemaan sosiaalinen verkossa. Toki tarjosimme kurssilla tirkistelyvaihtoehtoa perinteisen kirjallisen tehtävän muodossa mutta siinäkin taitaa olla liikaa työtä. Tällä viikolla olen oivaltanut, että sosiaalinen media on monelle vain naamakirja ja että kaikki eivät enää osaa edes googlata. Jos ei tietoa ole Facebookissa tai Wikipediassa, niin sitten sitä ei löydy. Tässäpä sitä tietoyhteiskuntaa, johon ollaan oltu matkalla jo toistakymmentä vuotta. Eipä ole kaukana sekään aika kuin hyvin nettihaun osaavat mielsivät itsensä tietojenkäsittelyn ammattilaisiksi. Google Haminassa näyttää tältä. Tietoa on.

Työkengät lomatunnelmissa

Ken löytää kenkänsä

Maanantaina tulin intoa puhkuen lomalta ja kas kummaa, työpöytä oli taas vahattu lattiaan kiinni, kaikki piuhat irti koneista tai ainakin ristissä ja verkkoyhteydetkin pohtivat toimisivatko vai eivät. Kahviossa on taidetta talon tapaan, opettajien kenkiä. Sitä se remppa opehuoneessa teettää. Tulee niin hienoa, että pitänee mennä kenkäostoksille.

Loma meni taiteelle. Olin lomalla somestakin. Se oli yllättävän helppoa. Toki jäi aikaa tehdä  tuttavuutta Suomen vaarallisimpaan petoeläimeen - punkkiinkin. Menetin myös hyvän ystäväni, mökkinaapurin lampaan, joka oli aina valpas ja erinomainen rantavahti ja tiedottaja.

Sirkan taidenäyttely Tolkkisissa

Urheilumarkkinointia ja urheilua

Luvassa on urheilukesä: jalkapalloa (EM 2012  Puolan ja Ukrainan isännöimänä), yleisurheilua (EM 2012 Helsingissä) ja Olympialaiset (Lontoossa). Tämä näkyy sosiaalisessa mediassakin. Vai näkyykö.
Lontoon Olympialaisia on mainostettu Sosiaalisen median Olympialaisiksi mutta sponsoreista
päätellen kyseessä on Facebook-kisat.

Facebookissa on Panasonicin Flag Tags, Samsungin sovellus Everyone's Olympic Games, Visan Cheer/Go World. P&G käyttää YouTubeakin ja kiittää äitejä. Mums/Moms -videolla on ollut jo reippaasti yli 4 miljoonaa katsojaa. Facebookissa on myös BP, samoin Brittish Airways, joka näyttää omivan  #HomeAdvantage hashtagin ja on varannut TagDef.comista, mutta ei vielä mutta ei vielä  wttrend.comista. BMW:llä on myös hastagi #GoldenBMW. BMW:tä voi seurata twitterissä ja tweetata @GoldenBMW. Toki BMW:llä on myös tavalliset web-sivut.

Omega luottaa twitteriin ja on YouTubessakin ja luonnollisesti Facebookissa. Omegalla on myös tavalliset websivut. Cadbury on Facebookissa ja heillä on virtuaalimarssi: tee ensin oma avatar ja marssi, kutsu kavereita Facebookissa ja tue olympiasankareita. CocaColalla  on Olympia-sivut ja kampanja on integroitu Facebookiin. Lisäksi CocaColalla on iPhone ja Android -sovellus. 

Lisää aiheesta Adam Vincenzinin ja Ragan's PR Daily blogeista.

Luentopalautetta virtuaalisesti

Tiistai oli webinaarien luvattu päivä. Valitsin pohjoismaisen, Islannista isännöidyn NVL Distans and Nordinfo networks webinarin vaikka kotimaista verkko-opetustakin olisi ollut tarjolla, parinkin webinaarin verran. Islantilainen Hróbjartur Árnason isännöi seminaaria yhdessä Gröönlannissa olleen Barfuss Rugen kanssa. Tässä pohjoismaisessa etäopetuskeskusten luentosarjassa oli vuorossa Budabestissä työskentelevä brittiläinen Italiassa Product Service System Design -tutkinnon suorittanut Jenni Parker. Hän esitteli kirjaansa  Mobile Learning Toolkit. Tämä mobiilioppimisen projekti ja Jennin opinnäytetyö on toteutettu Afrikassa (Mobile Learning for Africa), jossa kännykkä on yleinen ja toimiva vaihtoehto webbiin verrattuna. Mielenkiintoisin asia tässä webinaarissa oli Jennin tapa tehdä pieniä kyselyjä joko puhelin äänestyksellä tai webin kautta. Tämä hoidettiin Poll Everywhere -sovelluksella.

Anonyymia kyberkiusaamista

Virtuaalisella sosiaalinen media tutuksi –kurssilla on keskusteltu ja pohdittu sitä miten vaikeaa on keksiä postausaiheita tai kommentoida toisten blogikirjoituksia.  Aiheesta on keskusteltu paljon ja on havainnoitu blogikäyttäytymistä yleensä. On todettu, että anonyymisti on helppo kommentoida mutta omalla nimellä kommentointiin kynnys on korkea. Toisaalta joskus voi olla niin paljon uusia ja mielenkiintoisia tekstejä, että niitä ei ehdi kommentoida vaikka haluaisikin. Saattaapa bloggaaja pohtia, että lukeeko hänen blogiaan kukaan vaikka kävijätilastot osoittaisivat muuta.  Me suomalaiset olemme perinteisesti osanneet vaieta kaikilla kielillä, niin mihin se asia verkossakaan muuttuisi. Kommentoidaan vasta kun on riittävän painavaa asiaa tai postaus on provosoinut sopivasti. Kommenttien todettiin antavan uutta puhtia kirjoittamiseen.

Oletko sinä tai tuttavasi kirjoittanut verkossa jotain, josta on tullut riitaa kaveripiirissä tai töissä. Entä jos kateellinen (työ)kaveri laittaa jonkun kyseenalaisen postauksen eteenpäin tai vie sen pomolle ja aiheuttaa työkaverille potkut. On hyvä pohtia mitä kirjoitetaan ja miten kun eleet ja ilmeet eivät auta. Luemmeko ja tulkitsemme toistemme tekstejä avoimin mielin vai pahantahtoisesti.

Professori Annette La Greca on selvittänyt kyselytutkimuksilla Miamin murrosikäisiltä sosiaalisen ahdistuksen ja masennusoireiden ilmenemistä kiusaamisen seurauksena. Hän on tutkinut erityisesti kyberkiusaamista. Internet mahdollistaa anonyyminä pysymisen ja se madaltaa kiusaamiskynnystä sekä nolaamiseen perustuvaa kiusaamista.  La Greca luennoi 2.5. Turun yliopistolla: Peer victimization among adolescents.

Tällä Katin kanssa yhdessä vetämällämme kurssilla tuli kyberkiusaamista kommenttina mediassa ajoittain esillä ollut Elisan tarina, josta voi lukea Enkeli-Elisan blogista. Blogissa mm. Elisan isä, entinen koulukiusaaja,  purkaa ajatuksiaan kiusaamisesta, siitä selviämisestä ja tilanteen käsittelystä. Saipa eräs kurssilainen Elisan blogista keskustelua kavereidensa kanssa ircissäkin. Hän kertoi, että he keskustelivat pitkään aiheesta samalla jakaen omia tarinoitaan. Tässä on sosiaalisen median hyvä puoli. Voi tutustua syvällisemmin kavereihin ja saa keskusteltua kiperistäkin aiheista tässä ja nyt. Vaan onko kaikilla reaalimaailmassa keskustelukaveria tai edes virtuaalimaailmassa.

Mobiilisti oppimassa erilaisuutta

Osallistuin erääseen mobiilioppimisen seminaariin loppuviikosta. Seminaarissa oli peräti kolme mobiilioppimisesta väitöskirjaa tekevää opettajaa. Puhuttiin paljon oppimismenetelmistä ja pedagogiikasta mutta kuitenkin tekniikkaorientoituneesti. Jos laitteet pudotetaan pelistä pois ja tarkastellaan oppimista tai opetusta sinänsä, niin miten se eroaa Sokrateen tai Platonin opetuksesta tai siitä, että kuulen mielenkiintoisen luennon ja kerron siitä kaverilleni. Olet sitten m-, i- tai e-orientoitunut ja vaikka ajattelumme ja oppimiskykymme on kehittynyt, niin aivot toimivat edelleen samalla tavalla. Vai toimivatko. Mitä on tapahtunut elinikäiselle oppimiselle tai hiljaiselle tiedolle (tacit knowledge). Yritysmaailmassahan tämä on arkipäivää mutta onko se myös tutkimuksissa.

Mobiilioppimista

Eri-ikäiset ja erilaisen kokemustaustan omaavat osallistuvat rikastuttivat seminaaria ja ajatteluamme opetuksesta. Mielestäni seminaarin mielenkiintoisin kysymys oli se, että pystyvätkö vanhat ohjelmoijat ohjelmoimaan mobiililaitteisiin vai tarvitaanko vain Photoshop-taitoisia ohjelmoijia? Mihin se maailma muuttuisi, jokainen sukupolvi haluaa keksiä pyörän aina uudelleen tai ainakin muotoilla sen, vaikka käyttötarkoitus ja -tapakaan ei paljoa muuttuisi. Haloo. Ohjelmointikin on kielitaito ja uusia kieliä voi oppia jos on kielipäätä ja ylipäätään halua oppia uutta. Taidot ja tiedot pirstaloituvat ja kokonaisuuden hallitsijoista alkaa kohta olla huutava pula. Sitä paitsi niitä vanhoja sovelluksia ja ohjelmia käytetään vielä vuosia ja jonkunhan niitäkin täytyy osata ylläpitää. Arkirealismia on se, että kaikki ei muutu hetkessä. Tähän vaikuttaa paitsi raha myös poliittiset päätökset.

Opiskelua mobiiliryhmässä

Jos kaikki nähdään kuvina niin, näyttääkin siltä, että tätä menoa nyky-yhteiskunnasta syrjäytyvät, niin auditiiviset kuin kinesteettisetkin. Tämä vaara olisi hyvä huomioida niin opetuksessa kuin käyttöliittymäsuunnittelussakin. Opeta sisältöä ja unohda tekniikka, sehän on vain apuväline opin perille menossa. Kaikki jossain oppilaitoksessa opettavat tietävät, että opetuksen tulee tapahtua opetussuunnitelman mukaisesti. Toki vapaa sivistystyökin on olemassa. Erityisyyteen ja erilaisuuteen tutustuminen voisi tehdä terää. Diagnooseja ja oppimisen haasteita löytyy pilvin pimein ja sama opetusmenetelmä ei sovi kaikille. Minäkään en opi samalla tavalla kuin ikäiseni kollegat tai kollegat yleensä tai suomalaiset yleensä tai kotikaupunginosani ihmiset yleensä. Yleistäminen ja leimaaminen ei sovi diagnooseihinkaan. Emme siis vielä ole ohjelmoitavia robotteja.

M-oppimiskokemuksia

Appseja ja applikaatioita livenä Tallinnasta tai ainakin matkalla Tallinnaan. Tällä matkalla kuvattiin paljon suorana Bambuseriin, mutta jos et tiennyt osoitetta ennalta ja sitä nähnyt tai kuullut, niin eipä niistä paljoa iloa ollut.

Miten soveltaa somea opetuksessa

SULOP2012 -seminaarissa Hanni Muukkonen piti luennon, jossa käsiteltiin sitä mitä korkeakouluopettajan tulisi tietää sosiaalisesta mediasta. Mieleen jäi erityisesti teknologian käyttö: mieti mikä on tarkoituksen mukaista ja ohjeista se, jota käytetään - hyvin. Toinen asia oli sosiaalisen median swot. Vahvuudet: ohjelmien saatavuus hyvä ja aloituskynnys on matala. Heikkoudet: hajauttavat tietämyksen eri välineille eivätkä ne keskustele keskenään, vaikea hallinnoida ja ylläpitää, tietokäytäntöjen reflektoinnin puute ja some ymmärretään keskustelun mahdollistajana eikä jaettujen kohteiden yhdessä työstämisen välineenä. Mahdollisuudet: jakaminen ja yhdessä työstämisen toimintamallien omaksuminen, suunnittelu ja koordinointi, sisältöjen kehittyminen ja prosessien etenemisen seuraaminen. Uhat: pitkäjänteinen tiedonluomisen ja -kehittelyn prosessi voi yllättäen katketa sosiaalisen median välineillä, tekijänoikeuksien menettäminen, omiminen ja yleinen oikeuksien hämärtyminen sekä se, että jossain mielessä tiedon tallentaminen pilvipalveluille uhka, koska ei voi vaikuttaa missä tieto on.

Aloitusluennon jälkeen osallistuin työpajaan, jossa pohdittiin miten soveltaa sosiaalista mediaa omassa opetuksessa. Työpajaa vetivät Jere Majava ja Antero Aunesluoma. Työpajan paras anti oli keskustelut muiden osallistujien kanssa somen soveltamisesta opetuksessa. Ryhmämme pohti opettajan työkalupakkia eli mitä sosiaalisen median välineitä tulisi käyttää. Porukalla todettiin, että  Moodle toimii kotipesänä (kurssitiedot, arvioinnit ja linkit muualle). Tämän lisäksi tarpeen on Dropbox ja Dropitto.me (tiedostot aina mukana ja tehtävien palautus). EduFeedr (kootaan kurssiblogit ja blogien feedit) vaikuttaa mielenkiintoiselta tavalta hallita kurssia. Blogit: (Posterous, Tumblr, Blogger ja WordPress) kannattaa ottaa käyttöön. Entä wikit (kun asia muuttuu, kokouksen muistiinpanot, projektin hallintaa to-do -lista) tai GoodleSites, kumpaa käytetään. Dokumenttien työstämisessä ja myös ryhmätöissä on GoogleDocs paikallaan. Miksi Twitter (keskustelut ja kysymykset ja tiedon haku) on parempi kuin Facebook? Ihan siitä syystä, että Twitterissä on mahdollista tehdä erilaisia tunnuksia eri roolit huomioiden. Olenko töissä, opiskelenko vai keskustelenko kavereideni kanssa. Ryhmätöihin ja keskusteluihin soveltuu myös Skype tai Googlen Hangout. Kiitos vielä innokkaille ja asiantunteville työpajan vetäjille - Jerelle ja Anterolle.

SULOPin caset

Sulautuvan opetuksen ja oppimisen seminaarin iltapäivän case-esityksistä valitsin Adobe Connect - neljä kärpästä yhdellä iskulla, Tradenomin tutkinto monimuoto-opetuksena ja Älä hölmöile, tiedä mitä teet.

Helsingin yliopiston avoimesta yliopistosta koulutussuunnittelija Sanna Saari-Salomeri esitteli 3 op:n kurssin Kasvun Haasteet. Kurssi soveltuu paitsi asiasta kiinnostuneille myös erkkapedan ja psykan opiskelijoille valinnaisiin opintoihin. Kurssi toteutetaan sekä lähiopetuksena ja välitetään verkossa Adobe Connectin välityksellä Lahden toimipisteeseen sekä kotikoneille. Luennot nauhoitetaan ja ne on 14 vrk ajan katsottavissa kurssin Moodle-toteutuksesta löytyvästä linkistä. Kurssilla on vastuuopettaja ja 14 vierailevaa luennoitsijaa. Opiskelijoita on 169. Mielenkiintoista tässä on se, että opiskelijat tulvat Lahden toimipisteeseen kuuntelemaan luentoja sen sijaan että he kuuntelisivat ne kotona. Vaikka esityksessä sanottiinkin, että kurssi vaatii paljon resursseja, niin suurin työ on varmasti kurssin vastuuopettajalla, jonka on luettava kaikkien kurssilaisten opintopäiväkirjat. Vertaisarviointi voisi olla tehokkaampi suuressa ryhmässä, mutta sitä harkittaneen vasta seuraavassa toteutuksessa.

Päivän mielenkiintoisin anti oli Eeva Karttusen esitys aikuiskoulutuksen monimuoto-opetuksena toteutetusta liiketalouden tradenomin tutkinnosta. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa monimuoto-opetus tarkoittaa sitä, että on 11-14 lähiopetuspäivää ja muu opetus on verkossa. Heillä on myös yksi saapumisryhmä, joilla on vain 4 lähipäivää/kalenterivuosi. Mitenhän monessa oppilaitoksessa puhuttaisiin tässä yhteydessä jo virtuaaliopinnoista,vaikka monimuotoahan se on jos on lähipäiviä. Lähipäivinä on yleensä kolmen kurssin orientaatio, tämän jälkeen opiskelu on verkossa. Pohjois-Karjalassa on käytössä myös kesälukukausi koska muuten tradenomiopintoja ei saisi suoritettua 3,5 vuodessa. Niin, ja kurssit eivät ole pientä silppua, vaan muistaakseni 8 opintopisteen kokonaisuuksia. Opiskelu tapahtuu joko Moodlessa, Adobe Connectissa joko suoraan välitettävinä luentoina tai tallenteina ja lisäksi käytetään myös wikejä, blogeja ja Google Docsia. Monimuoto-opetus on perusteltua siitä syystä, että opiskelijoiden Kiteeltä, Lieksasta, Nurmeksesta tai Outokummusta ei tarvitse tulla Joensuuhun neljänä iltana viikossa. Tämä opintojen toteutustapa on houkutellut opiskelijoita myös pääkaupunkiseudulta ja toki muualtakin Suomesta.

Jyväskylän yliopistosta Merja Ruuska ja Terhi Taanonen kertoivat siitä miten ope voi hyödyntää somea työssään. Jyväskylän yliopistoon on hankittu pilvipalveluina Google Apps for Education ja opiskelijoiden sähköposti on ulkoistettu. Oppilaskunta selvitti ja ehdotti Google Appsin hankintaa. Miksi Google Apps? Ryhmätöiden tekeminen on helpompaa, voi seurata esimerkiksi versiota ja kommentteja vaikkapa opinnäytetyöstä ja esimerkiksi oppimispäiväkirjasta näkee muutakin kuin sen edellisenä iltana hätäisesti väsätyn lopputuloksen. Sekä opiskelijoita että henkilökuntaa muistutetaan, että verkolla on historia ja hölmöily voi maksaa työpaikan tai yksityisyyden menetyksen. Mieti haluatko itse määritellä mitä verkossa sinusta liikkuu. Toki jokainen saa määritellä yksityisyytensä, jos haluaa myydä ilmaisella lounaalla, niin OK. Oletko lukenut Facebookin käyttöehdot. Entä mitä kaverisi linkittävät verkkoon. LinkedOuti - LinkedIn:  mieti mitä kerrot ja jos et kerro niin miksi et kerro. Voi olla, että sinulla onkin työpaikka, josta ei saa kertoa mitään. Pidä työ- ja vapaa-ajan sovellutkset erillään. Vaikka nodoby cares! on somessa on hyvääkin ja sitä  kannattaa hyödyntää opetuksessa. Muista, että some-välineet ovat vain apuvälineitä ja käytä niitä tarkoituksen mukaisesti.

Sulautuvaa opetusta ja oppimista

SULOP2012 -seminaarin aamupäivän ensimmäisessä luennossa professori Päivi Häkkinen Jyväskylän yliopistosta puhui yhteisöllisen verkko-opetuksen murroksesta. Hän puhui nettisukupolvesta tai diginatiiveista, suoraan Internet-maailmaan syntyneestä sukupolvesta. He kyseenalaistavat ja heillä on tasavertaisuuden kulttuuri vahvasti läsnä. Tätä ei ole tutkittu oppimisen näkökulmasta mutta muuttaako se oppimista. Miten koululaitos kykenee valmistamaan oppijoille yhteiskunnan kannalta tärkeitä valmiuksia. Nettisukupolvi ei ole homogeeninen ryhmä ja jokainen meistä voi kokea olevansa nettisukupolvea. Sosiaalisen median käytössä korostuu itsesäätelyn taitojen merkitys ja tiettyjen taitojen harjaannuttaminen tuottaa tiedon kanssa työskentelijöitä ja tietoon intohimoisesti suuntautuvia tietotyöläisiä, jotka ratkovat monimutkaisia ongelmia ja rakentavat käsitteellisesti monimutkaisia tuotoksia, käyttävät paljon aikaa tehtävän määrittelyyn, suunnitteluun, rajaukseen ja muodostavat omia käsityksiä. Nettisukupolven somen käytössä vapaa-ajan kuluttaminen ja viihdekäyttö on tyypillistä. Sitä ei ole tutkittu, miten somea käytetään osana oppimisympäristöä. Toki yksittäisiä välineitä kuten blogeja ja wikejä on tutkittu. Tuottavatko avoimet ja oppijalähtöiset ympäristöt tietoon intohimoisesti suhtautuvia älyn jättiläisiä.

Toinen luennoitsija oli elintarviketieteiden lisensiaatti Eeva Voutilainen Helsingin yliopistosta. Hän kertoi verkko-opettajan kokemuksista vuosien varrelta. Tehtävissä on tärkeää vuorovaikutteinen keskustelu, referaatit ja esseet sekä myös monivalintatehtävät ja tentti. Adobe Connect -verkkoluennon hän jaksottaa kolmeen 20+10 minuutin jaksoon, josta 20 minuuttia on luentoa ja 10 minuuttia aktivoivia tehtäviä (väittämiä, ei avoimia). Pohdintatehtävät tehdään joko mikin tai chatin (luontevin) välityksellä. Vain opettajalla on puheoikeus ja opiskelijoilla oikeus chattiin. Luennon aikana näkyy pelkät diat ja kun ne on käsitelty, tehdään väittämätehtäviä (poll) ennakkokäsityksistä. Kun opiskelija on valmis hän nostaa käden ylös (raise hand). Opetuksessa käytetään myös teemakeskustelua: alustus, osallistuminen, keskusteluun mahdollisuuksien mukaan. Seuraava vaihe on lukupiiri: vastuu- ja perusjäsenet (ope taustalla) - edellytys tenttimiselle. tämän jälkeen on seminaari: alustus ja opponointi sitten on vuorossa verkkokongressi. aihe 1: puheenvuoro + kommentti. Aihe 2: ideointi. Opiskelijat tekevät yhteenvedot keskusteluista. Opiskelijalle pakko on paras motivaattori.

Kolmantena aamupäivän esityksenä kuultiin professori Jari Multisillan mobiiliopetus nyt ja tulevaisuudessa. Multisilta puhui käsitteistä digital natives vs. digital immigrants ja totesi, että nuoret käyttävät vapaa-aikana somea ja tekniikkaa, joten kyllä he käyttävät koulussakin ja ovat koko ajan yhteydessä jonnekin. Onko digitaalinen eliitti muodostumassa ja putoaako osa nuorista tai meistä muista pois kehityksen kelkasta? Mobiilioppiminen oli 2000-luvun alussa kännykkä ja opittiin kun oltiin liikkeessä. Istuminen onkin heikoin tapa oppia mitään. Oppimisella on oltava aika ja paikka, vaikka se olisikin järjestettyjen tilanteiden ulkopuolella. On oltava välineitä - työkaluja, jotka aikaansaavat ajattelua ja oppimista. Kognitiivinen työkalu voi olla mikä vain, vaikka Excel, jos on oppimistehtävä, joka aikaansaa oppimisprosesseja. Multisilta otti esille erilaisia trendejä. Trendi: avoimen lähdekoodin ohjelmistot: OpenOffice.org --> GoogleDocs (pilvipalvelut). Oppimisjärjestelmät Moodle --> Google apps (oppija: oppimisympäristö kasataan itse). Trendi myös: tekstintuottamisesta ollaan siirtymässä videomateriaalin käyttöön OpenOffice.org --> YouTube. 70% lapsista ja nuorista käyttää päivittäin YouTubea. Trendi läppäreistä mobiiliin ja tabletteihin. Mobiilioppimisen teoreettiset viitekehykset: toiminnan teoria ja siitä johdetut mallit (Engeström), Kolbin kehä, learning styles (kokemuksellisen oppimisen malli) ja Paceyn teknologian merkityksiä käsittelevä malli. Sitten on vielä motivaatiotutkimukset eli mikä motivoi teknologian käyttöön.