Minun opetuksessaniko olisi parannettavaa

Oivalsimme yksikkömme kehittämispäivänä, että muissakin ammattikorkeakouluissa pohditaan samoja asioita kuten Lindan visualisoinnista näkyy. Opetuksen laadun parantamista, kurssin läpäisyasteen lisäämistä ja valmistumäärien lisäämistä sekä luonnollisesti vetovoimaa, opintojen etenemistä ja valmistumista.

Ratkaisu on resurssit (CC BY: Linda). Yhtälö toki on melko haastellinen koska nyt samalla tuntimäärällä tehdään enemmän töitä. Osallistumme kaikki säästötalkoisiin. Ainakin opetushenkilökunta. Niin ja parhaat opetuksen asiantuntijat luonnollisesti ovat ne, jotka eivät opeta. Meillä on esitetty verkko-opetuksen auditointia ja laatukriteireitä ja ties mitä opetuksen laadun parantamiseen. Verkko-opetus on kuitenkin vain yksi kurssin toteutusmuoto, siinä kuin lähiopetus tai monimuoto-opetuskin. Opettajat ovat ammattilaisia omassa työssään.  Vaikka välillä tuntuu, että opetustaitoa vähätelläänkin. Olisko minun opetuksessani parannettavaa? Virtuaaliopetus on haasteellista jo sellaisenaan ja etenkin silloin kun työkalut eivät toimi. Jos verkko on hidas, niin se on opetuksen tukipalvelujen, it-palvelujen laatuongelma. Ei opettajan osaamisen puutetta. Kun työkalut vaihdetaan kesken lukukauden intensiiviviikon aikana, jolloin myös on opetusta, niin siinäpä on haasteita kokeneemmallekin virtuoosille, helpparissakin. Opetuksen arvostuksesta kertoo jotain myös se, että opetusta ei mainita millään kolmesta sivustosta: ei ulkoisilla sivuilla, ei extrassa eikä intrassakaan. Asiakkaita ja opiskelua toki.

Mielenkiintoista on myös se, että samaa asiaa on pohtimassa ja kehittämässä useampi työryhmä, jopa saman yksikön sisällä. Parasta on se, että porukat eivät tiedä toisistaan. Verkko-opetuksen kehittämistä pohtivat nekin, joilla ei ole kokemusta verkko-opetuksesta eikä välttämättä verkko-opiskelustakaan. Verkko-opetuksen ensimmäinen edellytys on kunnon verkko-yhteydet. Seuraavaksi opetusta tukevat työkalut ja motivoituneet opettajat ja tietysti päämäärätietoiset opiskelijat. Opetus on vuorovaikutusta verkossakin.

Sosiaalista mediaa ja journalistin ohjeita

Julkisen sanan neuvosto on linjannut tiedotusvälineistön suhdetta sosiaaliseen mediaan. Eli onko yksityinen julkista ja onko Facebook ylipäätään julkinen lähde. Mediablogissa otetaan kantaa julkisuuden heikkouksiin. Mikä onkaan yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa ja kenelle. Julkisen sanan neuvosto antoi vapauttavan päätöksen yksityisen Facebook-päivityksen tekstin käyttämisestä siitä kertomatta tai lupaa kysymättä. Lehti ei siis rikkonut julkisen sanan neuvoston mielestä hyvää journalistista tapaa. Journalistin ohjeissa on koottuna journalistien ja julkaisijoiden näkemys eettististä periaatteista.

Digitaalisen asioinnin edelläkävijä

Viro on digitaalisen asioinnin edelläkävijä. Suurin osa asioita hoidetaan verkossa ja Tallinnassa on langaton nettiyhteys lähes kaikissa kahviloissa ja ravintoloissa.

Viron hallituksen kokoontumisia voi seurata reaaliajassa netissä ja äänestäminenkin sujuu verkossa.  Toimiipa siellä e-reseptikin. Toki meilläkin kokeiluja on. Virossa on myös e-koulu jatko-opiskelumahdollisuuksineen. Missä ovat meidät eet? Miten ihmeessä pariinkymmeneen vuoteen ei ole tapahtunut Suomi tietoyhteiskunnaksi strategian jälkeen mitään. Laitteita kouluissa ja julkishallinnossakin on, mutta missä ovat uudet ideat ja innovaatiot. Ei pelkillä laitteilla ja vanhoilla työtavoilla ja organisaatioilla uutta synny. Selvityksiä ja työryhmiä toki riittää. Tietoyhteiskunnastakin. Milloinhan saadaan yhtenäistettyä ja standardoitua edes terveydenhuollon tietojärjestelmät. Onko jokaisen pakko keksiä pyörä uudelleen. Kannattaisiko ostaa digitaaliset palvelut Virosta.

Tänään on julkaistu Suomen kyberturvallisuusstrategia. Se määrittelee tavoitteet ja toimintalinjat, joiden avulla vastataan kybertoimintaympäristöön kohdistuviin haasteisiin ja varmistetaan sen toimivuus.

Opettajuutta, oppia ja innovaatioita

Mitä suomalaisesta koulutuksesta ja peruskoulusta voi oppia. Tästä lisää Sahlbergin Pasin Educational Lessons from Finland ja TEDxEast luennossa. Suomi pärjää hyvin myös Forbesin 10 Best countries for Business -listalla.  Meillä on tekniikkaa mutta miten sitä käytetään. Pitääkö jo opettaa yhdessäoloa ja kommunikointia virtuaalivuorovaikutuksen sijaan. Paras luovuuden ja innovaatioiden este on liiallinen standardointi. Meillä on sekä erilaisia oppijoita että opettajia eikä kaikkea voi mitata rahassa.

Ammattikorkeakoulujen rahoitus muuttuu ja niinpä jokainen amk saneeraa kilvan. Kyamkissa, poikkeuksena muihin, vähennetään johtajia ja laitetaan heidät opettamaan.