Minun opetuksessaniko olisi parannettavaa

Oivalsimme yksikkömme kehittämispäivänä, että muissakin ammattikorkeakouluissa pohditaan samoja asioita kuten Lindan visualisoinnista näkyy. Opetuksen laadun parantamista, kurssin läpäisyasteen lisäämistä ja valmistumäärien lisäämistä sekä luonnollisesti vetovoimaa, opintojen etenemistä ja valmistumista.

Ratkaisu on resurssit (CC BY: Linda). Yhtälö toki on melko haastellinen koska nyt samalla tuntimäärällä tehdään enemmän töitä. Osallistumme kaikki säästötalkoisiin. Ainakin opetushenkilökunta. Niin ja parhaat opetuksen asiantuntijat luonnollisesti ovat ne, jotka eivät opeta. Meillä on esitetty verkko-opetuksen auditointia ja laatukriteireitä ja ties mitä opetuksen laadun parantamiseen. Verkko-opetus on kuitenkin vain yksi kurssin toteutusmuoto, siinä kuin lähiopetus tai monimuoto-opetuskin. Opettajat ovat ammattilaisia omassa työssään.  Vaikka välillä tuntuu, että opetustaitoa vähätelläänkin. Olisko minun opetuksessani parannettavaa? Virtuaaliopetus on haasteellista jo sellaisenaan ja etenkin silloin kun työkalut eivät toimi. Jos verkko on hidas, niin se on opetuksen tukipalvelujen, it-palvelujen laatuongelma. Ei opettajan osaamisen puutetta. Kun työkalut vaihdetaan kesken lukukauden intensiiviviikon aikana, jolloin myös on opetusta, niin siinäpä on haasteita kokeneemmallekin virtuoosille, helpparissakin. Opetuksen arvostuksesta kertoo jotain myös se, että opetusta ei mainita millään kolmesta sivustosta: ei ulkoisilla sivuilla, ei extrassa eikä intrassakaan. Asiakkaita ja opiskelua toki.

Mielenkiintoista on myös se, että samaa asiaa on pohtimassa ja kehittämässä useampi työryhmä, jopa saman yksikön sisällä. Parasta on se, että porukat eivät tiedä toisistaan. Verkko-opetuksen kehittämistä pohtivat nekin, joilla ei ole kokemusta verkko-opetuksesta eikä välttämättä verkko-opiskelustakaan. Verkko-opetuksen ensimmäinen edellytys on kunnon verkko-yhteydet. Seuraavaksi opetusta tukevat työkalut ja motivoituneet opettajat ja tietysti päämäärätietoiset opiskelijat. Opetus on vuorovaikutusta verkossakin.

Opettajuutta, oppia ja innovaatioita

Mitä suomalaisesta koulutuksesta ja peruskoulusta voi oppia. Tästä lisää Sahlbergin Pasin Educational Lessons from Finland ja TEDxEast luennossa. Suomi pärjää hyvin myös Forbesin 10 Best countries for Business -listalla.  Meillä on tekniikkaa mutta miten sitä käytetään. Pitääkö jo opettaa yhdessäoloa ja kommunikointia virtuaalivuorovaikutuksen sijaan. Paras luovuuden ja innovaatioiden este on liiallinen standardointi. Meillä on sekä erilaisia oppijoita että opettajia eikä kaikkea voi mitata rahassa.

Ammattikorkeakoulujen rahoitus muuttuu ja niinpä jokainen amk saneeraa kilvan. Kyamkissa, poikkeuksena muihin, vähennetään johtajia ja laitetaan heidät opettamaan.

Ammattikorkeakoulutus uudistuu loppuuko aikuiskoulutus

Ammattikorkeakouluja ja rahoitusta uudistetaan. Vastaisuudessa perusrahoitus (opiskelijamäärä ja suoritetut tutkinnot, hankkeet) ei olisikaan rahoituksen perustana, vaan tutkinnot ja 55 op/vuosi. Toivottavasti 55 opintopisteen vuosivaatimus ei aiheuta sitä, että työn ohella opiskelu olisi mahdotonta. Joutuvatko ammattikorkeakoulut pohtimaan kannattaako aikuiskoulutusta järjestää. Mielenkiintoinen kysymys on se, miten rahoituksen uudistus tukee paremmin koulutuksen tavoitteita ja parantaa opetuksen ja tutkimuksen laatua. Eikö laatuvaatimuksia jouduta laskemaan, jotta saadaan enemmän suorituksia. Entä mittaako tutkinto tulevaisuudessa tämän hetken osaamista vai onko tarkoitus oppia jotain uutta.

Ymmärrän toki sen, että opintotuen perustana on tietty opintopistemäärä mutta miksi vaatia vastaavaa opintosuoritusta myös niiltä, jotka opiskelevat työn ohella ja ilman tukea. Hehän tekevät kaksinkertaisen työpäivän kokopäiväisesti opiskeleviin verrattuna. Eikö siitä pitäisi palkita. Onko poliittisilta päättäjiltä unohtunut elinikäinen oppiminen ja työmarkkinakelpoisuuden ylläpito. Tarvitaanko ammattikorkeakouluja.