näppäimillä koko ajan ja välillä on aivan pakko soittaa kavereille. Olisiko ollut parempi jäädä kotiin
tekemään vuorovaikutusharjoituksia tai katsomaan lyhytelokuvia älykännykästä. Toisten huomioimista tai hyvää käytöstä ei ehkä ole ehditty opetella tai siihen ei ole löytynyt sopivaa sovellusta. Vai oliko tämä kapinaa.
Entäpä jos tällä nuorella onkin keskittymishäiriö, ylivilkkautta tai ADHD. Sekin on mahdollista, että hän
oli elokuvissa pakotettuna. Ei olisi oikeasti halunnut lähteä mutta kavereille ei voinut sanoa ei, tai äidille. Valitettavasti todennäköisin selitys on se, että päivystetään mobiilisti 24/7 siltä varalta, että joku kaveri sattuisi olemaan linjoilla. Heti pitää päästä kommentoimaan ja kertomaan kuulumiset ja samalla paetaan omaan maailmaan. Koulussa kommentoidaan opettajan jokaista sanaa livenä näpyttelen, niin miksei leffaakin voisi tekstittää kavereille. Ennen nörtit päivystivät kotona koneidensa ääressä. Nyt eletään reaalimaailmassa virtuaalielämää kaiken aikaa ja opitaan mobiilisti. Toivottavasti reaalimaailma ei jäisi oikeasti näkemättä ja kokematta tai vuorovaikutustaidot eivät jäisi vain 140 merkkiin eikä syrjäydyttäisi reaalimaailmasta.
Älykännyköistä ja virtuaalielämästä huolimatta useimmille lapsille tulee vieläkin murrosikä, ei add tai adhd kuten voisi keskustelupalstoilta päätellä. Itsensä löytäminen ja minuuden etsiminen ei ole helppoa. Joku nuori kirjoittaa keskustelupalstalla olevansa koulussa tehdyn persoonallisuustestin mukaan impulsiivinen ja omaavansa keskittymisvaikeuksia tehtävien teossa tai että ajatukset harhailevat ja mieliala voi muuttua muutamassa sekunnissa. Keskittymishäiriökö. Ehkäpä. Eikö tämä ole normaalia murrosiän käyttäytymistä. Kaikki eivät voi olla eritysoppilaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti