Kommentointia ja videojuttuja - kivaa

Toinen seminaaripäivä SULOP2013 -seminaarissa alkoi aktivoivalla aamuluennolla. Siinä hyödynnettiin Presemoa ja sekä kommentoitiin, keskusteltiin että arvioitiin edellisen päivän esityksiä. Presemo esimerkki oli erittäin hyvä. Palautetta ja ajatuksia kannattaakin kirjata heti tuoreeltaan.

Seuraavaksi olin valinnut Videoita ja tarinoita oppimisesta -työpajan. Sitä veti Satu Hakanurmi. Odotin työpajalta paljon. Hyviä vetäjän tekemiä käytännön esimerkkejä mitä tehdään miten ja miksi. Hän oli olettanut, että kaikilla on mukana iPad ja että iMovieta voidaan heti käyttää ja sitten vaan jakaannutaan ryhmiin ja tehdään homma. Hänen mielestään henkilökohtaiset laitteet motivoivat ja sitouttavat oppimiseen, opiskelu tulee osaksi arkea ja oppituntien ulkopuolelle.

Ja tässä sitten SWOT aiheesta. KIVAA (visuaalisuus muistin tukena), ONGELMIA (BYOD), MAHDOLLISUUKSIA (opiskelijat tekevät oppimateriaalin), UHKIA (yksityisyys). Dokumentoi, identiteetti, reflektoi ja mediataidot. Työpajassa esiteltiin kolme video-esimerkkiä: 1, 2 ja 3. Työpajan parista tai kolmesta tuotoksesta paras oli ennenkin videoita tehneen ja editoineen porukan Parhaan sämpylän metsästys. Miestäni videoiden tekeminen vaatii paitsi visuaalista silmää myös käsikirjoitustaitoa. Näitä "videoitahan" tulee tuutin täydeltä mikä powerpointilla tehtynä ja mikä milläkin vimpaimella. Huonoja still-kuvia ja tylsää musaa ja ah niitä fonttien ja värien kirjoa tekstityksessä. Hyvä esitys on edelleenkin hyvä esitys. Tehdään se miten tai millä välineellä tahansa.

Olisi kuitenkin kannattanut valita Pauliina Kupilan ja Jere Majavan työpaja: Press "Learn" to start -työpaja pelillisestä oppimisesta. Toisaalta Taina Joutsenvirran ja Liisa Myyryn Sulautuvat tenttikäytännötkin olisi ollut kiinnostavampi ja varmasti myös Yliopisto-opetuksen kehittäminen tukemaan työelämätaitojakin. No, elämä on valintoja.

Onko lapsesi naamakirjassa

Lapsi valehtelee ikänsä päästäkseen Facebookiin ja sosiaalisen median palveluihin. On uskomatonta, että alle 13-vuotiasta suomalaisista lapsista neljänneksellä on Facebook-profiili. Kannustavatko vanhemmat valehtelemaan iän vai eivätkö he tiedä mitä lapset puuhaavat. Minne on unohtunut aikuisten kasvatusvastuu netin ja verkkoelämän suhteen. Entä suomalainen rehellisyys, oikean ja väärän tai sallitun ja kielletyn ero. Lainsäädännöllä ei Suomessa määritellä ikärajoja mutta Amerikassa näin tehdään. Useimmat sosiaalisen median palveluista ovat amerikkalaisia.  Lapsi ei ymmärrä sosiaalisen median sääntöjä eikä välttämättä sisältöäkään mutta ymmärtävätkö kaikki vanhemmatkaan. Vanhempien kavereiden tai tutun tuttujen päivitykset eivät varmasti ole sopivaa luettavaa lapsille kuvista puhumattakaan. Ei ihme, että lapsi löytää netistä jonkun hyväksikäyttäjän tai tulee kiusatuksi.  Varsinkin jos koko perhe seurustelee itsekseen oman tietokoneensa kanssa ja lapsi on oman onnensa nojassa netin pauloissa.  IRC- Galleriassa käräytetään ylläpidolle alle 12-vuotiaat. Pitäisikö Facebookissakin toimia samalla tavalla. Kannattaa lukea lapsista sosiaalisessa mediassa kertova Ylen artikkeli Mediakasvattajat: Facebook ei sovi pienille lapsille.

Tuttavani kertoi, että on toivotonta selittää 11-vuotiaalle ikärajojen tarkoitusta kun hänen kaverinsa saavat vanhempiensa tietämänä pelata K16-pelejä. Lapsi ihmettelee, että miksi minä en saa pelata kun toisetkin saavat. Tuttavani oli selvittänyt Facebookin käyttöä oman lapsensa luokalla. Hämmästyttävää kyllä, yli puolella on Facebook-profiili. Uskomatonta. Tuttavani kannatta Facebookissakin alaikäisten käräyttämistä. Ovatko sinun lapsesi Facebookissa tai oletko lastesi kaveri? Paraneeko lapsen itsetunto kun hän elää aikuisten maailmassa tai millainen identiteetti hänelle muodostuu.

Turusta tulevaisuuten

Mikä on oleellista opetuksessa ja oppimisessa. Laatu, tehokkuus ja kansainvälisyys vai kasvu, hyvinvointi ja yhteisöllisyys tai kenties tehokkuus, nopeus ja taloudellinen kannattavuus. Viikonlopun SKO-päivät Turussa tarjosi näkökulmia niin koulun muutoksesta, opetuksen haasteista, tulevaisuudesta kuin oppimisestakin.

Esko Valtaoja, avaruustähtitieteen professori Turun yliopistosta piti viikonlopun mielenkiintoisimman luennon yhteisestä tulevaisuudestamme. On ymmärrettävä historiaa, jotta voi ymmärtää paitsi tätä päivää myös tulevaisuutta. Tulevaisuus ei ole kvartaali. Tulevaisuutta aliarvostetaan menneisyyden kustannuksella. On helppoa valittaa kuinka huonosti asiat ovat ja unohtaa se miten hyvinvointi on lisääntynyt. Sata vuotta sitten Suomessa elettiin keskimäärin huonommin kuin Romaniassa nyt. Sadan vuoden päästä osaamme ehkä korjata pikkuvikamme ja poistaa ongelmia. Tarvitaanko silloin vielä  lääkäreitä. Ennusteiden mukaan nyt syntyvät lapset elävät satavuotiaiksi ja tällä hetkellä puhutaan eläkeiän nostosta kokonaisella vuodella. Uutiset vääristävät käsityksiä ja niillä haetaan sensaatiota. Hyvät uutiset eivät jää historiaan.  Paratiisi on tässä ja nyt, ei menneisyydessä, vaikka downshiftaajat haluavatkin palata menneisyyteen, punaiseen tupaan ja omistaa perunamaan.  Kannattako pessimismiä lietsoa, jos ihmiskunta on selvinnyt tähän saakka, niin miksei selvittäisi vastaisuudessakin.

Tulevaisuuden tutkimuksen dosentti, VTT ja sosiologi Anita Rubin (Turun yliopistosta) puhui tulevaisuuden oppimisesta. Hän käsitteli etupäässä nykyisyyttä sekä sitä miten kehittää itseään ja tuotteistaa itsensä. Laadun ja tehokkuuden yhdistäminen on haasteellista. Ennen tiedettiin mitä huomenna vaaditaan. Mitä oikeastaan pitäisi osata kun sosiaalinen toimintaympäristö laajenee. Rooli ja identiteetti menevät helposti sekaisin. Identiteetti ei ole koskaan valmis, vaan se rakentuu koko ajan. Nuoret ovat markkinatalouden koelaboratorio. Onnistumista ja onnellisuutta mitataan rahatalouden arvoilla. Nyt koetaan, että on pärjättävä julkisesti ja arjesta on tulossa abstraktimpi. Ovatko Facebook-kaverit oikeita kavereita. Yksinäisyys lisääntyy. Todellisuus ja mahdollisuuden rajat hämärtyvät. Epäoleellisen viitteellisen tiedon merkitys kasvaa ja sille annetaan enemmän painoarvoa. Tieto ei perustukaan pelkästään tieteeseen vaan myös emootioon. Epäonnistuminen ei ole enää oppimisen motivaattori. Nyt ei anneta toista mahdollisuutta. Ajetaanko perusopetusta alas ja korvataan se etä- ja verkko-opetuksella.

Toisaalla Teemu Leinonen kirjoittaa blogissaan, että opettaja olet designeri. Tulevaisuuden pohdintaa siinäkin. Hämeenlinnan ITK-päivien pedagogista roolipeliä viime viikolta, mukana ehkä muutama opettajakin. Seurasin peliä Bambuserista.  Entä robot futuren efektit ja lisää robotiikkaa.