maanantai 1. huhtikuuta 2013

Empaattista tiedon visualisointia ja tarinankerrontaa

Data sinänsä tai edes tieto ei tapa luovuutta vaan se muuttaa tapaamme kertoa tarinoita. Maailma muuttuu visuaalisemmaksi ja tiedon tai informaation visualisointi muuttaa perinteistä tiedonvälitystä. Dataa muokataan, suodatetaan, louhitaan ja yhdistellään. Tekniikka ja ohjelmointikielet mahdollistavat tiedon tehokkaamman hyödyntämisen ja sen muuttamisen informatiiviseksi. Onko vaarana se, että mitä ei voida mitata, jätetään huomioimatta. Puuttuuko tiedon hyödyntämisestä empatia ja tunteet. Ne ja tarinankerronta ovat paitsi osa elämää myös osa liike-elämää. 

Tietoa käytetään välineenä. Jotkut osaavat tehdä sen hyödyntämisestä mielenkiintoisempaa kuin toiset. Mobiililaitteilla voidaan hakea pysäkkikohtaisia aikatauluja ja selvittää reittejä määränpäähän. Sovellukset, kuten esimerkiksi Foursquare, hyödyntävät paitsi paikkatietoa myös yritysten  markkinointitarpeita. Käyttäjien suosittelut eli kirjautumiset yritykseen ovat yritykselle mainosta ja tämä taas voi tuoda etua palveluun kirjautuneille käyttäjille.  Erilaisten tietojen yhdistämisen sekä tunteiden ja empatian huomioimisen sisäistäminen palvelun suunnittelussa auttaa niin aloittavaa yritystä kuin jo asemansa vakiintunuttakin saamaan asiakkaat kiinnostumaan palvelusta ja sen avulla yrityksestä.

Data tarvitsee tarinoita ja tarinat pohjautuvat tietoon. Data on sisällään numeroita mutta kun siihen liitetään ominaisuuksia siitä tulee tietoa ja tarinankerronnalla informaatiota. Tietoa voidaan esitää lukujen ja tekstin tai powerpointien sijaan kaavioina, piirakkakuvioina tai kuvina. Infograafit, visualisoidut kaaviot ja grafiikat havainnollistavat tietoa. Tässä esimerkissä havainnollistetaan paikkatiedon hyödyntämisen historiaa. Toisena esimerkkinä on Petri Sunin visualisointi jääkiekkojoukkue SAIPAn kaudesta. Infograafeja voi tehdä esimerkiksi Visual.ly tai Infogr.am ilmaissovelluksialla.

Tiedon havainnollistamisessa kannattaa mennä nopeasti asiaan. Taulukoita ei kannata näyttää koska katsoja ei ehdi oivaltaa mistä on kyse. Pylväskaaviot ovat helpommin hahmotettavissa. Joskus visualisointi toimii ja joskus ei.

Lisätietoja: TechCrunch, Gigaom ja Cloudera

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Pedagogiikkaa ja oppimisen uusia haasteita

Seminaaritunnelmaa ja mobiililaitteita
IT-kouluttajien tämän kevään Seminaarissa Sosiaalisen median pedagogiikka ja oppimisen uudet haasteet oli monta erittäin hyvää esitystä. Poimin tähän kaksi esimerkkiä.  







Anne Rongas esitteli AVO-hankkeen Avoimia oppimisreursseja ja kertoi avoimien oppimis-ympäristöjen moninaisuudesta, sisällöntuotannon helpottamisesta ja joustavoittamisesta. Sisältöjä voidaan jakaa 1) avoimesti (Khan Academy, TED), 2) valmiina koosteina (MOOCit esimerkiksi Courserassa), 3) media aineistoina tai sovelluksia voidaan jakaa ja tai antaa oikeuksia niiden käyttöön, 4) siten, että sosiaalinen media voi toimia jakamisen foorumina, 5) kuratoimalla (verkkosisältöjen näkyväksi tuomista) ja  6) henkilökohtaisina oppimisympäristöinä.

Kari Vatanen Mobiestä (Mobie on kuopiolainen yritys, joka on tehnyt 1995 asti verkkopalveluja ja digiviestintää) kertoi oppilaitoksille tehdyistä Mobie Zine -sovelluksista, jotka toimivat uudenlaisena oppikirjana, jota opettaja voi halutessaan muokata. Mobiilitekniikkan on viimevuosina muuttanut opetusteknologiaa. Haasteena on se, että sisällön tulee toimia kaikilla laitteilla. Nettisivuja luetaan yhä enemmän erilaisilla mobiililaitteilla. 2012 lopussa Suomessa oli 520.000 tablettia ja älypuhelimia peräti 3 miljoonaa. Mobie Zine on perusta on julkishallintoon html5:lla toteutettu uudenlainen verkkolehti, joka toimii kaikilla laitteilla. Sisällöin tuotanto on helppoa ja ajasta ja paikasta riippumatonta. Lähiaikoina julkitetaan onEdu.fi -portaali. Siellä tarjotaan avoimen materiaalien tuottajille julkaisukanava.

Hyviä esityksiä oli paljon muitakin ja niistä tarkemmin IT-kouluttajien sivustolta.









sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Sosiaalista mediaa Virusta

Viru hotellin 23. kerroksen KGB-museo antaa hyvän kuvan siitä miten huikeita innovaatioita ja teknologiaa on hotellivieraiden kuunteluun ja kuvaamisen käytetty. Esillä on neuvostoajan sosiaalista mediaa rautaesiripun takaa. Osa laitteista on kaikessa kiireessä jäänyt paikalleen koska ne eivät ole ihan mobiililaitteita. Eikä tästä ole aikaa kun reilut parikymmentä vuotta. Kannattaa käydä katsomassa.

Tallinna Viru hotellin huipulta
Kuvaaminen kielletty










Kuvaaminen kielletty - nyt luvallista
















Liian painavia mobiililaitteita

Haasteellista vuorovaikutusta ja vaikuttavuutta

Olin pari päivää IT-kouluttajien järjestämässä seminaarissa Tallinnassa. Seminaarin teema oli tänä vuonna sosiaalisen median pedagogiikka ja oppimisen uudet haasteet. Vierailu Tallinnan yliopistossa avasi silmiä siitä, millaisin tiikerin loikin Viron tietojenkäsittely edennyt niin perusopetuksessa, yliopistossa kuin yhteiskunnassakin. Seurasimme Tallinnan yliopistolla kahta hyvää ja mielenkiintoista esitystä tietotekniikan opetuksesta ja sen haasteista. Virossa on muuten avoin wlan itsestään selvyys.

Tässä kännykkäni Panorama-sovelluksella otetussa kuvassa on osa seminaarin osallistujista.

Ohjelmassa oli vahvasti esillä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman uudistaminen vaikka se ei sinällään seminaariohjelmaan kuulunutkaan. Seminaarissa esiteltiin myös vuorovaikutteista oppimateriaalia. Eipä ole pitkä aika kun kirjan korvikkeeksi tarjottiin romppuja. Nyt oppimateriaalituotantoyhtiöt puuhastelevat webissä ja ovat täpinöissään siitä, että opettajat voivat muokata materiaalia mieleisekseen.

Erilaisten esitystekniikoiden seuraaminen on seminaarien suola. Eräs luennoitsija piti luentonsa Adobe Connectin avulla. Hyvin valmisteltu esitys PowerPointeineen ja kuvineen toimi erinomaisesti. Ääni kuului ja otteissa näkyi, että ei oltu ensimmäistä kertaa asialla ja aikataulukin piti. Toinen esitys alkoi niin, että aikatauluun sovitun tauon sijaan esiintyjä kertoi, että hänellä on niin paljon asiaa, että esitykseen tarvitaan taukokin. Tarvittiinpa hieman seuraavankin esityksen aikaa. Hmmm. Eikö esitystä mitoitetakaan käytettävän ajan mukaan. Se varsinainen esitys oli sitten ryhmätyö. Mielenkiintoinen työ sinänsä. Mutta. Miksi ihmeessä opettajat esiintyjinä rakastavat ryhmätöitä tai miksi opettajat laitetaan tekemään ryhmätöitä. Luokassa se tietysti on ihan eri asia mutta olisin ehkä oivaltanut jutun jujun hyvästä esityksestäkin. Eräs esiintyjä oli niin innostunut aiheestaan, että itse esitystä oli vaikea seurata innokkuuden takaa. Eräässä esityksessä ilmeisesti haluttiin demota sitä, että esityksen puheosuuden voi pitää mistä tahansa, vaikka lenkillä ollessaan. Onnistuuhan se. Kuului toki. Ehkä kuitenkin kannattaisi mikrofonin päälle laittaa vaikka villasukka,  jotta tuulen suhina, liikenteen melu ja muut mukavat ylimääräiset äänet eivät kuuluisi niin selvästi. Tai ehkä olisi hetkeksi voinut pysähtyä jonnekin suojaisaan paikkaan, kokeilla ääntä ja odottaa palautetta. Kannattaa harjoitella oma esitys etukäteen. Tekniikkakin on hyvä kokeilla. Asiasta voi kertoa lyhyestikin.Tämä ei tarkoita sitä, että esitykset olisivat olleet huonoja, päinvastoin. Kaikki esitykset olivat erittäin hyviä ja mielenkiintoisia. Niitä olisi kuunnellut pidempääkin.