Pedagogiikkaa ja oppimisen uusia haasteita

Seminaaritunnelmaa ja mobiililaitteita

IT-kouluttajien tämän kevään Seminaarissa Sosiaalisen median pedagogiikka ja oppimisen uudet haasteet oli monta erittäin hyvää esitystä. Poimin tähän kaksi esimerkkiä.  







Anne Rongas esitteli AVO-hankkeen Avoimia oppimisreursseja ja kertoi avoimien oppimis-ympäristöjen moninaisuudesta, sisällöntuotannon helpottamisesta ja joustavoittamisesta. Sisältöjä voidaan jakaa 1) avoimesti (Khan Academy, TED), 2) valmiina koosteina (MOOCit esimerkiksi Courserassa), 3) media aineistoina tai sovelluksia voidaan jakaa ja tai antaa oikeuksia niiden käyttöön, 4) siten, että sosiaalinen media voi toimia jakamisen foorumina, 5) kuratoimalla (verkkosisältöjen näkyväksi tuomista) ja  6) henkilökohtaisina oppimisympäristöinä.

Kari Vatanen Mobiestä (Mobie on kuopiolainen yritys, joka on tehnyt 1995 asti verkkopalveluja ja digiviestintää) kertoi oppilaitoksille tehdyistä Mobie Zine -sovelluksista, jotka toimivat uudenlaisena oppikirjana, jota opettaja voi halutessaan muokata. Mobiilitekniikkan on viimevuosina muuttanut opetusteknologiaa. Haasteena on se, että sisällön tulee toimia kaikilla laitteilla. Nettisivuja luetaan yhä enemmän erilaisilla mobiililaitteilla. 2012 lopussa Suomessa oli 520.000 tablettia ja älypuhelimia peräti 3 miljoonaa. Mobie Zine on perusta on julkishallintoon html5:lla toteutettu uudenlainen verkkolehti, joka toimii kaikilla laitteilla. Sisällöin tuotanto on helppoa ja ajasta ja paikasta riippumatonta. Lähiaikoina julkitetaan onEdu.fi -portaali. Siellä tarjotaan avoimen materiaalien tuottajille julkaisukanava.

Hyviä esityksiä oli paljon muitakin ja niistä tarkemmin IT-kouluttajien sivustolta.

Sosiaalista mediaa Virusta

Viru hotellin 23. kerroksen KGB-museo antaa hyvän kuvan siitä miten huikeita innovaatioita ja teknologiaa on hotellivieraiden kuunteluun ja kuvaamisen käytetty. Esillä on neuvostoajan sosiaalista mediaa rautaesiripun takaa. Osa laitteista on kaikessa kiireessä jäänyt paikalleen koska ne eivät ole ihan mobiililaitteita. Eikä tästä ole aikaa kun reilut parikymmentä vuotta. Kannattaa käydä katsomassa.

Tallinna Viru hotellin huipulta

Kuvaaminen kielletty

Kuvaaminen kielletty - nyt luvallista

Liian painavia mobiililaitteita

Luentopalautetta virtuaalisesti

Tiistai oli webinaarien luvattu päivä. Valitsin pohjoismaisen, Islannista isännöidyn NVL Distans and Nordinfo networks webinarin vaikka kotimaista verkko-opetustakin olisi ollut tarjolla, parinkin webinaarin verran. Islantilainen Hróbjartur Árnason isännöi seminaaria yhdessä Gröönlannissa olleen Barfuss Rugen kanssa. Tässä pohjoismaisessa etäopetuskeskusten luentosarjassa oli vuorossa Budabestissä työskentelevä brittiläinen Italiassa Product Service System Design -tutkinnon suorittanut Jenni Parker. Hän esitteli kirjaansa  Mobile Learning Toolkit. Tämä mobiilioppimisen projekti ja Jennin opinnäytetyö on toteutettu Afrikassa (Mobile Learning for Africa), jossa kännykkä on yleinen ja toimiva vaihtoehto webbiin verrattuna. Mielenkiintoisin asia tässä webinaarissa oli Jennin tapa tehdä pieniä kyselyjä joko puhelin äänestyksellä tai webin kautta. Tämä hoidettiin Poll Everywhere -sovelluksella.

Lapsikin tietää, että pihallakin oppii

Olen seurannut aktiivisesti sosiaalisessa mediassa käytävää kirjoittelua opetuksesta. Suomessa esille nousee kirkasotsaisten innovaattoreiden kirjoittamana se, että nykyopettajat ovat ihan pihalla ja että opetusalan, vai liekö peräti koko yhteiskunnan, suurin ongelma on se, että ei tiedetä mitä tehdään suurille määrille opettajia. Mitenhän perusopetus hoidettaisiin, ellei perinteisessä koululaitoksessa ja mitä noudatetaan opetuksen pohjana jos ei ole opetussuunnitelmien perusteita ja opetussuunnitelmia. Kuka opastaa alakoululaista, video, Internet, iPad, älykännykkä vai koulun talkkari tai kenties kirkasotsainen konsultti. Muistin virkistämiseksi vielä: koulu on paitsi paikka oppimiseen, lasten ja nuorten säilytyspaikka, niin myös yhteiskuntaan integrointia. Koulutuksella kohotetaan yhteiskuntakelpoisuutta ja tasoitetaan tietä työmarkkinoille. Yksi suosikkiammateista Amerikassakin on opettaja. Lopulta on aivan sama millaisilla menetelmillä opiskellaan lukutaitoa, kirjoittamista, matematiikkaa tai sosiaalisia taitoja, toisen huomioon ottamista tai empatiaa. Tai minkä merkkistä tietokonetta tai sosiaalisen median sovellusta tai vimpainta käytetään. Voiko Suomessa opettaa ilman viimeistä tekniikkaa. Nepalissa riittää kynä ja ruutupaperi ja Afrikassa opiskellaan matematiikkaa peruskännyköillä, Internetiä kun ei ole – puhelinverkko kyllä. Eipä Amerikassakaan langattomat verkot toimi missä tahansa. Ihmettelipä joku myös miksei Suomessa käytetä opetusvideoita. Tiedoksi, että lukio-opetustakin annetaan jo videoneuvottelujärjestelmien avulla eikä etäopetustakaan keksitty eilen, puhelinlangat ovat laulaneet jo ennen Internet-yhteyksiä. Suomessa on ollut jo vuosia sitten koulutelevisio, opettaja-tv, ylen videot ja ylen lähettämät opetusohjelmat. Ehkä näiden tyyppien kouluaikana juuri heidän kouluissaan ei käytetty muuta kuin luokan edessä puhuvaa päätä, ei opetustaulujakaan. Vai olivatko he ylivilkkaita opiskelijoita, jotka odottivat käytävässä oppitunnin päättymistä ja siinä jäi se perusopetuksen oppimiskokemus puuttumaan. Syrjäydyttiin opetuksesta. Kävi hyvä tuuri, että ei syrjäydytty elämästä.

Twitterissä ja blogeissa leviää kulovalkean tavoin Salman Khanin TED-video: Let's use video to reinvent education. Matematiikkaa, ja sitä myös tässä. Osataan Suomessakin. Nokian Moodle-pohjainen peruspuhelimissa toimiva opetusohjelma. Entäpä Amerikassa niin suosittu puheenaihe Flipped Classroom, toinen, kolmas ja neljäs esimerkki. Tarvittaisiinko kuitenkin muutakin kuin video. Siispä puhuvasta päästä ohjaajaksi ja opastajaksi. Kotitehtävät tehdäänkin ohjatusti koulussa. Kotona keskitytään vaikka opetusvideoihin. Sulautuvaa opetusta tai tutkivaa oppimista siis.  Olemme menossa opettajakeskeisyydestä opiskelijakeskeisyyteen. Uuttako. Tuskin. Erityisopetuksessa näitä menetelmiä on sovellettu pitkään. Jokainen opiskelija on yksilö. Kaikki eivät opi samalla tavalla. Aina on myös niitä, jotka haluavat, että opettaja opettaa.

Sitten vielä sosiaalista oppimista, ja lapsikin tietää, että opetusta on muutettava ja infograafeja etäopetuksen kehittymisestä. Lopuksi hyvä esimerkki siitä miten kouluissa olevia vanhoja kuvatauluja voidaan uusiokäyttää.

Outlook vähentää sähköpostiliikennettä

Johtoryhmä on päättänyt Outlook-kalenterin tulevan kaikille käyttöön. Sitä kautta sovitaan kokoukset ja tapaamiset. Tämä kuulemma vähentää merkittävästi sähköpostiliikennettä. Totta. Yksi Doodle-linkki onkin aiheuttanut paljon viestiliikennettä. Mutta miten ratkaistaan se, että tiedotteita pukkaa postiin liitteiden kera, edelleenkin. Tulee kaikenmaailman esityslistoja ja pöytäkirjoja suurella jakelulla. Liitteet täyttävät postilaatikkoni ja monen muunkin. Linkki olisi kevyempi. Pitäisikö tiedostohallinnalle tehdä jotain.

Kymmenen vuotta sitten Outlook-kalenterin tai Lotus Notesin käyttöönotto oli yritysmaailmassa merkittävä parannus. Silloin istuttiin työaikana pöytäkoneiden ääressä ja päivitettiin kalenteritietoja. Kyllähän tämä hallintohenkilöstöllä näin toimii nykyäänkin. Mutta mobiililaitteiden ja useiden toimipisteiden aikakaudella, haasteena on se, että kaikkien (äly)puhelimet eivät tue kalenterin katsomista päivittämisestä puhumattakaan.  Opetus näkyy edelleenkin lukujärjestyksestä ja ne tiedot varmasti siirtyvät automaattisesti Outlookiin.

Gmail ja Google-kalenteri näkyvät omasta henkilökohtaisesta älykännykästä ja ovat päivitettävissä missä tahansa mutta työpaikan Outlook kalentereineen ei näy työpaikan älykännykästä. Kotikoneelta kyllä, työkoneen lisäksi. Joten saamme siis töihinkin älykännykät. Mahtavaa.