Somea intensiivillä

Katin kanssa on tällä viikolla tehty opiskelijoille somea tutuksi. Eipä silti, kyllähän moni tuntee some-palveluja mutta eniten käytetään kuitenkin Facebookia ja YouTubea. Olipa yksi kurssilaisista sitä mieltä, että muuta hän ei tule tarvitsemaankaan ja niinpä jäi kurssi kesken. Joku oli sitä mieltä, että Facebookista on alkanut sosiaalisen median kehitys. No, jokainen katsoo omista kokemuksistaan maailmaa ja mediaa yleensä. Haastavinta on saada opiskelijat innostumaan ja kokeilemaan. Kun tavoitteena on hyvä arvosana, niin silloin halutaan tietää tarkalleen mitä tulisi kirjoittaa. Missä on uteliaisuus, kokeilunhalu ja tutkiminen?

Medialukutaitoa tarvitaan somessa. TV-uutisissa oli äsken teknologialukutaidosta ja sen opetuksesta. Esimerkkinä oli Lego-robotit ja niiden ohjelmointi. Minullakin on joitakin vuosia sitten ollut tilaisuus kokea ja nähdä miten perusopetuksessakin opitaan ohjelmoimaan. Perusopetuksen kerhoihin ja valinnaisaineisiin tämä sopii hyvin mutta miten ammattikorkeassa opetetaan teknologialukutaitoa?

Olen myös seurannut keskustelua tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisestä opetuksessa ja (ilmeisesti) muut kuin opettajat ovat sitä mieltä, että opettajat ovat kangistuneet kaavoihinsa ja eivät osaa hyödyntää teknologiaa. Haloo! Missä tietoyhteiskunta ja nopeat nettiyhteydet? Entä mistä kunnon koneet kouluihin. Kymmenen vuotta on lupailtu, vaan eipä näy. Toinen on opetussuunnitelmat ja niiden perusteet. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin äkkiseltään näyttää. Toki kaikenlaisia apuvälineitä voi hyödyntää jokaisessa oppiaineessa. Se on opettajasta ja teknologiasta kiinni. Opettaminen on asia, josta jokaisella on oma näkemyksensä ja asiantuntijoita riittää.

Näkymätön oppiminen näyttää olevan suomalaisessa keskustelussa nyt kova sana. Se vaikuttaa olevan ehdotus oppimisen uudeksi paradigmaksi. Intensiivi -kurssilla oli muuten paljon näkymättömiä opiskelijoita harrastamassa todennäköisesti näkymätöntä oppimista.